Mille itkit viimeksi?
Kaipaisin tänään entistä miestäni. Rakkaus ei ole koskaan kuollut, vaikka suhde kävi mahdottomaksi.
Ikävä itkettää.
Kommentit (38)
Pitkään jatkunutta taloudellisesti paineista tilannetta, sydämen surua avoliiton jatkoa pohtiessa, nuoremman minun turtana ohittamia kipeitä asioita ja tilanteita.
Viimeksi itkin kun ikävöin viime vuonna kuollutta tätiäni.
Vierailija kirjoitti:
Itkin kaipauksesta, mieheni kuoli viime vuonna.
Voimia. <3
Onnesta, kun joutsenet vetivät kaaressa kattoni yli ja huusivat KEVÄT. KEVÄT. KEVÄT.
Rahatilannetta, masennusta. Yleensä en edes itke kun olen niin turta.. tänään kuitenkin itketti ja pahasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itkin kaipauksesta, mieheni kuoli viime vuonna.
Voimia. <3
Kiitos!
Näin kennelini ensimmäisen pentueen viimeisen hengissä olevan koiran viime viikolla. Kyllä tuli tippa silmään kun niin hyvin pidetty 18 vuotias mummukoira tervehti minua iloisesti vaikkei kuule eikä näe juuri mitään enää.
Tän palstan moderoinnille 😪 on vaan niin surkuhupaisaa, että oikein itkettää 😪
Vierailija kirjoitti:
Rahatilannetta, masennusta. Yleensä en edes itke kun olen niin turta.. tänään kuitenkin itketti ja pahasti.
Tänään on sellainen päivä.
Itken nykyisin aika usein ja välillä ihan päivittäinkin jopa monta kertaa. Syitä on taloudellisesta tilanteesta terveydentilaan ja tulevaisuuskin on melkolailla kurjuutta täynnä ihan vaan jo maailmantilanteesta johtuen, mutta tänään itkin yksinäisyyttäni joka tuntuu nykyisin musertavalta.
Varmaan joku rakkauselokuva. Ihana mies ja ihana nainen ja kaikki synkkasi synkronisesti ihanasti !
Sain toivomani henkilön Suomen presidentiksi,siis Alexander Stubbin.
Rakkaus-vihasuhde on hyvin seitinohut käsite. Rakkaus kyllä loppui mikäli erositte, se on ihan faktaa se !
Mulla on karjalaisten itkijänaisten geenejä, joten pystyn itkemään melkein mille tahansa. Onneksi on kuitenkin savolaista verta niin paljon, että myös nauran herkästi. Pysyy tasapainossa.
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus-vihasuhde on hyvin seitinohut käsite. Rakkaus kyllä loppui mikäli erositte, se on ihan faktaa se !
Minä en ole ikinä lakannut rakastamasta enkä alkanut vihata.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on karjalaisten itkijänaisten geenejä, joten pystyn itkemään melkein mille tahansa. Onneksi on kuitenkin savolaista verta niin paljon, että myös nauran herkästi. Pysyy tasapainossa.
Samoin, olen kuulemma työkavereiden mielestä iloinen ja pirteä. Ilo pintaan, vaikka sydän märkänis
Vierailija kirjoitti:
Mulla on karjalaisten itkijänaisten geenejä, joten pystyn itkemään melkein mille tahansa. Onneksi on kuitenkin savolaista verta niin paljon, että myös nauran herkästi. Pysyy tasapainossa.
Mulla sama tilanne, vaikka olen hämäläinen. Tää on aika hyvä kombo.
Itken jo nyt kun tiedän, että pääsen pian mökin lämpimän vastaanoton kainaloon, mökki antaa luvan rakastaa luontoa, hiljaisuutta, ikkunanäkymän kauneutta järvelle, sydän on itkevä kun pääsen kesäaamuna kahville ulos ja illalla myös. Mökin seinien sisällä on turvapaikkani verraton, mökkirakas on monta surun ja ilon itkuani kuullut ja nähnyt. Itken kun joudun syksyllä hyvästelemään rakkaan mökkini joka jää metsän laitaan yksinään taistelemaan talvea ja kylmyyttä vastaan ja kaikki keltaiset varisevat lehdet leijailevat sen surukaihoisan katon päälle.
Vierailija kirjoitti:
Itken nykyisin aika usein ja välillä ihan päivittäinkin jopa monta kertaa. Syitä on taloudellisesta tilanteesta terveydentilaan ja tulevaisuuskin on melkolailla kurjuutta täynnä ihan vaan jo maailmantilanteesta johtuen, mutta tänään itkin yksinäisyyttäni joka tuntuu nykyisin musertavalta.
Keväällä tuollainen tuntuu kaksinkertaistuvan. Huhtikuu on todella kuukausista julmin. Sitten jo helpottaa.
Jaksamista ja valoisampaa huomista, t. Ap.
Itkin kaipauksesta, mieheni kuoli viime vuonna.