Talouskeskustelua vuokratuhnun kanssa

Keskustelimme tutun vuokratuhnun kanssa henkilökohtaisesta taloudesta. Hän ihmetteli miten minulla menee niin kivasti, ja hänelle itselleen ei jää mitään palkastaan säästöön. Parhaani mukaan yritin hänelle selittää, että kyse ei ole niinkään tulo- kuin menoeroista ja elämänvalinnoista.



Selitin tuhnulle rautalangasta vääntäen, että jos hän ei olisi aikuisikänsä ensimmäisenä kymmenenä vuotena polttanut tupakkaa, pelannut Veikkauksen pelejä keskiverron suomalaisen tavoin tai maksanut mitään osamaksulla, olisi hän saanut helposti säästöinä ja niiden korkoina riskittömästi kasaan 50 000 euroa ihan vaan makuuttamalla rahaa säästötilillä. Tämä esimerkin aikajakso osuu sopivasti aikaan ennen finanssikriisiä, jolloin pankkitalletukset vielä tuottivat jotain.



Tuhnu ei 50 000 euron säästömahdollisuudesta vielä hätkähtänyt, sillä rahattomallehan tuollaiset summat ovat pikkusummia. Mutta jatkoin rautalangasta vääntämistä. Jos tuhnu olisi finanssikriisin aikaan laittanut tuon 50 000 euroa oman asunnon pesämunaksi, olisi hän voinut lainarahan turvin ostaa 300 000 euron arvoisen asunnon hyvästä ja lähivuosikymmenten osalta melko remonttihuolettomasta taloyhtiöstä. Parinkymmenen vuoden maksuajalla hän olisi hoitanut korot ja lyhennykset sekä asunnon hoitovastikkeet sillä rahalla, mitä hän nyt tuhlaa vuokraan, röökiin ja lottoamiseen. Tuossa kohtaa huomasin tuhnun alahuulen jo väpättävän, etenkin kun hän ymmärsi, että mikäli hän olisi toiminut kuvaamallani tavalla, olisi hänen asuntolainansakin jo loppusuoralla.



Käänsin vielä hieman veistä haavassa ja huomautin, että koska ystäväiseni asumme kasvukeskuksessa, olisi asuntovarallisuuden arvo noussut vuosien aikana reippaasti ja itse asiassa puhuisimme nyt jo noin puolen miljoonan euron arvoisesta kämpästä. Näin siitä huolimatta, että viimeisen parin vuoden aikana hinnat ovat hieman laskeneet koronahuipusta. Huomasin tuhnun ilmeen muuttuvan entistä epätoivoisemmaksi kun hän ymmärsi, että mikäli hän olisi luopunut vuokratuhnuttamisesta, elämää lyhentävästä tupakoinnista sekä lauantain lottorivien jännittämisestä, olisi hänellä omistuksessaan mukava puolen millin arvoinen kämppä.



Hetken mietin, että luennoisin tuhnulle vielä siitä, kuinka hän olisi voinut hyödyntää asuntovarallisuuttaan asuntosijoittamiseen liittyvien kiinteäkorkoisten lainojen hankinnassa ja siten lisätä omaisuuttaan merkittävästi kohtuullisen pienellä työllä ja maltillisella riskillä. Pelkäsin kuitenkin tuon tiedon olevan tuhnulle liikaa ja saavan hänen epätoivoissaan hyppäämään vuokrakämppänsä parvekkeelta alas, joten säästän opetuksen seuraavaan keskusteluumme.



Näin ne omat valintamme vaikuttavat siihen, mitä me olemme ja mitä meistä tulee.