Olen sosiaalisesti rajoittunut ja erilainen kuin muut

En pidä small talkista enkä osaa sitä, työpaikan lounas ja kahvitauot ovat hirveitä. Olen hyvin yksityinen henkilö, en puhu paljon omista asioista kuin muutamille läheisille ihmisille joihin luotan ja heillekin harkiten. Ajattelen myös että ei ketään kiinnosta mun elämä. Juttelen asioita pienessä porukassa mutta jos paikalla on voimakkaita ja hyvin puheliaita ihmisiä, vetäydyn ja olen hiljempaa, tarkkailen. En pidä ajatuksesta että alkaisin puhumaan kilpaa toisten kanssa tai raivaisin itselleni tilaa. Väsyn ja kuormitun sosiaalisista tilanteista, matkustelusta tai jos elämässä on paljon meneillään. Tarvitsen palautumiseen omaa aikaa ja rauhaa. Koen olevani erilainen kuin muut, outolintu. Toisaalta olen aito itseni, toisaalta olen näiden asioiden vuoksi melko yksinäinen ja vietän aikaa paljon yksin, en ole parisuhteessa eikä mulla juuri ole ystäviä. Minusta myos tuntuu että kukaan ei voi kiinnostua minusta. Olen niin rajoittunut. Jännitän ja ahdistun ihmisistä. En tiedä miten tästä eteenpäin, jotenkin tämä kaikki häiritsee nyt paljon mieltäni. Onko tämä enää tervettäkään? Haluaisin kuitenkin "normaalin" elämän mutta en omalla kustannuksellani.