Vanhetessa viisastuu,
niinhän sanotaan, ja siinä vaiheessa kun itsestä tuntuu että ei tiedä mitään on viisas.
Ilmeisesti olen saavuttanut tämän tilan kun tuntuu etten enää tiedä mistään mitään, mielipiteeni eivät ole enää mitenkään jyrkkiä, jostain syystä olen alkanut ymmärtää lähes jokaista änkyrää, ajattelen että ehkä hänellä on vaikea lapsuus, kivi kengässä tai vittumainen vaimo.
Tänään istuin kuuntelemassa, minä ateisti tai ainakin mielestäni ennen olin, sairaalapastoria ja ajattelin että oma viisas mies, empaattinen ja sympaattinen, miten minä voin olla tälläinen hiekanjyvä, mitättömyys.
Vai onko silmäni vain auenneet ja vihdoin tajuan sen mikä kaikille lähelläni eläneille on aina ollut selvää, minä vaan yksinkertaisesti olen helvetin tyhmä?
Tuntuuko muista 40+ ihmisistä tältä vai mikä minua vaivaa, vanhuuden tylsistyminen?
Kommentit (4)
ja mulla on sama vika. Ymmärrän ihan jokaista. Tai pääni väkisin keksii jonkin analyysin kaikkien tekemisille. Siksi mulla onkin mitä kummallisempia tuttavia, joista joidenkin ensireaktio olisi, että minä en tuommoisen kanssa kyllä ole edes samassa huoneessa. Ja en tosiaan tiedä mistään mitään. Tosin tuntuu, että muut tietävät todella paljon, ehkä mäkin olen vaan niin tyhmä.
jollekin tuntemalleen ihmiselle, ei ap:lle.
Ihmisparka. Asiat harvoin ovat siltä miltä näyttävät. Tämän lainauksen kirjoittajalle tekisi hyvää käydä läpi sama viisastuminen kuin ap teki.
Ehkäpä sinun on aika käydä läpi kaikki ihmiset joille olet ollut törkeä, ja myöntää olleesi kaikessa väärässä. Kun nyt kerran viimein sen näet itsekin.
ollut törkeä, ja myöntää olleesi kaikessa väärässä. Kun nyt kerran viimein sen näet itsekin.