Raskaana ja hirveä stressi kaikesta. Vinkkejä?

Mielummin eristäydy miehestä kuin raivoa.

Ota itselles niin paljon aikaa kuin pystyt, vähennä odotuksia, katso sua huvittavia ohjelmia tai inspiroivia/rauhoittavia YouTube-kanavia, mene kävelylle ulos ilman miestä, pistä jalat kylmään/kuumaan veteen tv:tä katsellessa, syö suklaata, pyydä hieronta mieheltä jos se suostuu.

Oisit pitänyt ne haarasi yhdessä.

Olisi hyvä jos jaksaisit antaa miehelle. Voisit itsekin siinä rentoutua. 

Ei raskaus selitä raivoamista ja huutamista (ellet ole synnyttämässä sillä hetkellä). Kyllähän tuo kertoo vakavasta ongelmasta itsehillinnän suhteen. Siihen voit vain sinä itse vaikuttaa, ei kukaan muu. Mutta älä käytä raskautta tekosyynä.

Vierailija kirjoitti:

Ei raskaus selitä raivoamista ja huutamista (ellet ole synnyttämässä sillä hetkellä). Kyllähän tuo kertoo vakavasta ongelmasta itsehillinnän suhteen. Siihen voit vain sinä itse vaikuttaa, ei kukaan muu. Mutta älä käytä raskautta tekosyynä.

 

Höpö höpö. Hormonit tekee ihmisen ihan pimahtaneeksi.

Rentoudu ja vähennä odotuksia. Valita miehelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei raskaus selitä raivoamista ja huutamista (ellet ole synnyttämässä sillä hetkellä). Kyllähän tuo kertoo vakavasta ongelmasta itsehillinnän suhteen. Siihen voit vain sinä itse vaikuttaa, ei kukaan muu. Mutta älä käytä raskautta tekosyynä.

 

Höpö höpö. Hormonit tekee ihmisen ihan pimahtaneeksi.

Ei tee. Jokainen valitsee itse huonon käytöksen. Siinä on aikuisen ja uhmaikäisen ero.

Töissä raskaana oleva rähjää ja huutaa työkavereille ja asiakkaille? Vai olisko kuitenkin niin, että ihan ihminen itse valitsee huutaa ja rähinöidä.

Kumma juttu että veemäinen asiakas ei saa huutamaan mutta perheenjäsen saa. Eli kyse on siitä, että ihminen arvostaa työpaikkaa, mutta miestä ei. Jos raskaana oleva ei voi itseään hillitä, pitäisi tämän näkyä kaikissa asioissa.

Minä olin jatkuvasti huonolla tuulella jossain vaiheessa raskautta. En enää kyllä muista missä mutta yhdessä vaiheessa kaikki ärsytti. Se meni onneksi ohi ja kun vain koitti keskittyä itseensä ja ottaa rauhassa, niin kaikki meni hyvin. Koin myös suurta tarvetta olla yksin.

Itselläni parasta aikaa on ollut loppuraskaus. Silloin on ollut paljon energiaa ja hyvä fiilis. Keskiraskaus ei ole kummassakaan raskaudessa ollut mitään ihanaa aikaa.

Valitettavasti joudun tunnustamaan olleeni myös hirveä pirttihirmu raskauden aikana. En ole ylpeä käytöksestäni.

Muistelisin kyllä olotilan helpottaneen loppua kohti.Tee elämästäsi mahdollisimman helppoa.Älä pingota.Tee asioita joista pidät.Hanki ajoissa vauvatarvikkeet, ettei ne stressaa.

Muista ettei stressi tee hyvää sinulle eikä vauvalle.Siinä on kunnolla motiivia rauhoittua.

Muista pyytää myös anteeksi mieheltäsi käytöstäsi.

Kuvitelkaa pahin pms-päivä ja sit kuvitelkaa et se fiilis jää päälle. Ja koko ajan kuvottaa ja surettaa mut et tiedä miksi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kuvitelkaa pahin pms-päivä ja sit kuvitelkaa et se fiilis jää päälle. Ja koko ajan kuvottaa ja surettaa mut et tiedä miksi.

Ap

Huudatko siis töissä?

Ole onnellinen raskaudesta. Jos ei heti kaikkea kerralla, istahda hetkeksi ja huomaan mite asiat järjestyvät ajallaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kuvitelkaa pahin pms-päivä ja sit kuvitelkaa et se fiilis jää päälle. Ja koko ajan kuvottaa ja surettaa mut et tiedä miksi.

Ap

Mulla on nyt vaihdevuosissa tuollainen olo. Raskauksissa ei ollut.

Minulla auttaa käytänteisiin keskittyminen. Tärkeiden tavaroiden, vaatteiden, sängyn ostaminen.  Se että keskittää turhautumisenergian siihen et kaikki järjestelyjutut on hyvin hanskassa.

Vierailija kirjoitti:

Ole onnellinen raskaudesta. Jos ei heti kaikkea kerralla, istahda hetkeksi ja huomaan mite asiat järjestyvät ajallaan. 

Kiitos

Ap