Miten muistat kummilastasi? Monenko lapsen kummi olet? (ov)

olen kahden pojan kummi. Muistan synttärit, nimpparit sekä jouluna. Musta kummius on elinikäistä, ei katoa tietyn iän myötä...

Olen muistanut:

*Jouluisin aika usein olen soittanut äidille ja kysynyt mitä joulupukin listalle on kirjoitettu, hintahaarukka on ollut 30-50e. Pienempänä ostettiin tytölle nukenvaunut, ne oli kallein hankinta vuosien aikana, mutta halusin ne ostaa kun ei lapsella ollut.



*Synttäreille olen koittanut keksiä lahjan itse. Lahkortti jos ei muuta... Hinta 30e kieppeillä.



*Koulun alkaessa olen lähettänyt postissa jotain pientä koulutarviketta, periaatteena "tärkeintä on muistaa".



*Nimpparin olen muistanut joskus, lähettänyt pelkän kortin tai ehkä jotain pientä lisää jos on ollut kiva idea.



*Viime vuosina vierailut ovat jääneet jotenkin niin harvianiseksi herkuksi (välimatkaa 100km) että olen vienyt aina käydessämme jotain pientä. Sisaruksille yhteisen karkkipussi, kummilapsella jotain ekstraa.

Muistan jouluna ja syntymäpäivänä. Samoin ystävänpäivänä kortilla jollakin pienellä lahjalla. Pääsiäisenä ostan jättisuklaamunat jokaiselle (+ tietysti heidän sisarruksille myös). Käymme myös kummilasten kanssa elokuvissa, shoppailemassa yms. 1-5 kertaa vuodessa/per kummilapsi.



Aina silloin tällöin lähetän kortin, jotain pientä "omaa postia" esim. tarroja, pinnejä, lehden tms.

Arjen kiireen keskellä ei aina ehdi tavata kummilapsia. Ei ainakaan niin usein kuin haluaisi :-( Mutta yritän muistaa lapsia useamman kerran vuoden aikana.



Itselläni on kaksi lasta.

Muistan kummilapsia "materiaalisesti" käymällä synttäreillä, lähettämällä nimpparikortit ja paketit, lähettämällä kortteja muutenkin joltain reissuilta tmv. Muuten käydään puolin ja toisin kylässä sekä soitellaan kuulumisia.



Vanhin kummilapsi lähti nyt kouluun ja käytiin kaksistaan shoppailemassa kouluvaatteita sekä reppu. On ollut myös yökylässä. Toiset kummilapset ovat sen verran pieniä (2 v. ja 7 kk) ja asuvat kauempana, että eivät ole olleet yökylässä.



Varmasti tullaan muistamaan kummilapsia koko elämän, koska kaksi ovat sisarusteni lapsia ja toiset kaksi parhaimpien ystävien!

Alkaa olla jo hieman työlästä, mutta vähintään jouluisin ja synttäreiden aikaan olen muistanut. Jos on sitten jotain kohokohtia esim. kouluunlähtöä tms. muistan jotenkin pienesti..

joita muistamme 'pakollisina päivinä' lahjoilla, ja välillä (harvoin) joillain pienillä jutuilla.



Tapaamme perheinä välillä, hirveästi en voi panostaa yhdessäoloon kun itselläkin on neljä lasta, joiden hoidossa on tällä hetkellä vielä puuhaa.

nimipäivinä

syntymäpäivinä

jouluna



Lisäksi olen jokaista kummilasta ottanut joskus meille kylään tai ottanut meidän perheen mukaan vaikka Linnanmäki tai Korkeasaari reissulle.

vanhin kummilapsista on jo 17 ja kyllä nyt ainakin muutamat seuraavat vuodet meinaan häntä muistaa entiseen tapaan. Toisaalta esim tämä vanhin kummityttöni on aivan ihana ja muistaa puolestaan myös aina minua syntymäpäivänä ym.

2 on täysi-ikäisiä ja 1 täyttää 17 pian. Heille laitan siltikin pienet synttäri- ja joulutervehdykset, samoin yo- ym. lahjat tottakai. Samoin pienemmille laitetaan synttäri- ja joululahjat ja mahdollisuuksien mukaan käydään synttäreillä.



Kummilapsissa on omien lastemme serkkuja, joiden kanssa on ihan luontevaa kanssakäymistä säännöllisesti, sitten on parhaiden ystävien lapsi, jonka kanssa kummisuhde myös kunnossa. Sitten on yksi kummilapsi, jonka vanhemmat ei jostain syystä anna vastakaikua, joten yhteydenpito on vähän hankalaa ja välimatkaakin on..

ja muistamme heitä synttäreinä ja jouluna, kyläillään toki puolin ja toisin mutta nykyään elämä on niin kiireistä ettei yhteistä aikaa tunnu kovin usein löytyvän :(

joka on nyt 6-v. Lahjan ostan synttäreiksi, jouluksi... Milloin mitäkin, mitä hän tarvitsee tai toivoo. Muutoin muistan silloin tällöin pikkuisella puketilla, esim. suklaata, pääsiäismunia, sukkia tms. Viimeksi tilasin hänelle lasten puuha-lehden, joka siis joka kuukausi hänelle tulee.



Haluaisin nähdä häntä ja heidän perhettään enemmän, mutta välimatkaa on sekä aikaa liian vähän...