Lue keskustelun säännöt.
Kaverini tarvitsee apua ylivilkkaan lapsensa kanssa
16.12.2010 |
ja alattelin ohimennen kysäistä täältä onko tämä normaalia käytöstä 2 vuotiaalta.
Poika ei osaa leikkiä toisten lasten kanssa vaan aina päätyy heittelemään tavaroilla lapsia ja aikuisia eikä tämä lopu vaikka kieltää.
Syöttötuolissa joutuu istumaan valjaat päällä eikä siltikään pysy aloillaan eikä rupea syömään.
Vaipan vaihtoon voi kulua puolituntia kun poika juoksee äitiänsä karkuun vaatteiden vaihdosta tai pihalle menosta puhumattakaan. Huutaa ja kiljuu juosten samalla karkuun ja tässä hommassa voi kulua aikaa jopa tunti!
Ystäväni on aivan lopussa. Poika kaipaa todella paljon huomiota eikä äiti pysty tekemään juuri mitään päivän aikana ja jos käy sohvalle pitkälleen tulee poika repimään hiuksista ja lyömään.
Yhdellä lelulla leikkii max. sen pari minuuttia jonka jälkeen viskaa sen yleensä seinään ja ottaa uuden lelun eli ei pysty keskittymään yhteen asiaan kauaa.
Onko tämä normaalia uhmaa ja ylivilkkautta lapsella kuin lapsella vai jotain aivan muuta?
Kommentit (16)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja joka kerta kun lapselle sanottiin vaihdetaanpa vaippa tai lähdetäämpä pihalla käymään niin juoksi pakoon äitiänsä ja sylissä rimpuili ihan mielettömästi.
Itse kokeilin sitten tätä pukemista hänelle ja sanoin aina tyyliin "näytäppä miten hienosti osaat pukea hanskat käteen/pipon päähän" lapsi teki tällöin tämän mielissään eikä mitään ongelmia ollut. Osoittaa siis äidille mieltänsä asiasta kuin asiasta eniten. -ap-
epäsosiaalinen käytös (ei leiki toisten lasten kanssa ym) ei ole huolestuttavaa ennen 4-5 vuoden ikää. Näin mulle sanottiin kasvatusneuvolassa kun kävin 3-vuotiaani kanssa. Tuo kaverisi lapsi kuulolstaa aivan omaltani. Pelkään ja samalla toivon, että hänellä todettaisiin jokin kirjainyhdistelmä. Kasvatuksen lepsuudesta ei ole kyse, koska kuopus on ihan erilainen, ollut syntymästän asti.
voi tietysti ihan olla vaan huonon kasvatuksenkin tulosta. Meilläkin on äärimmäisen vilkas lapsi, mutta kato sille pitää sanoa ei ja todella tarkoittaa sitä. Tehdä se myös lapselle SELVÄKSI.
voi tietysti ihan olla vaan huonon kasvatuksenkin tulosta. Meilläkin on äärimmäisen vilkas lapsi, mutta kato sille pitää sanoa ei ja todella tarkoittaa sitä. Tehdä se myös lapselle SELVÄKSI.
Kyllä (yli)vilkkaan lapsen äidiltä ja isältä vaaditaan paljon, että saavat lapsensa kunnialla kasvatettua. Valitettavaa mutta totta on se, että ns helpon lapsen vanhemmat pääsevät helpommalla monessa asiassa kun taas haastavan lapsen vanhemmat joutuvat usein todella koville. Mutta eihän siinä mikään auta, lasta on pyrittävä kasvattamaan hänelle sopivalla tavalla joka vilkkaan lapsen kohdalla vaatiin nimenomaan ehdotonta määrätietoisuutta ja jämäkkyyttä. Raskasta se on, tiedän kokemuksesta, mutta pakollista, jos haluaa onnistua lapsensa kanssa edes sinne päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sama jatkuu 4-5-vuotiaana, niin alkaa vähän vituttaa. Voin kertoa...
Ja sit on kieltämistä ja kieltämistä.
Kyllä meidän jätkänkin on saanut lopettamaan tavaroiden nakkelemisen. Kieltämisestä nyt ei ollut mitään hyötyä (voin vaan kuvitella, miten paljon tuhoa se olis saanut aikaan, jos olisin yrittänyt vaan sanallisesti...) Parivuotias mennään nappaamaan tilanteesta pois ja lentävät lelut otetaan pois. Jo loppu heittely. Ainakin vähäksi aikaa.
Lyöminen lopetetaan vaikka siirtämällä ipana pois siit' sohvalta.
Karkuun juoksija napataan kiinni (ei se niin kovaa voi juosta) ja puetaan sille päälle. Joo, tiedän, ei oo helppoo ja tulee hiki, jos toinen raivoaa ja rimpuilee koko sisullaan, mutta eiköhän aikuinen tuon ikäiselle natiaiselle pärjää. Mä painan 47kg ja pärjään kyllä tarvittaessa 19kg painavalle melkein 5-vuotiaalle. Kaksi vuotta mä istuin sen päällä käytännössä joka aamu, kun piti päiväkotiin lähteä. Ja puin pojalle päälle.
Nyt se alkaa vähän rauhottua... Saa enää offline-kohtauksia :roll: Hiljaista vastarintaa ;D
Mun poikani tosin ei ollut mitenkään kauhean vilkas ja omiin juttuihinsa keskittyi kyllä ihan pienenäkin. Mitään kirjainyhdistelmiä sillä ei ainakaan vielä ole, vaikka erääseen oireyhtymään onkin vahvat piirteet.
Meidän esikoinen sen sijaan oli yks elohopea ja ihan oman turvalllisuutensa vuoksi sen joutui köyttämään kiinni rattaisiin 5kk ikäisestä ja syöttötuoliin heti kun siinä oppi istumaan... :D Ei se tosin koskaan silleen kauheesti istunut. Eka kerran mä taisin nähdä sen keskellä lattiaa ISTUMASSA joskus 9kk kieppeillä. Oli tosin osannut seistä jo kolmisen kuukautta siihen mennessä ja lähti noihin aikoihin kävelemään ilman tukea. Ei se kai joutanut istuskella aikasemmin... :P
Mutta esikoinen on nykyään tomera ja tunnollinen ekaluokkalainen, joka kuulemma istuu jopa paikallaan koulussa, tekee tehtävänsä ja huolehtii, että muutkin saa tehtyä omansa (onhan Mikolla nyt varmasti kumi ja Maijalla terotettu kynä...) Alkoi tasaantumaan tuossa 3 ja 4 ikävuoden välillä. Siihen asti ehtikin olla ihan riiviö.
Hyvät adhd lääkkeet on, muitta vain ihan yliaktiiviset voi saada diagnoosin aikaisintaa 5v.
Monet saa diagnoosin paljon myöhemmin.
Oma lapseni oli ylivilkas pienenä ja näkyi todellakin alkaen 2v.
Nyt poika on kohta 7v. ja dysfasia diagnoosi on, mutta edelleen puuttuu se adhd diagnoosi, tosin meillä varmasti on tarkkaavaisuuspainoitteinen.
Poika on hyvin toiminnalinen, ajoittain levoton, mutta rauhoittunut on kovasti.
Asiat siis adhd osalta edelleen kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan sama onko adhd vai vain ylivilkas. Moni ei vain tajua, että se oma pieni ei kuitenkaan ole niin vilkas, että olisi ylivilkas.
Nimittäin sellainen lapsi vetää vanhemmat aivan väsyksiin ja tapaturma riski on päivittäinen.
T.9
Suvussa paljon lapsia, ja tämä oli todellakin ihan poikkeuksellinen. Olin aivan poikki juuri silloin, kun poika oli 2v. Meillä oli lisäksi silloin vielä vauva. Vaipanvaihdot, ulos lähtemiset ja muut olivat ihan tuskaa. Nukahtaminen kesti useinkin jopa kolme tuntia.
Poika sai diagnoosin ja lääkityksen hiukan alle 6-vuotiaana. Lääke muutti koko perheen elämän paljon paremmaksi. Poika huomasi itsekin olossaan muutoksen. Oireita on vielä paljon (ammattilaisten mielestä huomattavasti enemmän kuin useimmilla lääkettä käyttävillä adhd-lapsilla) ja lääke tarvitaan myös vapaapäivinä, muuten elämä menee ihan ranttaliksi. Mutta nuo alkuvuodet on todella, todella rankkoja!! Ja vielä rankemmaksi ne tekee ihmiset, jotka eivät usko mitä heille kerrotaan lapsen käytöksestä, tai leimaavat sen vain "huonoksi kasvatukseksi".
Tsemppiä ystävällesi!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omani oli 2-vuotiaana lastenneurologian osastolla viikon tutkimusjaksolla ja sai diagnoosin 'monimuotoiset kehityshäiriöt'. Ja sitten 3-vuotiaana sama tutkimusjakso uudestaan ja tuloskena kehitysvamma-diagnoosi.
Oli pienenä myös hyvin vilkas, keskittymiskyvytön, ei ymmärtänyt puhetta, ei osannut leikkiä jne
Aivan sama onko adhd vai vain ylivilkas. Moni ei vain tajua, että se oma pieni ei kuitenkaan ole niin vilkas, että olisi ylivilkas.
Nimittäin sellainen lapsi vetää vanhemmat aivan väsyksiin ja tapaturma riski on päivittäinen.
T.9
Meillä pojan adhd:seen kuuluu myös huonounisuus, hän saattoi keskellä yötäkin herätä touhuamaan herättämättä meitä vanhempia. Onneksi mitään vakavaa ei sattunut, vaikka kerran oli mm. kiivetty lääkekaapille (tiskikoneen kylkeä pitkin tiskipöydälle, siitä mikron päälle, josta yläkaapin hyllyjä pitkin ottamaan Pronaxen-pullo aivan ylimmältä hyllyltä, jonne minä en ylettänyt ilman jakkaraa) jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei tehdä alle 5-vuotiaille.
Omani oli 2-vuotiaana lastenneurologian osastolla viikon tutkimusjaksolla ja sai diagnoosin 'monimuotoiset kehityshäiriöt'. Ja sitten 3-vuotiaana sama tutkimusjakso uudestaan ja tuloskena kehitysvamma-diagnoosi.
Oli pienenä myös hyvin vilkas, keskittymiskyvytön, ei ymmärtänyt puhetta, ei osannut leikkiä jne
ei tehdä alle 5-vuotiaille.
Omani oli 2-vuotiaana lastenneurologian osastolla viikon tutkimusjaksolla ja sai diagnoosin 'monimuotoiset kehityshäiriöt'. Ja sitten 3-vuotiaana sama tutkimusjakso uudestaan ja tuloskena kehitysvamma-diagnoosi.
Oli pienenä myös hyvin vilkas, keskittymiskyvytön, ei ymmärtänyt puhetta, ei osannut leikkiä jne
ei tutkimisesta mitään haittaa ole
Sisältö jatkuu mainoksen alla
varsinkaan näkemättä tuota tilannetta. Voi olla, että äiti tulkitsee väärin lapsen reaktiot tai äidin ja lapsen vuorovaikutus ei toimi ym. Noin pienellä on vielä aika heikot valmiudet hallita itseään ja ilmaista tunteitaan.
Jos oma poikani laitettiaisiin esimerkiksi syöttikseen (on kaksivuotias) ja vielä valjaisiin, hän kokisi tilanteen niin painostavaksi että ei ikinä söisi. Hän tulee sievästi pöytään ja istuu aikusiten tuolilla, koska käytämme muita keinoja. Oma lapseni on siis sellainen, että hän reagoi kaikkeen painostamiseen voimakkaasti, eikä se ole uhmaa vaan hämmennystä ja uhatuksi tulemisen tunnetta. Meidän poikaa komennetaan suurinpiirtein kuiskaamalla, muuten tilanne lukkiutuu ja menee samanlaiseksi kuin ap;n mainitsemat tilanteet.
Mä muuten toivoisin, että varsinkin jos ap on lapseton, niin hän ei alkais näyttää kaverilleen että kas näin niitä lapsia kasvatetaan, ja pukea lasta ym. ja kehuskella kuinka hyvin se hänellä toimii.Sillä tavalla sä loukkaat ja ärsytät kaveriasi niin paljon ettet varmaan aivan sitä ymmärrä. Sä olet lapselle vieras ihminen ja lapset käytäytyy aina paremmin vieraiden ihmisten kanssa. Siksihän päiväkodissakin lapset on niin kilttejä ja voivat illalla olla vanhemmilleen todella raskaita hoidettavia. Lapsi kiukuttelee sille johon luottaa.
Mä muuten toivoisin, että varsinkin jos ap on lapseton, niin hän ei alkais näyttää kaverilleen että kas näin niitä lapsia kasvatetaan, ja pukea lasta ym. ja kehuskella kuinka hyvin se hänellä toimii.Sillä tavalla sä loukkaat ja ärsytät kaveriasi niin paljon ettet varmaan aivan sitä ymmärrä. Sä olet lapselle vieras ihminen ja lapset käytäytyy aina paremmin vieraiden ihmisten kanssa. Siksihän päiväkodissakin lapset on niin kilttejä ja voivat illalla olla vanhemmilleen todella raskaita hoidettavia. Lapsi kiukuttelee sille johon luottaa.
Hän halusi olla avuksi, ja totesi vielä todella myötätuntoisesti kirjoituksessaan, että äidin kanssa tilanteet näyttää menevän toisin. Veikkaanpa, että jos ap tekisi samaa säännöllisesti, kiukuttelu alkaisi hänellekin.
mutta miten ei äiti pysty pitämään lasta fyysisesti aloillaan vaipanvaihdon tai pukemisen yhteydessä?
(4 lasta, vilkkaita myös osa ollut tuossa iässä)