Kokemuksia hoitohenkilökunnan suhtautumisesta keskenmenoon

Itse pitää nostaa itsensä jalpoilleen ja jatkaa elämää.

tuo on jo hyvä että pappia tarjosivat (vaikka et olekaan kirkollinen) Moni suhtautuu olan kohautuksella. Ja vaikka asia onkin kipeä, niin sehän on totuus että hyvin moni nainen kokee aivan saman. Itsekin olen yhden keskenmenon kokenut ja lähes jokainen tuttavani myös. Alkujärkytyksestä kun selviää niin uutta yritystä vain.

että olisin tarvinnut kauhean kummoista apua asiassa. Pointtini on lähinnä se, että olisin toivonut hieman lämpimämpää suhtautumista minuun ja siihen, että koin mieheni kanssa aikamoisen järkytyksen. Olisi tavallaan ollut helpompaa saada se km viikolla 6 kun kantaa kuollutta alkiota sisällään ja luulla olevansa raskaana parin kuukauden ajan.

se, että kätilö pahoitteli ja oli asiallinen tulisi riittää. Työtäänhän hän tekee eikä ole mikään ammatti-itkijä.

mutta mulle ei kyllä tarjottu sitä pappiakaan, en tosin olisi vastaanottanutkaan.



Sain lääkkeet illalla ja aamulla piti palata takas, tosin tulin jo yöllä, kun menin niin huonoon kuntoon.

mutta sinun on myös ymmärrettävä että keskenmenot ovat hyvin tavallisia varsinkin noin varhaisessa vaiheessa raskautta

että jouduin odottamaan lääkkeelliseen tyhjennykseen viikon ajan. Sitten sinne, lääkkeet sisään ja kotiin vuotamaan. Oli melko ahdistavaa, kun meillä oli 2 v lapsi kotihoidossa. Mies siinä sitten yritti vahtia 2-vuotiasta ja samalla pitää minua silmillä, etten vuoda kuiviin... t. ap

ihan kokonaisuudessaan, ihan ymmärrettävää...

Soitin rv 10 terveysmeuvontaan vuodon takia. Sanottiin olevan km, ja kehoitettiin ottamaan yhteyttä lääkäriin JOS kivut käyvät sietämättömiksi. Muutaman päivän päästä alkoi tuli ulos. Otin kipulääkettä ja join reilusti vettä jotta pysyisin tolpillani. Soittelin seuraavana virka-aikana lääkäriä, mutta en saanut mitään järkevää vastausta ( soita huomenna kiireetöntä aikaa klo 8 jne). Kävin tarkastuttamassa tilanteen yksityisellä, joka antoi ohjeeksi hakeutua lääkäriin jos vuoto käy hallitsemattomaksi, tulee uudestaan pahoja kipuja tai kuumetta. Eli siinä kaikki. Ketään ei asia kiinnostanut, ja hyvinhän se luonto asian itse hoiti.

Kehotettiin vaan olemaan kotona ja kestämään.



Kun viimein raahauduin puoitajuissani naistenklinikalle, suhtautuminen muuttui täysin. Olin minuuttien päässä kuolemasta. Taju lähti eteisessä ja seuraavan kerran heräsin leikattuna. Raskaus oli kohdunulkoinen ja sisäiset verenvuodot repeytyneen munajohtimen ansiosta massiiviset.



Muistan kun minua kärrättiin osastolle läpi vauvoja ja äitejä kuhisevien käytävien. Oli niin alaston ja rikkinäinen olo. Silloin hoitajan ymmärtävä katse ja käsi olkapäälläni oli kaikki mitä tarvitsin. Ei turhia selittelyjä.



Muutenkin henkilökunta suhtauti asiaan hienosti sen ajan kun sairaalassa olin.



Eli kiitos vaan naistenklinikan henkilökunnalle, paitsi sille natsille, joka mut kidutti siihen kuntoon käskemällä vaan ottamaan Panadolia, vaikka sanoin, ettei siitä mitään apua ole ja että sattuu kovemmin kuin koskaan.

Ei ne hoitsut ehdi joka potilaan kanssa itkemään ja murheita kuuntelemaan vaikka haluaisivatkin(ei ne kyllä edes halua).Jos koet tarvitsevasi psykiatrista apua niin sitä saa toisaalta.

Onkohan kovin moni vastaajista itse kokenut samaa? ystäväni englannissa sai keskenmenon takia 2 viikkoa sairaslomaa. Minä sain 3 päivää! Kuulemma myös rv 21 keskenmenon saanut tuttuni sai vain viikon sairaslomaa (vasta rv 22 jälkeen kyseessä ennnen aikainen synnytys!)



Aika väheksyvää suhtautumista minusta. t. ap

Onkohan kovin moni vastaajista itse kokenut samaa? ystäväni englannissa sai keskenmenon takia 2 viikkoa sairaslomaa. Minä sain 3 päivää! Kuulemma myös rv 21 keskenmenon saanut tuttuni sai vain viikon sairaslomaa (vasta rv 22 jälkeen kyseessä ennnen aikainen synnytys!) Aika väheksyvää suhtautumista minusta. t. ap

keskenmenot ovat niin yleisiä, ettei sitä enää ajattele niin surevasti ja empaattisesti kuin joskus ennen. Saikkua sain yhden päivän.

että olisin tarvinnut kauhean kummoista apua asiassa. Pointtini on lähinnä se, että olisin toivonut hieman lämpimämpää suhtautumista minuun ja siihen, että koin mieheni kanssa aikamoisen järkytyksen. Olisi tavallaan ollut helpompaa saada se km viikolla 6 kun kantaa kuollutta alkiota sisällään ja luulla olevansa raskaana parin kuukauden ajan.

Sait ihan hyvää kohtelua. Toisekseen en ymmärrä, kuka odottaa np ultraan eikä käy missään varhaisultrassa? Juuri tämän takia. Se on pieni hinta tällaisissa asioissa.

keskenmenot ovat siis todell aika yleisiä, ihmiset puhuvat vain niistä aika vähän. Jos alat ap kyselemään, niin taatusti löytyy kohtalotovereita.



Tokihan se on sokki saada kuulla elämän päättyneen. Juuri sen vuoksi aika monet käyvät alkuraskauden ultrassa, sillä saadaan noi varhaisimmat ja keskeytyneet keskenmenot kiinni ja tyhjennyskin on silloin helpompi.



Jos alkio on kuollut jo raskausviikolla 6, niin sitä verta ei nyt aivan valtavia määriä ole tulossa tavallisimmissa tapauksisssa, vrt. esim. synnytyksen jälkeinen jälkivuoto, joka voi kestää 8 viikkoa.



Toki asia on sinulle ollut sokki, mutta mielestäni sait ihan hyvää kohtelua. Itse olen keskenmenoveteraani, joten mä olen vastaavassa tilanteessa mieluummin ottanut ne tabletit kotona, osaan tarvittaessa hakeutua hoitoon. Lääkkeellinen tyhjennys on kohdulle helpompi kuin kaavinta.

Ei se nyt niin yleistä ole, että mennään varhaisultraan. En minäkään ekassa raskaudessa käynyt, kun ei tullut mieleenkään, että sellainenkin on olemassa kun tuulimunaraskaus tai keskeytynyt km. Kun sitten toisessa raskaudessa koin tuon keskeytyneen km:n, niin kolmannessa raskaudessa kävin rv 9 varhaisultrassa, jossa onneksi kaikki oli hyvin.



JA te ette voi sanoa, sainko hyvää vai huonoa kohtelua, kun ette olleet mukana siinä tilanteessa. KAtsekin kertoo paljon. Koin, että olisi tyhmää esim itkeä moisen pikku jutun takia. t. ap

Onkohan kovin moni vastaajista itse kokenut samaa? ystäväni englannissa sai keskenmenon takia 2 viikkoa sairaslomaa. Minä sain 3 päivää! Kuulemma myös rv 21 keskenmenon saanut tuttuni sai vain viikon sairaslomaa (vasta rv 22 jälkeen kyseessä ennnen aikainen synnytys!)

Aika väheksyvää suhtautumista minusta. t. ap

ihan varmasti enemmänkin jos pyytää. Ja myös varhaisessa keskenmenossa psyykkisistä syistä.

Onkohan kovin moni vastaajista itse kokenut samaa? ystäväni englannissa sai keskenmenon takia 2 viikkoa sairaslomaa. Minä sain 3 päivää! Kuulemma myös rv 21 keskenmenon saanut tuttuni sai vain viikon sairaslomaa (vasta rv 22 jälkeen kyseessä ennnen aikainen synnytys!)

Aika väheksyvää suhtautumista minusta. t. ap

ihan varmasti enemmänkin jos pyytää. Ja myös varhaisessa keskenmenossa psyykkisistä syistä.

IStukka oli kuitenkin jo sellainen kuin rv 12, eli n. vajaan nyrkin kokoinen. Alkio muutaman sentin. Mutta kyllä sitä verta silti aika paljon tuli.



t. Ap

Toisella kerralla olin jotenkin elätellyt toivoa, että sikiö olisi kuitenkin hengissä, vaikka verta oli vuotanutkin, ja kun lääkäri totesi, että kohtu on itsestään siististi tyhjentynyt, minua alkoi itkettää. Tilannetta vain pahensi se, että sekä kätilö että lääkäri toistelivat, että uudelleen voi yrittää heti ensimmäisten kuukautisten jälkeen. Tajusin kuitenkin, että molemmat yrittivät lohduttaa. Kätilö lähti huoneesta vielä oikein mukaani varmistamaan, että pärjään, ja halusi vielä lohduttaa, eli empatiaakin sain. Eli ihan hyvä mieli on jäänyt hoitohenkilökunnan suhtautumisesta.



Harmi, että olet saanut niin monta kylmäkiskoista viestiä. En ymmärrä, miksi keskenmenoa surevaa halutaan haukkua nimettömyyden suojista.