G: Haluaisitko aikuisena tietää oikeasti vanhempiesi parisuhteen likaiset/salatut/ikävät asiat?

Itse en ole halunnut siitä heille puhua. Nyt nuorina aikuisina he ovat asiasta yllättävänkin raivoissaan eivätkä halua olla yhteyksissä isäänsä. Vanhempi sanoo huomanneensa aikoinaan, että olin onneton ja meillä kotona jotenkin kireää, vaikka yritimme pitää asian piilossa lapsilta. Minulle on ollut yllätys, miten vahvasti pojat ovat sitä mieltä, että ovat itsekin kärsineet tilanteestamme. Pahin niitti tuntuu kuitenkin olevan se, miten pahasti heidän isänsä on loukannut minua.

vanhempieni parisuhde on heidän välisensä asia.

miksi mulle kuuluisivat heidän keskinäiset asiansa?



Toki minä tiedän, että vanhempani ovat vain ihmisiä, ja se ei minun kunnioitustani mihinkään vie. Ehkä juuri siksi minusta heillä on oikeus pitää salaisuutensa.

niin se ei kuulu lapsille, vai niinkö, millään muotoa? Sehän on parisuhdeasia.

ihan tuoreeltaan, joten en todellakaan haluaisi tietää enkä omillekaan lapsille levitellä

paitsi tasapuolisuudenn takia. Eli jos erossa ja sen jälkeen toinen syyttää täysin toista, vaikka on itse ollut petollinen, väkivaltainen tms., halauisin kuulla asioiden todellisen kulun.



Mutta mistään pienemmästä ja jo selvitetystä en halua kuulla, mutta jos vanhempani haluaa uskoutua, voin kyllä kuunnella ja olla tukena.

Mielestani vanhempien suhteen yksityiskohdat eivat kuulu lapsille.

Omat vanhempani erosivat kun olin aikuinen ja aitini yritti tehda minusta terapeuttiansa ja puhua suhdetta hiertaneista asioista.

Kamalaa, kamalaa... vaikak ne asiat eivat siis olleet sen kummallisempia kuin ihan tavalliset parisuhdekiemurat.

Kuuntelin lähes koko lapsuuteni (ja edelleen) äidin marttyyrikohtauksia isän suhteen (joka oikeasti on hyvä isä ja mun silmissä ihan hyvä aviomieskin) ja se tekee vieläkin kipeää. En oikein tietä edelleenkään miten niihin menneisiin ja tuleviin avautumisiin pitäis suhtautua, se ahistaa.



En tahtoisi tietää, enkä omille lapsille kertois.

Itselläni tiettyjen asioiden tietäminen selkeytti tilannetta. Vaikka isäni kivenkovaan väitti äitini olevan kylmä ja sydämetön heittäessään isän pihalle, oli ymmärrys äidin puolella. Äidin päätös johtui siis isän lukuisista sivusuhteista joita ei isä piilotellut kuin meiltä lapsilta.



En osaa sanoa kunnioitanko isääni vähemmän, koska tiedän näistä asioista. Uskon isäni kuitenkin menettäneen kunnioituksen (niin minun kuin sisarusteni) käytöksensä perusteella. Vaikka äiti kertoi eron syyt meille lapsille, hän ei isää koskaan meille haukkunut. Isä taas huoritteli äitiä niin selvänä kuin humalassakin.

ei kiinnosta, jotain kyllä tiedän, mutta tämä riittää :)



Omilleni annan saman, eli ei turhaa tietoa.

idyllisenä vaikka väkisin. Muiden suhteet ja omat puidaan juurtajaksian, mutta ehkä vanhemmat ovat liian lähellä, liikaa tunteita ja opittuja oman perheen toimintatapoja mukana.

mutta olessani 16 sain tietää äitini suhteesta toiseen mieheen, 2v asiaa panttasin ja voin todella huonosti, kunnes kerroin vanhimmalle siskolleni asiasta. Hänen mielestään asia kannatti nostaa pöydälle ja sitten pari viikkoa myöhemmin sain tietää, että bio-isäni onkin tämä toinen mies. Heillä ollut siis suhde jo silloin, mutta äitini alkoi odottaa minua, niin ei halunnut erota.



Onneksi selvisi myös, että isäni oli koko ajan arvellut minun olevan jonkun toisen, mutta halusi pitää minut omanaan ja toivoi samaa tulevaisuuteen. Äitini mietti asioita jonkin aikaa ja pyysi isältä miljoona kertaa anteeksi, uskon silti, että lasten painostus olla eroamatta oli suurin syy paluuseen. Bio-isäni kuoli pari v myöhemmin johonkin maksasairauteen, oli alkoholisti.



Minulla on paremmat välit isääni kuin äitiini, olen joutunut todella rakentamaan itseäni ja suhteita muihin uudelleen, mutta vieläkin yli 10v jälkeen mietin, rakastaako isä minua yhtä paljon kuin sisaruksiani ja mitä sisarukset minusta ajattelee...Omille lapsilleni en aio kertoa mitään, vaari on vaari ja piste.

ei mua kiinnosta enempää tietää, kaikkea en ois ees halunnut tietää

Tiedän (ohimenevän lausahduksen perusteella) että oli aika jolloin harkitsivat avioeroa, mutta en enää tässä vaiheessa välitä tietää että miksi. Eivät koskaan kuitenkaan eronneet, ja nyt toinen on jo kuollutkin. Mitä sitä turhaan penkomaan.