Kokemuksia hoitohenkilökunnan suhtautumisesta keskenmenoon

Lääkärisetä käski ottaa housut pois, ultras ja sano että keskenhän se on menny. "Nämä potilaat raskautuu yleensä pian." "Näillä potilailla raskaustesti saattaa näyttää positiivista kaksikin viikkoa." Siis näin se puhu mulle! Me oltiin yritetty jo kaks vuotta, menee kesken ja lääkäri on näinkin empaattinen.

Omasta puolestani en huomannut mitään kaltoin kohtelua kohdallasi, toki saatoit jättää jotain kertomatta, mutta ymmärsin, että olet päässyt hoitoon, sinulle on tarjottu keskusteluapua ja on olemassa hoitosuunnitelma. Toki jokainen meistä kokee asiat hyvin eri tavoin ja varmaan kohtaamasi järkytys vaikuttaa arviointiisi hoidon laadusta.



Minulla siis monta keskenmenoa ja kohtukuolemakin ja joka kerralla tilanne aika erilainen. Kaikenlaisia on tullut kohdattua ja jopa välillä käännytetty suurin piirtein sairaalan ovelta.



Varmasti tuntuu pahalta kun kohdalle sattuu sellaista mitä ei voinut kuvitella omalle kohdalle tapahtuvan. Se ei tietenkään lohduta, että keskenmenoja tapahtuu paljon, vaikka totta se onkin. Viesti on kuitenkin se, että normaalioloissa keskenmeno on kuitenkin valitettava asia, josta pääsee ohi ajan kanssa. Keskenmenosta voi myös ajatella niin, että se on merkki, että olet hedelmällinen. Raskauden alkamiselle on edellytyksiä. Noin varhaisissa keskenmenoissa (siis jos alkio vastaa rv 6) on usein kyse siitä, että alkio ei ole kiinnittynyt kohdun seinälle kunnolla, jonka vuoksi alkion kehitys ei ole lähtenyt normaalisti liikkeelle.



Minä olen kokenut keskenmenoni aika eri lailla, yhden otin hyvin raskaasti ja olin aika pitkään sairaslomallakin. Silloin elämässä oli muutakin stressiä ja siksi varmaan keskenmeno tuntui todella pahalta. Sairasloma oli siis puhtaasti psyykkisistä syistä, fyysisistä syistä on harvoin tarvetta 1-3 päivää pitemmälle sairaslomalle.



Viimeisimmästä keskenmenosta en ollut edes sairaslomalla, otin tabletit lauantaina ja maanantaina ihan täysin työkunnossa.



Neuvolan kautta on mahdollisuus hakeutua esimerkiksi neuvolapsykologille. Lisäksi yleensä sairaaloiden kautta on mahdollista hakeutua psyk. sairaanhoitajan juttusille. Näitä reittejä pitkin on mahdollisuus päätyä esim.psykiatrille, joka voi tarvittaessa kirjoittaa pitemmän sairasloman.



Yhden keskenmenon perusteella ei yleensä lähdetä tarkempiin tutkimuksiin. Keskenmenoista kannattaa kyllä käydä lääkärissä, koska kolmannen keskenmenon perusteella käynnistetään tutkimukset miksi toistuvia keskenmenoja tapahtuu.

Minullekin tuli tunne, että asiaa pyrittiin mahdollisimman paljon vähättelemään. Jälkeenpäin olen kyllä ollut kiitollinen, että en romahtanut vastaanotolla ja todennut, että lääkärien asiallinen ja tökerö tyyli saa ehkä ihmiset pysymään paremmin kasassa ja antaa myöskin sille kiukulle ja vihalle kohteen.



Itselläni alkoi vuoto rv 7+1 ja sain ajan kahden päivän päästä lääkärille (yksityinen). Siellä todettiin keskenmeno ja tyhjennys oli hyvässä vauhdissa. Sain ajan 5 viikon päähän jälkitarkastukseen ja tiedon, että tämä on yleistä, vialliset alkiot poistuvat näin ja että on turha ajatella tätä minään lapsena tai vauvana vaan kyseessä on nimenomaan elinkelvoton alkio. Näihin kannattaa aina varautua.



Olin tyrmistynyt tämän puheen kuullessani, kotona vähän kiukkuisempikin, mutta toisaalta toimi niin, että se itku tuli sitten kotona, missä oli turvallista olla surullinen. Sairaslomaa en saanut päivääkään, koska kyseessä ei ole mikään sairaus (lääkärin sanat). Hän tiedotti, että vuotoa tulee vain normaalien kuukautisten verran tai hiukan enemmän enkä siis tarvitse mitään sairaslomaa. Toki siis olin puoli päivää vapaalla tuon lääkärikäynnin takia. Soitin sitten kyllä töihin ja ilmoitin, etten tule kahteen päivään töihin. Riitti se, että olin jo 2,5 päivää sinnitellyt epätietoisena ja vuodon kanssa töissä.



Loppujen lopuksi jouduin sitten noin kuukautta myöhemmin turvautumaan vielä lääkäriin, kun henkisesti tuntui, että olin aivan lukossa. Psykologilla kävin sitten kerran, mutta siinä vaiheessa tilanne oli jo normalisoitunut (keskenmenosta oli jo yli 2 kuukautta).



Nykyään on niin, että pitää itse älähtää tai tietää, mitä vaatia. Lääkärit eivät automaattisesti tarjoa juuri mitään lisäpalveluita. Ehkä kohtelu oli minulle sitä mitä oli, koska viikkoja oli noin vähän kasassa. Nuivalta se tuntui silloin, mutta nyt ajattelen, että en olisikaan halunnut sen lääkärin olkapäätä vasten itkeä. Toki olisi mielestäni voinut kertoa vähän esim. vertaistuesta tai sairasloman mahdollisuudesta. Toki tiedän, että fyysisesti en mitään sairaslomaa tarvinnut, mutta henkisesti tuntui rankalta ajatus töihin palaamisesta niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.



Tsemppiä ap! Keskenmenostakin selviää, kun antaa itselleen luvan surra ja kun kuitenkin ihan oikeasti selvittää itselleen, että keskenmenon kokeneita on paljon ja vertaistukea löytyy. Se vertaistuki on todellakin parasta.

Rankimpana koin itse sen, että raskautta tosiaan takana 12 viikkoa (kaikki raskausoireet jatkuivat ja istukka toimi ja kasvoi, vaikka alkio oli kuollut), ja olin ajatellut, että keskenmeno oireilee aina kivuilla ja vuodolla. En siis ollut varautunut siihen tilanteeseen ollenkaan.



Paras lääke minulle oli uusi raskaus, joka alkoi 4 kk keskenmenon jälkeen, nyt kuopus on 1-vuotias :). Raskausaika oli kuitenkin pelkoja täynnä, ja uskalsin iloita oikeastaan vasta, kun lapsi oli syntynyt.



t. ap

keskenmeno tapahtui siis rv 16. Kun sikiö syntyi niin sairaanhoitaja lohdutti ihan pitämällä kättään käteni päällä ja kotiin lähtiessä toinen hoitaja myös kosketti olkapäätä ja yritti lohdutella, kun itkin vuolaasti.



Näytti vaikealta tilanteelta hoitajillekin, onhan heilläkin varmaan suurimmalla osalla lapsia. Vaikea varmaan keksiä mitään järkevää sanottavaa.

Toisessa raskaudessa olin varannut varhaisultran rv6, mutta edellisenä päivänä alkoi pieni vuoto. Vanhempi mieslääkäri(yksityisellä) oli sitä mieltä, että ei ultrata vaan varataan uusi aika parin viikon päähän. Vuoto rauhoittui, mutta alkoi taas päivää ennen uutta lääkäriaikaa, tällä kertaa runsaana. Tämä sama miesgyne sitten totesi keskenmenon, oli hyvin empaattinen ja kyseli miten voin, kun nieleskelin siinä kyyneleitä. Sitten hän antoi lähetteen sairaalaan ja sanoi, että jos eivät meinaa ottaa sisään, niin sanot, että XXX (eli tämä lääkäri) käski!

Menin sitten seuraavana aamuna naistentautien polille, jossa ultrattiin ja todettiin, että elävää vauvaa siellä ei ole ja valitsin lääkkellisen tyhjennyksen. Lääkäri oli kylmän asiallinen, mutta hoitaja sen sijaan oikein ihana! Hänellä itselläkin punoitti silmät ja hän kertoi, että hänen äitinsä oli juuri edellisenä päivänä kuollut, hän melkein itki minun kanssani. Ja tosi hyvää ja empaattista kohtelua häneltä sain.



Ymmärrän sinua ap, tuossa tilanteessa pienikin epäystävällisyyteen viittaava elekin saa suuret mittasuhteet kun taas pienikin myötätuntoinen katse tai kosketus tuntuu todella tärkeältä. Keskenmenoa ei saa vähätellä, vaikka se yleistä onkin!



Vielä lohdutuksen sana, itse tulin uudelleen raskaaksi ennen kuin seuraavat kuukautiset olivat alkaneet! Se on ilmeisesti totta, että keskenmenon jälkeen raskautuu helpommin.