Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä terapiaa
10.03.2024 |
Jos on vaikka todistanut jonkun itselleen vieraan ihmisen tekemän itsemurhan, niin mistä siellä keskustellaan? Ymmärrän toki että asia saattaa järkyttää hetken, mutta siis käytännössä miten siitä riittää keskusteltavaa vaikka kymmeneksi tai useammaksikin kerraksi? Tämä ei ole trolliviesti, en vaan oikeasti ymmärrä.
Kommentit (237)
Ilmeisesti siellä lähinnä jutellaan siitä miten kulunut viikko on mennyt ja terapeutti tsemppaa että hienoa jos joku asia mennyt hyvin. Ja tällasta jotkut sitten jatkaa vuosia. Hienoa toki jos siitä on jollekin jotain apua, mutta itse en kyllä maksaisi satasta per kerta tällaisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä pitää olla jääkylmä ihminen joka pystyy todistamaan toisen itsemurhaa ja kävelemään olkiaan kohauttaen paikalta. Psykopaatti pystyy tuohon.
Minä hakeuduin psykologille, koska epäilen keskittymishäiriötä itselläni. Oli todella vaikeaa istua siellä puhumassa, kun se psykologi ei millään tavalla ohjannut keskistelua. Lopetin käynnit, turhaa ajan haaskaamista ja ei minua millään tavalla hyödyttänyt. Kävin neljä kertaa, ja ainoa mikä jäi mieleen oli, että hän käsi minun siivota pöytäni töissä. Hiphei. Jos ei ne tehtävät oli siinä visuaalisesti edessäni, niin en muista tehdä niitä.
Kai siin on enemmän se keskusteluapu mikä on monesti ratkaseva että ihminen pääsee jollekkin kertomaan tunteistaan yms.
Mutta siinä oon samaa mieltä että esim masennuksen suhteen yms noi on ihan hyödyttömiä kaikki psykat yms jos ihminen ei itse tajua olevansa se avaintekijä siinä tilanteessa.
Se Psykakin voi vaan tarjota ihmiselle uutta tapaa ajatella näitä asioita, se on sen asiakkaan vastuulla ottaako se sitä vastaan vaiko ei, alkaako hän siis itse työstämään tätä ongelmaa vaiko ei.
Mä tunnen ihmisiä ketkä on rampannu juttelemassa omasta masennuksestaan 10 vuottakin pääsemättä koskaan eteenpäin missään. Nää ihmiset on nimenomaan ihmisiä ketkä vaan olettaa että joku muu aina hoitaa kaiken.
Vauvoja ketkä tarvitsevat maitoa.
Aloittaja on ilmeisesti henkilö, jolta kaikki menee kuin vesi ankan selästä. Teflonpersoona.
Tuollaiset eivät terapiaa tarvitsekaan, mutta missä ongelma?
En minäkään ymmärrä suurinta osaa maailman ilmiöistä, mutta en tee siitä itselleni ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pitää olla jääkylmä ihminen joka pystyy todistamaan toisen itsemurhaa ja kävelemään olkiaan kohauttaen paikalta. Psykopaatti pystyy tuohon.
Varmasti siis kyseessä voi oikeasti olla ihan traumaattinen tilanne, mutta kysymys olikin että miten se 10+ tuntia terapiaa siihen auttaa
En usko, että kukaan käy terapiassa ainakaan paria käyntiä enempää vain siksi, että olisi nähnyt vieraan ihmisen tekemän itsemurhan. Tai muunkaan äkillisen kriisin takia, jos asiat ovat muuten hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, riittää että terapiassa kävijä itse sen ymmärtää. Sinun ei tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Minä hakeuduin psykologille, koska epäilen keskittymishäiriötä itselläni. Oli todella vaikeaa istua siellä puhumassa, kun se psykologi ei millään tavalla ohjannut keskistelua. Lopetin käynnit, turhaa ajan haaskaamista ja ei minua millään tavalla hyödyttänyt. Kävin neljä kertaa, ja ainoa mikä jäi mieleen oli, että hän käsi minun siivota pöytäni töissä. Hiphei. Jos ei ne tehtävät oli siinä visuaalisesti edessäni, niin en muista tehdä niitä.
Huono psykologi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko, että kukaan käy terapiassa ainakaan paria käyntiä enempää vain siksi, että olisi nähnyt vieraan ihmisen tekemän itsemurhan. Tai muunkaan äkillisen kriisin takia, jos asiat ovat muuten hyvin.
Oletan että tässä saatetaan viitata tähän uutiseen: https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000010258282.html
"Vakuutusyhtiö myönsi hänelle korvauksia kymmeneen terapiakäyntiin, jotka olisi käytettävä puolen vuoden sisällä.
Siinä ajassako tästä olisi päästävä yli? Kadenius on miettinyt."
Vierailija kirjoitti:
Ap, riittää että terapiassa kävijä itse sen ymmärtää. Sinun ei tarvitse.
Eikö tän palstan yksi idea ole että voi kysyä asioita joita ei ymmärrä toiveena että joku selittäisi ne? Kukaan tässä ketjussa ei edelleenkään ole vastannut että mistä siellä terapiassa konkreettisesti keskustellaan tällaisessa tapauksessa kymmenen tai kymmenien tuntien ajan tai enemmän ja miten se keskustelu auttaa kun ei se tapahtunutta muuta miksikään. Itse en edes yrittämällä keksisi noin paljoa keskusteltavaa varmaan yhtään mistään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, riittää että terapiassa kävijä itse sen ymmärtää. Sinun ei tarvitse.
Eikö tän palstan yksi idea ole että voi kysyä asioita joita ei ymmärrä toiveena että joku selittäisi ne? Kukaan tässä ketjussa ei edelleenkään ole vastannut että mistä siellä terapiassa konkreettisesti keskustellaan tällaisessa tapauksessa kymmenen tai kymmenien tuntien ajan tai enemmän ja miten se keskustelu auttaa kun ei se tapahtunutta muuta miksikään. Itse en edes yrittämällä keksisi noin paljoa keskusteltavaa varmaan yhtään mistään
olen itsekin yrittänyt kysyä tätä jo yli 10v sitten mutta ei ole kukaan terapiassa käynyt osannut yhtään sanoa mistä siellä puhutaan. Hokevat vain että kyllä se auttaa kyllä se auttaa, mutta kysyttäessä eivät osaa yhtään sanoa mitä terapeutti on puhunut tai mitä itse ovat puhuneet. Ehkä vaitiolovelvollisuus onkin toisin päin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, riittää että terapiassa kävijä itse sen ymmärtää. Sinun ei tarvitse.
Eikö tän palstan yksi idea ole että voi kysyä asioita joita ei ymmärrä toiveena että joku selittäisi ne? Kukaan tässä ketjussa ei edelleenkään ole vastannut että mistä siellä terapiassa konkreettisesti keskustellaan tällaisessa tapauksessa kymmenen tai kymmenien tuntien ajan tai enemmän ja miten se keskustelu auttaa kun ei se tapahtunutta muuta miksikään. Itse en edes yrittämällä keksisi noin paljoa keskusteltavaa varmaan yhtään mistään
Kylmät ihmiset kommentoivat juuri tuolla tavalla mihin vastasit.
Jos on riittävän pätevä terapeutti ja ymmärtävä terapia, silloin se ehkä voi auttaa alkuun. Mutta jos on epäpätevä tiuskiva uteleva terapeutti, ei sillä mitään tekisi. Terapeutin pitäisi osata kaksipuolinen keskustelu, rauhassa. Riippuu henkilöstä kokeeko tarvitsevansa juttelua ja jaksaako vielä mennä sinne. Kaikkien ihmisten kunto ei kestä jatkuvaa ravaamista paikasta toiseen. Nyt kyseessä on tosin jaksava ihminen. Vaikka ei olisi helposti järkyttyvä ihminen joku jossain, tilanne voi vaivata hieman (se tulee alitajunnasta) tai ahdistaa. Tapahtumista voi jäädä energiajälki maahan tai autoon. Vähän kuin vaivaava "kummittelu". Vaikka poismennyt on taas vapautunut sille puolelle.
Vierailija kirjoitti:
Kai siin on enemmän se keskusteluapu mikä on monesti ratkaseva että ihminen pääsee jollekkin kertomaan tunteistaan yms.
Mutta siinä oon samaa mieltä että esim masennuksen suhteen yms noi on ihan hyödyttömiä kaikki psykat yms jos ihminen ei itse tajua olevansa se avaintekijä siinä tilanteessa.
Se Psykakin voi vaan tarjota ihmiselle uutta tapaa ajatella näitä asioita, se on sen asiakkaan vastuulla ottaako se sitä vastaan vaiko ei, alkaako hän siis itse työstämään tätä ongelmaa vaiko ei.
Mä tunnen ihmisiä ketkä on rampannu juttelemassa omasta masennuksestaan 10 vuottakin pääsemättä koskaan eteenpäin missään. Nää ihmiset on nimenomaan ihmisiä ketkä vaan olettaa että joku muu aina hoitaa kaiken.
Vauvoja ketkä tarvitsevat maitoa.
Joitain ihmisiä ei terapia vaan auta ihmiestä tulemaan normaaliksi. Joskus onkin niin että huonosti hoidettu tai soveltumaton terapia kaivaa ihmisestä pahuuden esiin. Terapia-alaa valvotaan aivan liian vähän.
Terapian isoin vihollinen katsoo peilistä. Vasta kun ihminen on itse valmis terapia alkaa toimia.
Terapeutit osaavat kyllä valmistella sua mutta sä itse päätät saatko apua vai et
En osaa sanoa apn kuvaamaan tilanteeseen oikein mitään, mut ite käyn terapiassa post traumaattisen stressihäiriön ja kakssuuntaisen mielialahäiriön takia. Oon käynyt nyt 1,5v ja pääasiassa käydään läpi niitä ajankohtasia asioita mun elämässä, miten on menny jne. Ja joskus puhutaan lapsuudesta tai traumaattisista tapahtumista.
Terapia on auttanu mua yhdistämään mua rajoittavia asioita menneeseen ja sitä kautta ne on rajoittanu mua vähemmän. Oon myös oppinu tunnistamaan paremmin masennuksen ja manian ennakko oireita ja oon nyt ton terapia ajan hoito tasapainossa. Ymmärrän itteeni nykyään paljon paremmin ja en enää syytä itteäni asioista joita oon joutunu kokemaan. Tiedän myös paremmin mitä haluun elämältä ja miksi käyttäydyn miten käyttäydyn. Nykyään analysoin käytöstäni oma-alotteisesti ja koen ahaa elämyksiä myös itsekseni.
Mun on ollu myös tosi vaikea aina rakentaa ihmissuhteita, joissa voin olla oma itteni. Terapia on auttanut tässä, löysin kumppanin jolle pystyn avoimesti näyttämään kaikki tunteeni ja puhumaan mistä vaan. Kerran myös mun mies tuli terapiaan mukaan kun käytiin läpi luottamus asioita. Lisäks saatiin terapeutilta luottamusta tukevia harjoitteita. Mun mielestä näistä on ollu apua myös siihen, että meidän suhde on tasapainonen ja avoin. Koen että meillä on tosi vahva suhteen pohja ja mulla on tosi turvallinen olo meidän suhteessa.
Eli plussa multa terapialle :) käyn kongnitiivis analyyttisessa terapiassa ja mun terapeutti on aivan ihana.
Puhun tietenkin vain omasta puolestani. Olen siis käynyt terapiassa muutaman vuoden. Itselleni terapia ei ole vain juttelua, vaan aktiivista arjen haasteiden työstämistä. Ja nimenomaan sillä hetkellä näkyvien ongelmien osalta, vaikka ne ongelmien juuret ovatkin usein menneisyydessä. Ongelma ilman terapiaa olisi siis se, etten itse yksin pääsisi tilanteesta eteenpäin ja menneisyys kummittelisi ja toistaisi itseään.
Ymmärrän siis itsemurhan nähneen terapiassakäynnin selityksenä esim sen, että itsemurhan todistaminen on laukaissut stressireaktion (unettomuutta, aiemmin hallinnassa olleen päihdeongelman tms) joka aiheuttanut ongelmia puolestaan töissä vaikka poissaoloina ja ihmissuhteissa. Siellä terapiassa siis työstettäisiin tätä kokonaisuutta, joka tavallaan käynnistynyt tuosta traumatilanteesta mutta jonka juuret on paljon syvemmällä ja joka siksi aiheuttaa ongelmia arjessa ihan nykyhetkessä.
Mäkään en ymmärrä. Kävin aikoinaan muutaman kerran itsediagnosoidun keskivaikean masennuksen takia. Muutamalla ekalla kerralla kerroin elämäntapahtumani ja kaikki vaikeat lapsuudenkokemukseni johon se terapeutti vaan totesi aina välillä että onpa hirveetä. Ja sitten se sano että voi mennä yli vuosikin ennen kuin tällä terapiassa käynnillä voi alkaa nähdä vaikutuksia. No ei menny ku muutama kerta kun en enää keksiny mitään sanottavaa ja tuntu että mun ois pitäny kannatella koko keskustelua. Sit se terapeutti lopulta ehdotti käyntien lopettamista. Useempi sata euroo täysin hukkaan.