Lue keskustelun säännöt.
Mille itkit viimeksi?
26.03.2024 |
Kaipaisin tänään entistä miestäni. Rakkaus ei ole koskaan kuollut, vaikka suhde kävi mahdottomaksi.
Ikävä itkettää.
Kommentit (38)
Itkin kun näin hauraan ja vanhan isäni, hän kumarassa kulki, harmaahapsinen isäni, hän kaikkensa meille lapsille nuorena antoi ja se surettaa minua niin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ok, olen pohojammaalta.. itken liian usein. Alue kertonee miksi.
Ei tässä itketä eikä naureta kun on ketipinor lääkitys.
Vierailija kirjoitti:
Itken jo nyt kun tiedän, että pääsen pian mökin lämpimän vastaanoton kainaloon, mökki antaa luvan rakastaa luontoa, hiljaisuutta, ikkunanäkymän kauneutta järvelle, sydän on itkevä kun pääsen kesäaamuna kahville ulos ja illalla myös. Mökin seinien sisällä on turvapaikkani verraton, mökkirakas on monta surun ja ilon itkuani kuullut ja nähnyt. Itken kun joudun syksyllä hyvästelemään rakkaan mökkini joka jää metsän laitaan yksinään taistelemaan talvea ja kylmyyttä vastaan ja kaikki keltaiset varisevat lehdet leijailevat sen surukaihoisan katon päälle.
Voisin varmasti mökillä paremmin kuin kotonani juuri nyt.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ok, olen pohojammaalta.. itken liian usein. Alue kertonee miksi.
No minulla on geenejä kaikkiin täällä jo lueteltuihin paikkoihin. Ilmankos.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2005 kun avopuoliso häipyi toisen matkaan.
Viimeksi eilen. Läheisiäni suren. Äitiä joka ei tiedä aikaa ei paikkaa. Muistisairaus on loppusuoralla, liekö kesää näkee. Tytärtäni jolla on sydänsairaus, saadaanko hidastettua kardiomyopatian etenemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok, olen pohojammaalta.. itken liian usein. Alue kertonee miksi.
No minulla on geenejä kaikkiin täällä jo lueteltuihin paikkoihin. Ilmankos.
Ap
Apua.... otan osaa :'D voi ei
Vierailija kirjoitti:
Viimeksi eilen. Läheisiäni suren. Äitiä joka ei tiedä aikaa ei paikkaa. Muistisairaus on loppusuoralla, liekö kesää näkee. Tytärtäni jolla on sydänsairaus, saadaanko hidastettua kardiomyopatian etenemistä.
<3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En itkenyt, mutta tippa meinasi tulla linssiin, kun eläinlääkärin odotustilassa näytti siltä, että joillakin minulle tuntemattomilla ihmisillä oli jäähyväisten aika. Yritin sitten keskittyä muuhun, etten ala ilman syytä kyynelehtimään siellä. Sitä kun huomaa kaikki tuommoiset kauempanakin tapahtuvat asiat.
Tänään nieleskelin itkua kun näin kilometrejä pitkän leipäjonon. Jotenkin nyt iski erityisen lujaa, vaikka olen nähnyt Myllypuron jonon aiemminkin. Kyllä se hiljaiseksi vetää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
2005 kun avopuoliso häipyi toisen matkaan.
youtube.Kaseva/Tyhjää.
Vierailija kirjoitti:
Itkin kun näin hauraan ja vanhan isäni, hän kumarassa kulki, harmaahapsinen isäni, hän kaikkensa meille lapsille nuorena antoi ja se surettaa minua niin...
Kuitenkin tiedostat tuon. Voi niitä määriä ihmisiä jotka ottavat vanhempansa avun itsestäänselvyytenä. Sinä olet harvinaisen viisas ja selkeästi kiitollinen vaikka se sinua nyt harmittaakin. Olethan kertonut mitä tunnet isääsi kohtaan? Olen liian monesti kuullut jommankumman vanhemman poismenon jälkeen omaisen sanovan: olisi pitänyt kertoa sillon kun hän oli vielä elossa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joulun aikoihin. Kun lapseni laittoi minuun ja mieheeni välit poikki . Ilman varsinaista syytä. Oikeestaan noin olisin voinut tehdä MINÄ ! Eikä päinvastoin.
Aikuinen lapseni käyttäytyy minua ja isäänsä kohtaan usein hyvin töykeästi ja epäkunnioittavasti. Tiuskahteli, äksyili ja oli ilkeä.
Joskus pahoitin mieleni hänen puhelunsa jälkeen. En ymmärrä enkä tiedä miksi. Kunnes hän käyttäytyi taas hyvin ilkeästi, minä lopulta sanoin : Mitä tämä on ? Ja muuta vastaavaa.... No, ei olis kannattanut. Koska lopetti puhelun, löi luurin korvaani. Eikä sen jälkeen ole vastannut minun viesteihini.
Emme ole koskaan puuttuneet heidän asioihinsa , kun heistä tuli täysikäisiä, emmekä ole neuvoneet tai kommentoineet heidän tekemisiään, elleivät he ole KYSYNEET.
Ja silti. Näin kävi.
Vierailija kirjoitti:
Tänään nieleskelin itkua kun näin kilometrejä pitkän leipäjonon. Jotenkin nyt iski erityisen lujaa, vaikka olen nähnyt Myllypuron jonon aiemminkin. Kyllä se hiljaiseksi vetää.
Kuulostaa varmaan tekopyhältä ja siltä minusta tuntuukin, ei ole tällä hetkellä huolta taloudellisesti pärjäämisestä.
Tyttären teatteriryhmän esityksessä. Oli huippu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok, olen pohojammaalta.. itken liian usein. Alue kertonee miksi.
No minulla on geenejä kaikkiin täällä jo lueteltuihin paikkoihin. Ilmankos.
Ap
Apua.... otan osaa :'D voi ei
Nyt ymmärrät...lisää tuohon itänaapuri ja Pohjois-Karjala.
Ap (joka voi jo paremmin).
Rehellisesti en muista. Aina joskus nousee kyynel pintaan mutta en oikeastaan osaa enää itkeä. Helpottaisi ihan hirveästi jos osaisin.