Tämän kevään seksuaalisuus pinnallisen ihmissuhteen läpi nähtynä

Kirjoittaja mies. Minulla olisi hirveästi pohdittavaa ja kirjoitettavaa siitä, miten olen muuttunut ja mitä haluan, mutta en halua rönsyillä liikaa, joten ajattelin käsitellä aihetta yhden 'suhteen' kautta, joka minulla oli työpaikalta hetken ajan tuttuun naiseen.

Alussa tavatessani hänet en ajatellut hänestä oikein mitään muuta kuin neutraaleja asioita, koska ajatukseni olivat muualla. Jälkikäteen ajatellen pidin hänen topakasta otteestaan hänen perehdyttäessä minua työhön; ote oli reipas, mutta hienotunteinen. Myöhemmin hän soitti minulle kysyen olisiko sopiva aika puhua. Tämä oli puhtaasti muodollista toimintaa, mutta se todisti hänen osaavan olla kohtelias. Mitähän hän olisikaan voinut sanoa, jos meillä olisi läheisempi suhde?

Muistan illat ja hänen huokauksensa, joiden tulkitsin tarkoittavan vaivaantuneisuutta ja tunsin tuolloin myötätuntoa ja voimattomuutta katsoessani hänen neuleensa sisällä lyyhistynyttä ylävartaloa ja intensiivisiä kasvonilmeitä hänen tehdessä töitä tietokoneella. Mitä jos olisin komeampi? Olisinko voinut kysyä onko hänellä raskasta tai hieroa hartioita kenenkään huomaamatta? Miltähän hänen hartiansa olisivat tuntuneet tuon neuleen läpi. Olikohan hänellä aluspaitaa?

Jonakin päivänä kun kävelin käytävää pitkin kuvittelin hänen tsekkailevan minua; jotain hän ainakin katsoi. Eräänä toisena päivänä lähtiessäni taas hän katsoi minua päin jotenkin kyllästyneesti. Olisinko voinut parantaa asemiani kävelemällä vielä asioikseni hänen luokseen ja toivottamalla heipat? 

Jatkuu...jos haluat.