Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä ollut pelko kun olette sairastuneet mielenterveydellisesti, että ette koskaan enää pääse työelämään kiinni?
20.02.2024 |
Itseäni asia vaivaa.
Olen ollut työelämässä ja siinä pärjännyt, ollut hyvä ja reipas, tunnollinen. Pari tutkintoa on olemassa. Molemmat työllistävät.
Harmittaa vaan, että on niin huono itsetunto, että pelkään etten oikeasti osaa mitään. Haluaisin tehdä töitä mutta alkaa ahdistamaan niin paljon, otan todella kovat paineet ja tuntuu, etten jaksa sitä ylisuorittamista (kompensoi riittämättömyyyttä reippaudella). Olen uupunut useasti.
Sitten tuli sairaslomia, takaisin töihin ja taas saikulle. Sitten totaali romahdus kun oli ollut pitkään omassa elämässä kaikenlaista. Meni vaikean masennuksen puolelle.
Olen nyt ollut puolivuotta sairaslomalla ja se tulee jatkumaan. On välillä pelko, että joudun takasin töihin ja sitten toisaalta, etten kuntoudu työkuntoiseksi. Alkaa ahdistamaan, osaanko edes enää sitä vähääkään mitä ennen ja miten jaksan sitä painetta.
Oikeasti olen saanut aina hyvää palautetta ja irtisanoutunut omasta tahdostani kun on alkanut ahdistamaan ja pelottamaan, että kohta he näkevät kuinka surkea oikeasti olen. Tiedän, epätervettä. Tulee vaan todella voimakas stressi päälle. Työkavereille en sitä ole näyttänyt, haluan pitää yllä hyvää ilmapiiriä ja osaan vaikuttaa rennoltakin.
Olen jopa miettinyt, että menisin vapaaehtoisiin töihin jossa minulle ei makseta palkkaa. Ihan vain sen takia, ettei tulisi paineita vaan saisin toteuttaa itseäni ja olla hyödyksi rauhassa ja lähteä sitten kotiin. Tekisin vain jotain helppoa mutta tärkeää, esimerkiksi keittiössä ja muut voisivat keskittyä oikeisiin töihin ja siihen paineeseen. Minä vain auttaisin tekemällä eri salaatit ja lähtisin kotiin .
En tiedä enää yhtään mitä tekisin.
Kommentit (8)
Jos sä oot työssä surkea se näkyy heti ja muut joutuu opettaa sinua kokoajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos sä oot työssä surkea se näkyy heti ja muut joutuu opettaa sinua kokoajan.
Ja sekään ei tarkoita että ei voisi oppia työtä hyvin.
On ollut tuo pelko. Olen palannut töihin. Epävarmuuden sietäminen ja toisaalta se ettei paineista itseään liikaa, on varmasti ainakin minulle elämäniköistä opettelua. Lapsuus ei ollut vakaa sieltä kai kaikki juontaa ja geeneistäkin. Tsemppiä!
Minun veikkaukseni on, että harvan ihmisen osaaminen on oikeasti sillä tasolla, mitä ulkopuolinen ihminen tittelin perusteella kuvittelisi.
Se on sitten yksilöstä itsestään kiinni, miten paljon tämä asia vaivaa. Jos vaivaa oikein paljon, on kyse huijarisyndroomasta. Jos ei vaivaa yhtään, on kyse uraohjuksesta, jota ei kiinnostakaan työnsä oppiminen, vaan CV:n täyttäminen yhä hienommilla ponnahduslaudoilla, kunnes lopulta on sellaisessa asemassa, ettei mitään tarvisekaan tietää tai osata. Aina on alainen, jolle voi kopittaa pallon ja ongelmat ratkaistavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Jos sä oot työssä surkea se näkyy heti ja muut joutuu opettaa sinua kokoajan.
Ei kyse ole siitä, että olisin oikeasti surkea. Olen saanut pelkästään hyvää palautetta töistäni ja minusta on aina pidetty työkaverina. Olen saanut aina vakituisen paikan jne. Osaan pitää roolia yllä. Asettua tilanteeseen ja olla vastuuntuntoinen mutta myös rento ja muita tukeva. Olen myös ohjannut muita useamman kerran, ollut vastuutehtävissä.
Tämä sisäinen riittämättömyys on viholliseni. Häpeän ja pelkään etten aidosti osaa tarpeeksi.
Opettelen vielä. Haluaisin kuitenkin ensin työn jossa voisin olla tekevä mutta ei liikaa paineita. Siksi olen miettinyt vapaaehtoistyötä hetkeksi tässä sairasloman yhteydessä. Vaikka muutama kerta viikossa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on pelko, etten pääse enää ikinä mihinkään töihin. Nykyiseen työhön palaaminen ei ole mahdollista, koska käytännössä kaikki on pielessä, ja työ tekee sairaaksi.
Olen jonkun verran masentunut. Minulla on vakituinen työpaikka, mutta siellä ei ole hyvä ilmapiiri. Pärjään tekemällä vähän lyhyempää päivää. Pelkään, että olen tuolla jumissa vielä vuosikaudet, CV on sen verran kökkö että epäilen kovasti mahdollisuuksiani saada mitään muutakaan ja tyhjän päälle en halua irtisanoutua.
M36
Tietysti sä palaat töihin, ota työssä vähemmän tunteja, vähemmän vastuuta kuin aiemmin, ehkä vaihdat alaa, ei pidä kuormittaa itseään loppuun kerta toisensa jälkeen vaan tekemällä työtä liikaa, ottamalla liikaa stressiä ja haasteita.