Lue keskustelun säännöt.
Pidätkö hyväksyttävänä työttömänä oleskelemista näistä syistä?
16.03.2024 |
A. Sosiaalisten tilanteiden ahdistus; saa pahoja stressioireita sos. tilanteissa eikä välttämättä ehdi palautua vapaina päivinä.
B. Masennus; on hirveä olo henkisesti, ei saa nautintoa mistään ja toimintakyky huono, pitäisi pakottaa itsensä töihin aamulla.
Kommentit (15)
Onko häiriöt diagnosoitu eli todellisia vai jotain tyypin omaa luulottelua? Kaikilla jotka luulevat että heillä on joku sairaus ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai pidän, mistä syystä tahansa. Työ on turhaa paskaa, johon ei kannata tuhlata yhtä ja ainoaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Onko häiriöt diagnosoitu eli todellisia vai jotain tyypin omaa luulottelua? Kaikilla jotka luulevat että heillä on joku sairaus ei ole.
Kyllä, lääkärin diagnosoimista, varmistetuista häiriöistä kyse.
Jos terveydentila ei oikeuta työkyvyttömyyseläkkeeseen, duunia on painettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä,mutta sitten on tyydyttävä siihen minimi tukeen.Katto päänpäälle ja ruokaa...
Vierailija kirjoitti:
Kummatkin päänsisäsiä huuhaa juttuja jotka pystyy ite hoitaa jos haluaa. T. Samoista "oireista" kärsinyt ja tällä hetkellä iloisesti yrittäjä.
ei monetkaan voi yrittäjiksi alkaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysymyksen asettelu on vahvasti asenteellinen. Kysymys ei ole työttömyyden hyväksymisestä vaan faktasta, että palkkatyöpaikkoja ei ole kaikille.
Aloittaja kuulunee ihmisryhmään, joka on aina saanut omat työpaikkansa suhteiden avulla. Tuollaisella ei järki riitä ymmärtämää kysmystä, miksi toinen saisi työstään palkkaa ja toisen pitäisi tehdä työnsä sosiaalisia tukia vastaan. Ymmärrystä maailman menosta ei ole edes sen vertaa, että tietäisi hyvinvoinnin syntyvän rahan kiertämisestä.
Vierailija kirjoitti:
Kummatkin päänsisäsiä huuhaa juttuja jotka pystyy ite hoitaa jos haluaa. T. Samoista "oireista" kärsinyt ja tällä hetkellä iloisesti yrittäjä.
Ja itsemurhan tehneet masentuneet sitten teeskentelivät ja kohta nousevat haudoistaan että ähäkutti, lankaan menitte! -vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirviömäisiä vastauksia, toivon että ainakin osaläpällä.
Vaikkakaan ajan hengen tuntien, en ole satavarma.
Noilla diagnooseilla ja oireilla on hankala työllistyä, koska työnantajat haluavat sen Parhaan Superihmisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla samaa ongelmaa ja kyllä vaadin itseltäni tekoja asioiden edistämiseksi, toistaiseksi melko kehnolla menestyksellä kylläkin.
Levätä saa aikansa, mutta toimettomaksi ei pidä jäädä oleskelemaan. Epämukavuusalueelle on mentävä ja jaksettava niin kauan kuin jaksaa kunnes on taas pakko levätä. Ompahan ainakin yrittänyt ja voi olla tyytyväinen siitä. Jos ei välttämättä ihmiskontakteja jaksa tai varsinaisiin töihin mennä, niin vähin mitä tehdä on pitää hyvää huolta terveydestään.
Jokaisen pitäisi viimeistään masentuneena tai sairastuessa käydä mittauttamassa D-vitamiiniarvo, jonka pitäisi olla yli 100 nmol/l. D-vitamiinin tarve riippuu paljon henkilöstä, mutta keskimäärin 100 mcg/pv lisäravinteena on sopiva varsinkin pimeään vuodenaikaan. D-vitamiinilisän kanssa tulee myös syödä samanaikaisesti k2 vitamiiniä, jotta vältytään liiallisen D-vitamiinin haittavaikutuksilta. Myös riittävästä magnesiumin saannista kannattaa huolehtia ja ottaa sitäkin laadukkaana lisäravinteena yleensä susoituksia enemmän.
Myös ruokayliherkkyydet voivat ylläpitää elimistön tulehdustilaa ja tätä kautta masennusta ja ahdistusta. Itselläni huomasin positiivisia vaikutuksia mielialan ja jaksamisen suhteen pari kuukautta sen jälkeen kun jätin mm. gluteenin kokonaan pois.
Itselläni satunnainen kevyt liikunta ei riitä ylläpitämään motivaatiota vaan vasta tavoitteellinen lihaskasvuun ja voimaan pyrkivä treeni ja sitä tukeva ruokavalio on auttanut pitämään rutiinia yllä, joten jos koittaisi vaikka keksiä jotain mikä itseä voisi innostaa ja motivoida joidenkin tavoitteiden saavuttamiseksi.
Kuntouttava toiminta tai psykoterapia (ei kannata kajota mielialalääkkeisiin!) saattaa toimia joillain.
Voimia ja siunausta.
Kaikkien pitää pakottaa itsensä aamulla ylös sängystä ja menemään töihin. Ei kai muuten oltaisi onnellisia siitä, että ihanaa huomenna on vapaapäivä, saa nukkua pitkään ja tehdä mitä lystää tai olla tekemättä.
En kiistä sitä, että hyvin vaikeasti masentunut ei kykene pakottamaan itseään mihinkään. Mutta yleensä tavallisen, terveenkin ihmisen elämään kuuluu ponnistelua ja väkisin tekemistä. Sitä voidaan miettiä, missä menee raja, että ei enää edes yritä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikkien pitää pakottaa itsensä aamulla ylös sängystä ja menemään töihin. Ei kai muuten oltaisi onnellisia siitä, että ihanaa huomenna on vapaapäivä, saa nukkua pitkään ja tehdä mitä lystää tai olla tekemättä.
En kiistä sitä, että hyvin vaikeasti masentunut ei kykene pakottamaan itseään mihinkään. Mutta yleensä tavallisen, terveenkin ihmisen elämään kuuluu ponnistelua ja väkisin tekemistä. Sitä voidaan miettiä, missä menee raja, että ei enää edes yritä.
Täyttä hönkää vaan romahdusta päin! Sit ei tartte miettii onko tarpeeksi sairas töihin ja saa ne työkyvyttömyyseläkepaperitkin.
Kummatkin päänsisäsiä huuhaa juttuja jotka pystyy ite hoitaa jos haluaa. T. Samoista "oireista" kärsinyt ja tällä hetkellä iloisesti yrittäjä.