Miksi täällä ihmiset moralisoivat toisiaan koko ajan? Elävätkö tällaiset ihmiset virheetöntä elämää?

En ole koskaan ymmärtänyt tuollaista, että miksi on niin vaikeaa asettua toisen saappaisiin edes hetkeksi? 

Itse yritän ensisijaisesti ymmärtää ennen kuin tuomitsen. Sekä löytää ratkaisuja. Tietenkin jos kyseessä on esimerkiksi väkivalta (jota toistaa eikä ymmärrä tehneensä väärin) tai esimerkiksi pedofilian toteuttaminen (itse sairaudellehan ei juuri voi mitään). Niin sitten tunnen vihaa koska tuo on jo aidosti itsekästä ja toista ihmistä laajalti satuttavaa toimintaa. 

Vaikka ihminen olisi käynyt vain väärin paskalla, tai syönyt jotain "väärää" raaka-ainetta, sairastunut väärin tai ihan mitä vain vaikka elämän potkiessa tehnyt vääriä päätöksiä niin mitä täällä saa niskaan niin syyttöä syytösten ja moralisoinnin perään. 

Mikä ihmisiä vaivaa? Varmaan juuri kaiken syyllisyyden ja häpeän vuoksi ihmiset ajautuvatkin yksin pärjäämään ja tekemään lisää huonoja ratkaisuja kun oma mieli ei kestä kaikkea. Mehän olemme ihmisiä! Emme valmiita koskaan ja virheitä tulee väistämättäkin opetellessamme elämään itseämme ja muita kunnioittaen ja rakentamaan hyvää elämää. Joskus on käytävä pohjalla löytääkseen elämäänsä merkityksen.