Erityislasten vanhemmat! Antakaa vinkkejä opettajalle arkeen!

tosi hyvin eli pidät heitä täyspäisinä, fiksuina ja taitavina yksilöinä, keskität heihin positiivista huomiota negatiivisen sijaan (ihan kaikkea negatiivista ei tarvitse edes ottaa huomioon) niin heistä pikku hiljaa tulee oikeasti fiksuja ja taitavia.

kuin nuhtelut ja rangaistukset. Kannattaa tutustua myös Ben Fuhrmanin Muksuoppiin.

Googlettamalla hänen nimellään löydät kamaa.

törmään tuttavan nimeen AaVeella :D Enpähän tiennyt hänen tästä puolestaan mitään. enemmän olen tutustunut Grishan bailupuoleen aikanaan :D

näistä, mutta peräänkuuluttaisin vielä lisää vinkkejä, joista voisi olla muillekin hyötyä.



Tulistuva lapsi, Muksuoppi ja muut kasvatuskirjat ovat jo tuttuja. Ap

kun laittaa värillisen (piirtoheitin)kalvon luettavan tekstin päälle, luki-vaikeuksisen on helpompi lukea sitä. Joku lisäsi siihen vielä, että punainen kalsvo toimii parhaiten. Ap

ja terapeuttien kanssa.



Mun lapsella toimivia juttuja:

-Leikkaa paperista ikkunoita, joilla voi rajata vain yhden tehtävän näkyviin kerrallaan.

-Pehmeä terapiatyyny tuolin päällä. silloin voi liikkua koko ajan häiritsemättä muita.

-Purukumi suussa

-Kunnon taukojen pitäminen, yhdystuntien välttäminen

-esim. liikunnassa mielummin kaikille lapsille oma pallo ja rivissä sen heittely. (sen sijaan, että on yksi jono ja yksi pallo.)

saanko kysyä sinulta ope, mitä ajattelet adhd-lasten lääkitsemisestä? Ja millä muilla keinoilla lapsen saa pysymään jokseenkin aisoissa kouluaikaan?

- Lapsi joka ei tottele ei välttämättä ole tottelematon, vaan hän ei ehkä pysty keskittymään ohjeisiin vaan ne pitää kerrata hänelle henkilökohtaisesti tai ehkä hän ei näe, kuule tai huomaa. Ennen lapsen leimaamista tottelemattomaksi tai komentamista kannattaa selvittää onko lapsi oikeasti kuullut ja ymmärtänyt ohjeen.



- Yleensä poikkeavaankin käytökseen on joku syy ja se saattaa olla kovin kummallinenkin. Jos lapsi käyttäytyy poikkeavasti niin kannattaa yrittää selvittää lapsen kanssa mistä on kysymys ja ehkä kysyä vanhemmiltakin. Erityislapset eivät aina ymmärrä asioita ihan samalla tavalla kuin muut ja kyse saattaa olla vain siitä ettei lapsi ole ymmärtänyt miten toimitaan tai hän kuvittelee että kuuluu toimia toisin tai hän ei uskalla sanoa tai kysyä jotain. Esimerkiksi meidän lapsi alkaa juoksennella hulluna ympäriinsä kun on pissahätä eikä siihen auta kuin pissalla käynti mutta hän ei uskalla sitä itse opettajan kaltaiselle auktoriteetille sanoa eikä välttämättä aina itsekään hoksaa mistä on kyse ennen kuin on pakko päästä vessaan ihan välittömästi.



- Lapsi ei välttämättä ymmärrä eleitä, ilmeitä tai kehon kieltä ollenkaan eikä osaa lukea "sanattomia vihjeitä" tai tehdä johtopäätöksiä ihmisten käyttäytymisestä. Hän ei siis tiedä milloin muut ihmiset ovat iloisia, surullisia, vihaisia jne. ellei asiaa kerrota hänelle sanallisesti. Hän ei välttämättä ymmärrä edes nyökkäämisen tai pään pudistamisen kaltaisia yksinkertaisiakaan merkkejä. Tällainen lapsi ei välttämättä myöskään ymmärrä siis itsestään mitä hänen pitää tehdä jos joku loukkaantuu tms. vaan asia pitää kertoa hänelle.



- Viesti menee yleensä paremmin perille jos se tulee monen eri aistin kautta. Kannattaa siis käyttää puheen lisäksi kuvia, osoittamista, näyttelemistä jne. Esim. keskittymisessä tehtäviin saattaa auttaa ihan se, että kuvittaa päivän tai oppitunnin kulun kuva kuvalta riviin taululle tai pulpetin kanteen. Oppilaan voi palauttaa aiheeseen osoittamalla missä ollaan menossa. Ylipäänsä selkeä strukturoitu ja ennustettava rakenne auttaa lasta selviytymään päivästä.



- Viivottimen, kirjanmerkin tms. käyttäminen lukuapuna helpottaa todella paljon jos on ongelmia lukemisen kanssa. Se auttaa pysymään oikealla rivillä jolloin asiakin menee paremmin mieleen kun ei pompi rivejä yli. Myös ääneen lukeminen helpottaa joillakin asian omaksumista.



- Jos keskittymisessä on ongelmia niin sellainen konttorituolille tarkoitettu ilmatäyteinen nappula-istuintyyny saattaa dramaattisesti parantaa keskittymistä. Se on tarkoitettu nimenomaan henkilöille joiden on vaikea pysyä hetkeäkään paikallaan. Tässä yksi malli jonka löysin netistä, muitakin on: http://www.sport-tiedje.com/fi/togu/dynair_senso.htm Meillä on tuontapainen sekä kotona että olemme hankkineet sellaisen myös kouluun.



- Jos lapsi ei jaksa millään istua paikallaan, niin jossain vaiheessa on ihan turha pakottaa vaan kannattaa laittaa sitten kunnolla liikkeelle vähäksi aikaa jonka jälkeen istuminen taas sujuu. Esimerkiksi meidän lapsi lukee tai kirjoittaa aina vähän matkaa kerrallaan ja käy sitten juoksemassa talon ympäri ja tulee jatkamaan tehtävää. Hän tekee tämän jo ihan omatoimisesti kun tietää milloin "liikuntapakko" tulee.

vaikka lapsi istuisikin paikallaan. tämän unohtavat monet asiantuntijat.

itse asiassa kaikilla lapsilla pitäisi opiskellessaan olla purkka suussa. Nivelten liikkuminen nimittäin tuottaa dopamiinia ja noradrenaliinia (eli aivojen välittäjäaineita) ja siksi edesauttaa keskittymistä ja oppimista. Opettajat tekevät lapsille hallaa kieltäessään purkansyönnin. Nuo terapiatyynyt on kanssa hyviä tähän tarkoitukseen, mutta aika kalliita.



Taukojumppa ja siinä erityisesti sellaiset liikkeet, mitä tehdään eri käsillä ja/tai missä käsiä viedään vartalon keskiviivan "toiselle" puolelle ovat hyviä. Se aktivoi aivolohkoja ja voi auttaa lukivaikeuksissa.

- pilko ohjeet. Sano ensin että "ota reppu esiin". sitten kun lapsilla on reppu esissa, sano, "kaiva sieltä matikankirjat esiin." kun ne ovat esissa, sano avatkaa sivu 127. kun se on auki, sano, "tehkää alareunan sinisella merkityt tehtävät". jos sanot koko tämän pötkön yhteen menoon, lapsi on unohtanut sen jo ennen kirjojen esiinottamista. Ei tästä ole mitään haittaa muillekaan lapsille, eikä se vie enempää aikaa tunnista kuin kaiken kerralla sanominenkaan.



- lapsi Ei hae huomiota pelkästään saadakseen huomiota. Hän hakee huomiota saadakseen vahvistuksen sille, tekeekö nyt oikein vai väärin - koska hän ei tiedä. Siihen ei siis auta "positiivinen huomio" ja "negatiivinen huomiotta jättäminen" vaan hän ihan oikeasti tarvitsee jatkuvaa huomiota. Se ei kuitenkaan vie sinulta paljon kallistarvoista aikaasi, vaan siihen riittää kun katsot välillä lasta silmiin (kasvoihin) ja hymyilet kun ongelmia ei ole. Jos on, sanot sen lempeästi mutta selvästi: "istu vielä hetki hiljaa".



- sano mitä pitää tehdä. Ei riitä, että komennat "käyttäytymään hyvin" tai "olemaan kiltisti" tai kiellät "Älä häiritse". Ei tämä lapsi tiedä, mitä "hyvin" tai "kiltisti" tässä tilanteessa tarkoittaa. Sano suoraan, mitä haluat lapsen tekevän, niin kyllä hän sen todennäköisesti tekee.



- sano se mieluummin ajoissa kuin myöhään. Minun lapseni on rutiineista riippuvainen ja hän tekee mielellään kanssasi suunnitelman siitä, kuinka vaikka kirkkoontutustumisretkellä käyttäydytään. Itse asiassa hän tarvitsee yksityiskohtaisen suunnitelman. Hän ei selviä ilman. Jos sinä et tee sellaista hänen kanssaan, hän tekee sen itse. Ja kerran suunnitelman tehtyään hän ei pysty muuttamaan sitä, vaikka sinun ja muun luokan suunnitelma olisi ihan toinen. Niin että puhu lapsen kanssa etukäteen ja yksityiskohtaisesti näistä suunnitelmista. Alkaen siitä, että mennään ja seistään linja-autopysäkillä ihan rauhassa eikä yhtään juoksennella, istutaan bussissa ensimmäiselle tyhjälle penkille ja noustaan pois sillä ja sillä pysäkillä. Sitten kävellään kirkkoon, siinä ei ole kiire, ei tarvitse juosta, mutta ei myöskään ole aikaa pysähtyä katselemaan puluja... jne.



- tee myös suunnitelma siitä, mitä tehdään jos suunnitelma muutetaan. Minun as-lapseni pystyy muuttamaan suunnitelmaa miljoonakertaa paremmin, jos on suunnitelmantekovaiheessa otettu huomioon mahdollisuus, että homma toimiikin toisin. Sano että "voi olla, että tässä täytyykin tehdä jotain muuta, mutta minä sanon siitä sitten, niin että tiedät."



- ODOTA. Minun lapseni tietää vastauksen kysymykseesi, on se sitten biologiaa tai kertotaulua, mutta hänellä on huono työmuisti ja hänen aivonsa prosessoivat kaiken vähän tavallista monimutkaisemmin ja siksi häneltä kestää hetken tavallista lasta kauemmin saada se ulos suustaan tai kynästään. Kun se vastaus lopulta tulee, se todennäköisesti on ihan oikea, joten hän osaa kyllä, vaiika ehdit jo toisin luulla. Sama koskee käskyjesi tottelemista. Kyllä hän tottelee, kun odotat hetken, sekin vain kestää niin että ehdit jo luulla, ettei hän ole ollenkaan kuullut sinua. Pidä hermosi, se ei ole uhmaa eikä ylimielisyyttä vaikka näyttääkin siltä, se on hänen aivojensa kummallista toimintaa.



- vaikka se varmasti on vaikeaa, koita hyvä ihminen uskoa, että me vanhemmat emme ole juoppoja emmekä väkivaltaisia emmekä sosiaalisesti tai taloudellisesti syrjäytyneitä vaan ihan tavallisia ihmisiä ja meille voi puhua kuten tavallisille fiksuille ihmisille puhutaan. Meille ei tarvitse neuvoa aamiaisen syöntiä eikä nukkumaanmenoaikoja. Semmoiset helpot asiat meillä ovat olleet kunnossa pikkulapsiajasta alkaen, mutta lapsella on ongelmia silti.

Saako jostain kaupasta ostettua tuommoisen istuintyynyn? Itsellä adhd- lapsi jolle istuminen tukalaa.

Saako jostain kaupasta ostettua tuommoisen istuintyynyn? Itsellä adhd- lapsi jolle istuminen tukalaa.

jo löytyy kumityynyjä verkkokaupoista. adhd-liitosta ja kuntoutusvälinekaupoista voi kysellä myös.

lapsesi on ja mikä diagnoosi hänellä on?



Mietin vain, kuinka vanhalla oppilaalla kannattaa käyttää kuvia...



Ap

Muutamalle oppilaalle on todella vaikeaa kestää epävarmuutta siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu, vaikka muistutan kertovani sen heti, kun asiat selviävät.



Moni vanhempi ei hoida osuuttaan kasvatuksesta esimerkiksi aamupalan ja riittävän yöunen osalta, joten älä hermostu opettajalle, kun otamme asian esille. Opettajan tehtävä on kyllä uskoa, jos sanot niin tapahtuvan ;-) Keskusteluissa vanhempien kanssa oikeasti moni asia selviää (vasta sitten) opettajalle ja arki helpottuu huomattavasti.



- tee myös suunnitelma siitä, mitä tehdään jos suunnitelma muutetaan. Minun as-lapseni pystyy muuttamaan suunnitelmaa miljoonakertaa paremmin, jos on suunnitelmantekovaiheessa otettu huomioon mahdollisuus, että homma toimiikin toisin. Sano että "voi olla, että tässä täytyykin tehdä jotain muuta, mutta minä sanon siitä sitten, niin että tiedät."





- vaikka se varmasti on vaikeaa, koita hyvä ihminen uskoa, että me vanhemmat emme ole juoppoja emmekä väkivaltaisia emmekä sosiaalisesti tai taloudellisesti syrjäytyneitä vaan ihan tavallisia ihmisiä ja meille voi puhua kuten tavallisille fiksuille ihmisille puhutaan. Meille ei tarvitse neuvoa aamiaisen syöntiä eikä nukkumaanmenoaikoja. Semmoiset helpot asiat meillä ovat olleet kunnossa pikkulapsiajasta alkaen, mutta lapsella on ongelmia silti.

[/quote]

jyrkästi puolesta tai vastaan, mutta lääkityksen edut tulevat koulun arjessa dramaattisesti esille, jos niihin on tarvetta ja jos ne auttavat. Muut olosuhteet tietysti on ensin saatava kuntoon ja katsottava, kuinka hyviin tuloksiin päästään järjestämällä oppimisympäristö niin sopivaksi kuin mahdollista. Rohkaisen suhtautumaan avoimin mielin, jos niitä ehdotetaan.

Ap

saanko kysyä sinulta ope, mitä ajattelet adhd-lasten lääkitsemisestä? Ja millä muilla keinoilla lapsen saa pysymään jokseenkin aisoissa kouluaikaan?

pulpetin sisäpuolelle on laitettu muistilistaksi--lähinnä työvälineet,läksykirjat jne

Muutamalle oppilaalle on todella vaikeaa kestää epävarmuutta siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu, vaikka muistutan kertovani sen heti, kun asiat selviävät.

AInakin meillä tähän helpottaa myös se, kun sovitaan siitä, mitä tehdään kunnes asiat selviävät: odotellaan tässä, opettaja käy kysymässä, meille kerrotaan ihan kohta, käydään katsomassa tuolta tai mitä nyt sitten tehdäänkään.

Ja pysy itse rauhallisena. Olin viime vuonna lapseni mukana luokkaretkellä, jossa opettaja alkoi hössöttää kun yksi poika kaatui ja satutti polvensa. Opettaja ei tiennyt mitä tehdä, hän käveli omalta paikaltaan pojan luo monta kerta aja kyseli "voivoi mitähän me nyt sun kanssasi tehdään, pystytköhän sinä kävelemään meidän seuraavassa kohteessamme, täytyyköhän meidän jättää sinut bussiin odottamaan jne". Kerta toisensa jälkeen, kunnes poika otti vastuun tapahtuneesta ja sanoi selviävänsä kyllä. Kaipa se oli opettajan tarkoituskin, vastuuttaa poika itsestään. Mutta vaikka se toimi tämän toisen pojan kohdalla, se ei missään tapauksessa olisi toiminut meidän pojan kohdalla. Hänen kanssaan ei saa hössöttää hetkeäkään, vaan on oltava epätietoisuudesta huolimatta rauhallinen. Meidän poikaa olisi pitänyt pyytää liikuttamaan jalkaansa ja astumaan sen päälle ja sen jälkeen todeta hänelle rauhallisesti että "ei se ole murtunut tai mitään, se paranee ja kyllä sinä pystyt kävelemään. Mutta tule heti sanomaan, jos tuntuu ettet pystykään." Eli sinä tiedät, mitä tehdään ja ohjeistat toisen. Hän on kuitenkin mukana päätöksenteossa, ja saa kertoa, jos ohjeesi ei toimikkaan. Lopultahan vain hän voi tietää, pääseekö kävelemään vai ei. Jos ohjeesi osoittautuukin huonoksi (eli jalalla ei pääsekään kävelemään tai vastaavaa), sinä olet valmis antamaan uuden ohjeen, eikä lapsen tarvitse kokonaan itse selvitä siitäkään.

terv 14