Lapsettomuus/pitkään yrittäneet vol. 2
Aloitetaas uusi ketju aiheesta lapsettomuus/pitkä yritys. Luin läpi edellisen ketjun "Pitkään yrittäneet", jonka keskustelu oli harmillisesti hiipunut. Tarkoituksena olisi luoda ketju, johon lapsettomuus-diagnoosin saaneet/lapsettomuushoitoihin hakeutuneet ja hakeutuvat voisivat saada vertaistukea (sitä itse juuri nyt kaipailen kovasti).
Tässä omasta tilanteestani: puolisoni kanssa olemme jättäneet ehkäisyn pois 11/23. Ennen ehkäisyn poisjättöä yksi suurimpia pelkojani oli lapsettomuus, sillä koin olevani ulkoisista syistä "lapseton" (opinnot kesken, työllistymisen epävarmuus, muut ihmiset ympärillä jo löytäneet vakituisen asuinpaikkansa yms.). Siltikin naiivisti ensimmäisessä yrityskerrassa jo laskeskelin mahdollista laskettua aikaa ja haaveilin siitä, miten voin jäädä pois töistä kesälomaksi jnejne... nyy yritystä takana 1v4kk ja kaikki naiivius karissut. Olemme hakeutuneet tutkimuksiin julkisen kautta, joskin eteneminen on todella hidasta ja käy kärsivällisyyden päälle. Mies käynyt sn-analyysissa, siinä kaikki ok, laatu oli jopa "täydellistä", josta mied sai kunnon itsetuntobuustin. Itse olen käynyt gynekologin tutkimuksessa, jossa ultrattiin sekä sisältä. Mahdollista on, että oikea munasarja/-torvi kiinnikkeinen umpparileikkauksen ja sitä seuranneen leikkauksen myötä, joten munatorvien aukiolotutkimus on jossain vaiheessa ajankohtainen, kunhan lähetteemme erikoissairaanhoitoon menee läpi ja saamme sieltä ajan. Labroissa on toistaiseksi otettu perusverenkuvaa, ferritiiniä (se alhainen, <30 joten olen nyt rautakuurilla), fsh, lh, prolaktiini ja amh mitattu ja niissä ei pitäisi olla mitään erikoisen poikkeavaa.
Fyysisesti kaikki on siis toistaiseksi hyvin, mutta huomaan psyykkisen hyvinvointini tässä odotellessa kääntyvän vähitellen kohti yhä negatiivisempaa. Vuosi meni yllättävän nopeasti lähes "stressittömänä" (halusin sen menevän niin, kun olin yhden kaverin "yrittämällä yrittämistä" seurannut, enkä halunnut kokea samaa), mutta kun vuosi tuli täyteen ja oli aika ottaa yhteyttä terveyskeskukseen, on mieli alkanut mustua. Olemme sittenkin "niitä", joille raskautuminen on vaikeaa (jos ei mahdonta??), ainoina lapsettomina omassa kaveripiirissäni.
Onko täällä kohtalontovereita? Miltä lapsettomuuspolku on tuntunut, onko hoitoihin hakeutumisesta ollut hyötyä/niistä ilmennyt jotain jne? Kaikki ajatukset tervetulleita.
Kommentit (5)
Hei! Itse olen 34v, mies 37v. Rupesin itse ihmettelemään kun ei 2v jälkeen tapahtunut mitään ja halusin tarkistaa josko itsessä rai miehessä vikaa. Itse olen käynyt ultrat ja verikokeet läpi, mies tupakoi ja sn testi näytti huonolta. Olen ollut ilman ehkäisyä jo ilman 2vuotta ja olen halunnut lasta mutta nyt olen ruvennut asennoitumaan että tätä ei ehkä koskaan tule meille ja koittanut alkaa hyväksymään tätä. :( vaikea aihe.
Jos testit näyttää molemmille ok niin kärsivällisyyttä vaan, ja kunhan siitä ei tule "yrittämällä yrittämistä" . Moni kaveri myös käynyt samaa läpi ja mennyt suorittamiseksi koko homma.
Hei Heinähattu!
Kiitos viesteistäsi. Tämä on tosiaan ajoittain tosi vaikea aihe. Ehkä juuri siksi haluan itsekin sitä purkaa esim. täällä keskustelupalstalla ja puhumalla asiasta, jottei se tuntuisi niin vaikealta. Ehkä myös tämä kirjoittaminen ja vertaistuen antaminen muille toisi helpotusta aiheen ympärillä, jotta voisi jakaa aiheeseen liittyviä tuntoja. Huomattu on, että luonnollisesti puolison kanssa keskustelu on ihan älyttömän tärkeää! Olin tammikuussa ihan lukossa, kun menin itse jo niin syviin vesiin omassa mielessäni, enkä sanoittanut tätä miehelleni, mistä johtui se, että mielialani oli entistä matalampi ja koin, että yhteys puolisoon on kadoksissa. Mutta sitten kun avasin suuni, edes vähän asian tiimoilta, helpotti se kummasti, kun sen jälkeen asian puheeksi ottaminen on ollut helpompaa (vaikkeikaan vielä helppoa),
Ovatko nuo käymäsi tutkimukset olleet yksityisellä vai julkisella? Onko lapsettomuuslääkäri antanut lausuntoa tuosta sn-analyysista ja teidän tilanteesta, että onko sille tehtävissä jotain? Ja oletteko kokeilleet jo jotain hoitoja tai miettineet niiden kokeilemista? Tuolla aikaisemmassa ketjussa muistan lukeneeni tapauksesta, jossa sn-analyyysissa ei ollut löytynyt yhtä ainoatakaan siittiötä, mutta sitä pystyttiin siitä huolimatta hoitaa onnistuneesti raskautumiseen asti. Onko miehesi miettinyt tupakanpolton lopettamista? Se kai voi vaikuttaa aika merkittävästi siemennesteen laatuun. Ylipäätään kiinnostaa, oletteko tehneet jotain toimia raskautumisen eteen? Esim. elintapojen muuttaminen, ravintolisät, yms.
Itselleni olen lähinnä yrittänyt hokea tässä tilanteessa sitä, että niin kauan kuin itselläni on munasoluja ja miehestä irtoaa siittiöitä, on mahdollisuus olemassa. En suostu hyväksymään sitä ajatusta, että biologisia lapsia emme koskaan saisi, vaikka välillä se mieli sitäkin yrittää tyrkyttää ja sulatella. Se on hassua, miten kierron kuluessa mieli saattaa muuttua ihan täysin aika synkästä optimistisen toiveikkaaseen.
Heippa!
Liitynpä minäkin keskusteluun, kun alkaa itselläkin mieli vetää mustaksi. Meillä on yksi lapsi ennestään (kouluikäinen jo) ja yritetty n 5 vuotta lasta. En enää pysy laskuissa, mutta noin 6 tuulimunaa, keskeytynyt keskenmeno rv7, kemiallisia vaikka kuinka ja sen lisäksi ovulaation puutetta yms. Itse olen 37v ja siksi hakeuduimme lapsettomuushoitoihin viime vuoden lopulla. Sn näytteet priimaa ja itsellä testit/ultrat yms hyviä. Aloitin Letrot ja Luget vuoden alussa, mutta vasta yhteen inseminaation päästy, kun viimeksikin ovis osui pääsiäiseen ja silloin tietenkin lääkäri kiinni. Kotona kuitenkin yritetty ja lääkkeitä syöty koko ajan.
Malttamattomana tein eilen herkän r-testin ja haamu tuli, mutta aamulla oli jo nega, eli tod näk taas kemiallinen tai muuten vain hipaisi ja päästi heti irti. Kuten ennenkin...
Suoraan sanottuna jo ketuttaa aivan suunnattomasti kerran kuussa, kun ei mitään tapahdu :(
...ja livahtipa typo aloitukseen, ehkäisy jätetty siis pois 11/22. Ja lisäyksenä, ollaan 31v molemmat, ensimmäistä lasta toivotaan.