Miten kasvaa muita parempi lapsi?

Kiukusta pitäisi rankaista? Niinkö.

Kyllä ihmisen täytyy saada ilmaista tunteitaan, myös niitä negatiivisia kuten kiukkua. Lapsi täytyy vain opettaa näyttämään tunteet sopivilla tavoilla. 

Mielestäni tärkeä asia on opettaa lapselle ja nuorelle vastuuta ja omatoimisuutta. Se, että äiti hoitaa kaiken, ei pitkän päälle toimi. Ongelmat alkaa olla todella pahoja itsenäistymisen yhteydessä, kun sitä vastuuta pitäisi oikeasti omista asioistaan ottaa. 

Ja sen vastuun opettaminen ei toimi, jos lapselle määrätään tiukat rajat.

Vierailija kirjoitti:

Kiukusta pitäisi rankaista? Niinkö.

Tavallaan joo. Jos kiukuttaa ja vetää kadulla ohikulkijaa turpaan niin useinhan siitä seuraamus tulee. Sakkoa tai ainakin virkavallan puhuttelua. Öisellä nakkikioskilla seuraus on usein nopea ja välitön. Uhmakas turhanpäivinen alkoholinhöyryinen kiukuttelu loppuu usein lyhyeen. Kannattaa siis opettaa lapset tavoille pienestä pitäen. Jos vanhemmat ei rajaa, tekee sen tarvittaessa sosiaalitoimi tai poliisi. Jos sekään ei tehoa, elämä opettaa. Sellaista on elämä. 

Kun et tiedä yhtään mitä oikeasti tapahtui ja toi oli se mielikuva mitä äiti halusi antaa ulospäin ja sä haksahdat siihen, niin miten voit pitää itteäs älykkäänä ihmisenä? Mikset tajua mitään? 

Otsikon kysymykseen liittyen mitää takuuvarmaa keinoa kunnollisen lapsen kasvatukseen ei ole.

Lasta ei voi kasvattaa pullossa, vaan häneen vaikuttavat KAIKKI hänen tapaamansa ihmiset. Hiekkalaatikkokaverit, tarhakaverit, tarhaopettajat, koulukaverit ja kouluopettajat ovat kaikki niitä, joista lapsi ottaa vaikutteita. Jopa se naapurin "kiltti" setä voi pilata lapsen kyseenalaisella käytöksellään.

Toki keskimäärin suurimmasta osasta lapsia tulee melko hyvin kasvatettuja, mutta liikaa ei pidä pelätä ulkopuolisia vaikutteita, eikä toisaalta pidä liikaa luottaa omaan erinomaisuuteenkaan.

Miten sun mielestä tollanen kasvatus aiheuttaa sen, että näkee tilanteet heti sellaisena kun ne on, ja ympärillä olevat ihmiset selvästi ei? Haksahtavat johinkin huijauksiin ja kiukuttelivat kun mä en halunnut osallistua niihin. Syyttivät vääriä ihmisiä ja puolustivat vääriä. Ei sellasta voi kuvitella kun se käy lopulta tarpeeksi usein ilmi. Enkä todellakaan saanut, enkä saanut ilmaista mitään tunteita toisin kuin sinä kuvittelet. Johonkin samoihin juttuihin periksiantaminen muiden nähden ei ole tota mitä sä kuvasit. Ihan hallittu äidin teatteri :)

Mielestäni lapselle pitää opettaa moraaliset arvot joista empatia on ehkä se tärkein. Muille ei ilkuta olivat he sitten millaisia tahansa. Noustaan katkeruuden ja ihon yläpuolelle. Tämä tärkeintä kaikille lapsille. 

Se miten tätä opetetaan riippuu kin täysin lapsen luonteesta. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa/polkua.

Vierailija kirjoitti:

Kiukusta pitäisi ra- nkaista? Niinkö.

Janicccajessiccaa kiukuttaa koska ei saanut aamupalaksi karkkia ja limpparia. Päiväkodille päästyä kiukuttaa entistäkin enemmän sillä kaveri on ehtinyt ensimmäisenä leikkimään lelulla jonka janicccajesicccaa olisi halunut itselleen. Tästä kiukustuneena Janicccajessicca tönäisee kaverin nurin, repii lelun kädestä ja lyö lopuksi kaveriaan lelulla päähän. Pitäisikö lellittyä draamaprinsessaa ojentaa ja antaa seuraamus, vai silittää päätä ja selittellä tarinoita kuinka hänellä ei taaskaan ole mitään vastuuta omasta käytöksestään, koska paha mieli? Vaikka kaveri itkee vieressä? Rajat ja myös seuraamukset ovat rakkautta.