Aikuisiän ihmissuhteillamme on voimakas taipumus toistaa varhaista lapsuudenperheemme dynamiikkaa

Psyyke käyttäytyyy kuin historiallinen elin, joka kuvaannollisesti kysyy: "Milloin olen ollut tässä aikaisemmin ja mitä se kokemus minulle kertoi?" Se joka taipuu Toisen tahtoon, se josta tuleee heikon Toisen hoivaaja, se jonka täytyy saada dominoida Toista narsiistisen nälkänsä tähden, jne: kaikki elävät oman historiansa lataamassa "Itsen ja Toisen"imagojen kentässä. On mahdollista jopa etsiä itselleen sellainen puoliso, johon liiittyminen palvelee tätä imagoa. Kuinka vapaa loppujen lopuksi on avioliiton kaltainen tärkeä ratkaiisu, jos ihminen palvelee jotakin arkaaista imagoa ja siihen liittyviä strategioita? Emme suunnittele elämämme toistamista, emme ainakaaan tietoisesti, mutta tämän arkaaisen historianvoiman tähden meillä on voimakas taipumus tehdä niiin. Mitä syvemmälle on haudattuna psykologinen Itsen ja Toiisen muotoutumiseen, sitä suurempi autonomia sillä on elämässämme. Silloinkin kun ihminen yritttää murtaa tämän voiman valitsemalla vastakohdan, sen vaatimukset hallitsevat häntä yhä.