Mitä se kertoo minusta ihmisenä, että jokainen avautuu?

Sano heti jos et osaa auttaa. Ja kysy että onko joku muu tueksi tai kriisikeskus. On inhottavaa jos toinen on hiljaa ja sanoo jaa jaa. Silloin niiden hätä pahenee. Sano jos koet että kaikki kaatavat päälle murheensa ja et jaksa.

Olet aito ihminen, jolle on helppo jutella. Ymmärtäväinen? 

Olin luomassa äitini luona lunta kun naapurinmummo tupsahti siihen. Ikinä nähnyt mummoa ja niin vain avautui koko elämästään. Edesmenneestä miehestään, koirastaan, lapsenlapsista. Suu kävi taukoamatta, vastasin vain jaa tai niinkö. Ei se edes huomannut etten kuunnellut kuin puolikorvalla. 😄

Ei se ole pelkästään hyvä asia. Mä olen joutunut rajoittamaan sellaisia ihmissuhteita, joissa joudun pelkän terapeutin asemaan. Enkä edes oikeasti haluaisi kuulla kaikkia ihmisten murheita. Ei mua kiinnosta miten vaikeaa jolkakin on. Ei saa olla liian empaattinen.

Et ole pelottava.

Ja älä kuuntele, jos et halua. 

Annan kyllä neuvoja ihmisille parhaani mukaan. Kuuntelen ja yritän auttaa. Se vain vie minulta paljon voimavaroja. Olen kokenut paljon ja hieman liikaakin itse ja tarvitsen apua myös itse. Ap.

Niin, eihän sitä tarvitse heti alkaa ratkaisemaan niitä toisen ongelmia.. tai antamaan mielipiteitä

Se on rasittavaa myös ratkaisijalle.

Kuuntelee vain: toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos 

On luonnollista, että ihmiset saattavat avautua sinulle ja jakaa murheitaan, koska todennäköisesti he luottavat sinuun ja kokevat, että voivat saada tukea ja ymmärrystä sinulta. Se voi kertoa siitä, että olet empaattinen ja läsnäoleva kuuntelija, joka antaa ihmisille tilaa ilmaista tunteitaan. On tärkeää muistaa asettaa omat rajasi ja huolehtia omasta hyvinvoinnistasi samalla kun autat muita. Jos tunnet, että muiden ihmisten murheet vaikuttavat liikaa omaan hyvinvointiisi, voit harkita keinoja rajoittaa kuormitusta tai etsiä tukea itsellesi.

 

CHATGPT

Olet sellainen ihminen josta sanotaan -olet täyttyä kultaa-

Olet empaattinen, mutta muista huolehtia omista rajoista. Halaus.

Mä en tykkää, että jotkut ihmiset niin mielellään alkaa kertomaan murheistaan. Se on kovin epäkohteliasta. Kun itselläänkin on raskasta ei halua enää kuormittua yhtään enempää.

Kiltin näköiset ja oloiset ihmiset valitettavasti joutuvat usein tämmösten tyyppien uhreiksi.

Voi ap. Ymmärrän hyvin ongelman. Pääsääntöisesti ihan mukavaa, että ihmiset uskaltavat lähestyä niin, mutta joskus se on vain kamalaa. 

Esim. Kun menin labraan ja minulla epäiltiin kroonista leukemiaa, niin labrahoitaja alkoi avautumaan minulle omista oireistaan ja väsymyksestä. Silloin olisin enemmän kaivannut itse lohtua ja tsemppiä, enkä olla lohduttajan ja stemppaajan roolissa. Pahinta on kuitenkin se, että kaverina pitäväni ystävät saattavat unohtaa, että minäkin haluaisin joskus avautua. Tuntuuko ap:ta koskaan siltä, ettet sinä saisi voida huonosti tai olla huolissaan? Saati surullinen? 

En osaa auttaa sinua asiassa, mutta jään mielelläni seuraamaan ketjua, jos joku jotain hyviä vinkkejä saa. Toivon, että saat apua tilanteeseesi! 

Jaa-a. En tiedä. Minullekin avautuu kaikki. Tosin yksi mummo tuli sanomaan, että näytän väsyneelle kuin kantaisin kaikkea katkeamispisteeseen asti. Hän toivotti minulle helpotusta elämään. Että kaikkea kuulee.

Että olet INFP/INFJ varmaan.

Olet empaattinen ja ihana ihminen. 

Ootsä mies vai nainen?

Se voi tarkoittaa kirjaimellisesti sitä että sä oot oikea johtaja, varsinkin jos sulla on kyky päästä tuntemattomienkin ihmisten yksityisiin asioihin helposti, siis tää tulee luonnollisesti. Tuntematon ihminen saattaa yhtäkkia samantien alkaa avautumaan sulle

Ihminen aistii tietämättään että se voi nojautua suhun 

Tiedustelupalvelut käyttää kirjaimelisesti samaa taktiikkaa ihmisiin, ne siis opettelee kirjaimellisesti miten ne pääsee toisten ihmisten yksityisiin asioihin käsiksi, toisilta tää tulee luonnostaan, niiden energiasta. 

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole pelkästään hyvä asia. Mä olen joutunut rajoittamaan sellaisia ihmissuhteita, joissa joudun pelkän terapeutin asemaan. Enkä edes oikeasti haluaisi kuulla kaikkia ihmisten murheita. Ei mua kiinnosta miten vaikeaa jolkakin on. Ei saa olla liian empaattinen.

Mulle moni avautuu, mutta ei se ole ongelma laisinkaan, kun en koe, että minun pitäisi jotenkin auttaa kuitenkaan. Suoraan sanottuna vähän harmittaa, etten lähtenyt opiskelemaan psykologiaa. Toki neuvoja annan, mutta en ota mitään vastuuta. 

Minulla oli aiemmin sama homma, tosi moni ihminen avautui asioista, joista kuulemma ei muille. Ja kuormituin siitä. Yritin ratkaista. 

Sitten vaan lopetin sen. En enää kysellyt enkä ollut vastaanottavainen. Nyt kuuntelen muutamaa harvaa ystävää, jotka vastavuoroisesti kuuntelevat minua. Heidän olemassa olonsa ei lepää minun varassani, eikä päinvastoin. Itse pitää vaan omat rajat vetää. Ja ihmisten neuvominen on yleensäkin melko turhaa. 

Vierailija kirjoitti:

Sano heti jos et osaa auttaa. Ja kysy että onko joku muu tueksi tai kriisikeskus. On inhottavaa jos toinen on hiljaa ja sanoo jaa jaa. Silloin niiden hätä pahenee. Sano jos koet että kaikki kaatavat päälle murheensa ja et jaksa.

järkevä aikuinen ei käytä muita ilmaisina terapeutteinaan..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sano heti jos et osaa auttaa. Ja kysy että onko joku muu tueksi tai kriisikeskus. On inhottavaa jos toinen on hiljaa ja sanoo jaa jaa. Silloin niiden hätä pahenee. Sano jos koet että kaikki kaatavat päälle murheensa ja et jaksa.

järkevä aikuinen ei käytä muita ilmaisina terapeutteinaan..

Minä vähän nautin olla terapeuttina. En tiedä onko tämäkään ihan normaalia. Eri