Repellä oli sana hallussa

Uskomatonta riimittelyä!



Nipsun ja Hipsun joulupuuro



1. "Joulu on jälleen", Nipsu jo tälleen huutaa innoissaan.

"Kulkunen lakkiin, tiukuja takkiin,

puuro kiehumaan!"

Hipsu on aivan ihmeissän, joulu jo huumaa tontun pään.

Nipsu ja Hipsu on tonttuja, senhän jo tiesit ennestään.

Nurkassa tallin päällä on pallin kuusi tonttujen.

Nipsu on tuonut kuusen ja suonut Hipsun haltuun sen.

Hipsu kun tähden kiinittää, Nipsu jo vuolee kynttilää,

että se mahtuisi kynttilänjalkaan ja suoraan siihen jää.



Pilttuussan syö vanha Polle kaurojaan, Nipsun pää jo tuolta pilkistää: "Saavutkos pöytään, jos loppuu ruoka, jos on tyhjä kaurahinkalos?" Hei!

3. Puuroa Hipsuun mahtuu - ja Nipsuun - vatsat pullottaa.

Kätköistä loukon hiirien joukon

tontut nähdä saa.

"Tulkaapa puuron ääreen vain!

Tunnemme tarkoin joulun lain",

huutaa jo Hipsu, ja Nipsukin lausuvi ilmein arvokkain:



"Piipertäkäähän pöytämme päähän seuran tonttujen!"

Voi sitä määrää, syömässä häärää perheet hiirosten.

Nipsu jo kahteenkymmeneen laskea taitaa tarkalleen,

mut yli senkin on pörhöistä päätä, on syöjiä kerrakseen.



Vihdoin on jo vierasjoukko suunnaton kylläinen, ja kilvan kiidellen lähtevät vikkelät hiiret,

mutta Nipsu kantaa loukkoon pienimmät, hei!



von Toivo Kärki ja Reino Helismaa

2. Polle se kauraa syö sekä nauraa harjaa puistellen.

Kaurat ja leivät ei lopu, eivät;

tontut muistaa sen,

että jos muulloin niukkaa ois,

ruoka ja puurokin pulman tois.

Jouluna herkkuja on, mutta tuskinpa kaiken syödä vois.



Puuronsa kimppuun, voihin ja limppuun tontut kiiruhtaa.

Huttujen huttuun, jouluna tuttuun,

kauhan pistää saa.

"Voi, tämä puuron rikkaus",

Nipsulta pääsee huudahdus,

"tässä on tonttujen joulu ja juhla ja juhlan tarkoitus!"



Pilttuussan syö vanha Polle kaurojaan, Nipsun pää jo tuolta pilkistää: "Saavutkos pöytään, jos loppuu ruoka, jos on tyhjä kaurahinkalos?" Hei!

4. Hiirillä joskaan ei ole koskaan kultaa loukossaan,

tontuilla yllin on sekä kyllin puuron hankintaan.

Hiirillä perheet suuret on;

köyhyyskö joulun nautinnon riistäisi siltä, ken syntyissä sai jo niin laihan kukkaron?



"Heikompi heidän onkuni meidän", Hipsu lausahtaa,

"vuodessa kerran kattilan verran syödä hiiret saa.

Nipsua hiukan raukaisee, mutta hän suunsa aukaisee:

"Sen, minkä jouluna itselles toivot, se toisten riemuks' tee."