Koetko että elämässäsi on järkeä, suunta ja ns punainen lanka?

Vai onko se satunnaisia tapahtumia ja olemista ilman päämäärää? Kysyn kun en tiedä miltä elämän pitäisi tuntua. Lähenen 40 ikävuotta ja tunnen vahvasti ja olen aina tuntenut ettei elämässä ole mitään järkeä tai suuntaa. Ainakaan omassani. Teen juttuja ja käyn töissäkin eli en ole ns syrjäytynyt mutta en näe mikä idea niissä on. Kyse ei uskoakseni ole masennuksesta koska voin saada iloa tekemisestä, mutta se ilo ei tarkoita mitään. Esim. Menen tanssitunnille, on kivaa, kulutin tunnin elämästäni tanssien, mitä sitten? Mitä järkeä tanssimisesta oikeastaan on? Tai siinä että käyn tanssimassa koska minusta ei kuitenkaan tule suurta tanssijaa. Tuntuuko muistakin tältä vai voiko tämä eräänlainen tyhjyyden tunne olla esim oire lapsuudesta jossa kasvatus oli hyvin ristiriitaista. Muistan että pieniä saavutuksiani mitätöitiin koska ne eivät olleet riittävän hienoja aikuisten mielestä ja toisaalta sitten sanottiin että on tärkeintä on vaan olla eikä tavoitella mitään.