En mä tajua, mikä järki mun elämässäni on

Onko elämässäsi mitään sellaista, jota olet itse halunnut, edes pientä asiaa?

Mikä painaa mieltä?

Tuntuu itelläkin välillä sellaiselta. Elämä kuitekin ainutkertainen, niin yritän nauttia niillä eväillä mitä on. Joillakin on vielä huonommin asiat, valitettavasti. 

Kaikki voi muuttua myös paremmaksi.

Jokainen on oman onnensa seppä.

Minkälaista elämää haluaisit, kerro muutama esimerkki? 

Ap voi katsoa peiliin

Ajattele, tilanne voisi olla vielä huonommin. Mietin ihan samaa, mutta en ole koskaan osannut oikein haluta mitään. Päivät vaan menee eikä tulevaisuudelle ole mitään suunnitelmia. Ole onnellinen siitä että tiedät mitä haluat, silloin tiedät minkä eteen tehdä töitä ja mistä haaveilla.

Jos koko ajan miettii mitä järkeä elämässä on. Ei mene kovinkaan kauaa niin mikään ei tunnu miltään ja sitten hukka vie kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Mikä painaa mieltä?

Voi jeesus! Täällä jotkut koettaa olla jotain palstapsykologeja.

Me ihmiiset olemme tähänastisen valintojemme ja tekojemme summa. Ihminen ei ole koskaan valmis, silllä hän kohtaaa jatkuvasti haasteita, hänen minuuttaan ei lyödä millloinkaan lukkoon. Kehityksemme jatko riippuu meiistä itsestämme ja kyvystämme kohdata elämön haasteita. Ihmisen toiminnan ohjaus riiippuu yksilön aiemmasta kehityksestä ja sisäisistä malleista. Olemme monin tavoiin sidottuja sekä menneisyyyteen että nykyiseen elämäntilanteeseemme.  Elämän omavastuullisuuden oivallus mahdollistaa sen, että ihminen voi nousta olosuhteidensa yläpuolelle. Se on vapauden mahdollisuus johon tarvitsemme päämääriä, jotka tuovat tarkoituksen elämäämme. Jos ihminen tyytyy h"huonoon" elämään - henkiseen laiskuuteen - eikä tiedosta vastuuta olemassaolostaan, hän jää osattomaksi tavoitettavissa olevasta mielekkyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Jos koko ajan miettii mitä järkeä elämässä on. Ei mene kovinkaan kauaa niin mikään ei tunnu miltään ja sitten hukka vie kaiken.

Joskus täytyy miettiä mitä järkeä omassa elämässä on. Kaikki mietinnät ovat aina henkilökohtaisia ja voivat olla olennainen osa elämää. Koko tilanne täytyy ottaa huomioon. Olemme jokainen omanlainen peroona joten mainitsemasi tilanne ei sovellu kaikille näihin tilanteisiin mutta jokaisella hetkellä sekä tunnetilalla on oma tarkoituksensa.

Et sinäkään osaa sanoa minä kun pitäisi.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki voi muuttua myös paremmaksi.

Ei voi: et nuorru etkä saa mistään niin paljoa rahaa että voisit elää sellaista elämää mitä haluaisit

nii. no sitten täytyy tyytyä vähään.  kuten esi isämme. tai käyttää huumeita ja kuvitella. liittyä kulttiin ja valehdella itselleen. 

Vierailija kirjoitti:

Me ihmiiset olemme tähänastisen valintojemme ja tekojemme summa. Ihminen ei ole koskaan valmis, silllä hän kohtaaa jatkuvasti haasteita, hänen minuuttaan ei lyödä millloinkaan lukkoon. Kehityksemme jatko riippuu meiistä itsestämme ja kyvystämme kohdata elämön haasteita. Ihmisen toiminnan ohjaus riiippuu yksilön aiemmasta kehityksestä ja sisäisistä malleista. Olemme monin tavoiin sidottuja sekä menneisyyyteen että nykyiseen elämäntilanteeseemme.  Elämän omavastuullisuuden oivallus mahdollistaa sen, että ihminen voi nousta olosuhteidensa yläpuolelle. Se on vapauden mahdollisuus johon tarvitsemme päämääriä, jotka tuovat tarkoituksen elämäämme. Jos ihminen tyytyy h"huonoon" elämään - henkiseen laiskuuteen - eikä tiedosta vastuuta olemassaolostaan, hän jää osattomaksi tavoitettavissa olevasta mielekkyydestä.

Hyvä vastaus ja hienosti sanoitettu. Ymmärsin soveltaa tätä eri tavoin ajatuksissani saman tien. Positiivinen ote elämään kaikista haasteista huolimatta olisi tärkeä. Ei kannata luovuttaa vaikka joskus tuntuu ettei näe valoa missään tai tuntuu että kaikki kaatuu päälle tai ei pysty tekemään yhtään mitään. Jos et omasta halustasi huolimatta pääse etenemään niin silläkin hetkellä on tarkoituksensa. Tämä nyt kaikille yhteisesti.

Niinhän se buddha jotenkin opetti: halu synnyttää kärsimyksen. Jos ei halua mitään, ei ole kärsimystäkään.

Ei elämässä ole järkeä, vaan se etenee hallitsemattomasti omia uriaan. 

Ammattivalittaja vol. 37 924.

Vierailija kirjoitti:

Niinhän se buddha jotenkin opetti: halu synnyttää kärsimyksen. Jos ei halua mitään, ei ole kärsimystäkään.

Hyvä ajatus. Tie onneen käy kivun sekä kärsimyksen kautta. Tälläisenkin olen kuullut. Tie valoon käy läpi pimeän metsän. Etsivä löytää. Jne.