Lue keskustelun säännöt.
Olen onnellisempi rahattomana. Tarvitsen vain vähän ruokaa ja katon pään päälle.
19.02.2024 |
Olin ennen aivan rahan vallassa. Tein paljon töitä, unelmoin kaikesta, johon meni paljon rahaa. Rälläsin, tuhlasin, join, juhlin ylipäätään ja söin mitä halusin, milloin halusin. Halut olivat valloillaan.
En silti voinut hyvin. Aina ahdisti ja pelkäsi, että jos ei enää saakaan lisää. Pakko tehdä töitä, saadakseen hetken täyttymyksen. Pakko saada jotain.
Sitten kaikki romahti. Työt meni, terveys meni, etenkin mielenterveys. Tuhlasin saadakseni pahalle ololle helpotusta, join, pelasin, mitä vain.
Kunnes rahat eivät riittäneet mihinkään. Ulosottossa velat, yksiössä asun. Käyn ruoka-avussa, vaatteita täytyy itse korjailla. Luovuuttaan täytyy käyttää. Syön sitä mitä on, hyvää ruokaa mutta ei sitä, mitä haluaa. Nautin enemmän pienistä asioista, esimerkiksi siitä, että saan lihaa ruokaani tai koottua paremman aterian kun edellisellä viikolla.
On ihanaa olla lämpimässä. Levätä, lukea, katsoa, tuntea, olla hetkessä. Ei tarvitse kiirehtiä mihinkään.
Kun mitään ei enää ole, on paljon enemmän. Nautin jos pääsen joskus saunaan, vaikka läheisen luokse koska itsellä ei ole varaa maksaa siitä. Nautin jos koen elämyksen, pääsen vaikka elokuviin. Ne on isoja juttuja.
Elämä on paljon nautinnollisempaa tässä hetkessä kuin juosta sen perässä mitä ei ikinä saavuta tai josta ei voi olla varma.
Kommentit (23)
Samoin.. Rahaa se verran että saan ruokani ja asuntoni asettua joku kymppi säästössä... Tämä oravanpyörä on nähty.. Mihinkään ei ole kiirettä , saa nukkua niin paljon kun haluan. Ihmistäkin olen saanut tarpeekseni....hyvä kun niihin ei tarvitse paneutua.. menee vaan mielenrauha ja energiaa hukkaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vattu mitä paskaa taas. Tienään hyvin ja elän ihan tavallista elämää.
Vierailija kirjoitti:
Samoin.. Rahaa se verran että saan ruokani ja asuntoni asettua joku kymppi säästössä... Tämä oravanpyörä on nähty.. Mihinkään ei ole kiirettä , saa nukkua niin paljon kun haluan. Ihmistäkin olen saanut tarpeekseni....hyvä kun niihin ei tarvitse paneutua.. menee vaan mielenrauha ja energiaa hukkaan...
No ihan sama homma vaikka hyvät tulot ovat.
Jos on rahaton ei ole ruokaa eikä kattoa pään päällä, lämmöstä puhumattakaan. Mutta joo, se on ihan tutkittu että rahan lisääntyminen ei lisää onnea enää sen jälkeen kun perustarpeet tyydyttyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saat sen, mistä luovut. Joit ja söit jo.
Moni ihminen on kuin allerginen rahalle. He olisivat onnellisia, jos saisivat vanhaan tapaan perunasäkin ja saapasparin kerran vuodessa, sekä paikan jostain tuvan nurkasta. Pieni on kaunista.
Onni loppuu viimeistään siinä kohtaa, kun tarvitsen isommin terveydenhuoltoa tai hammashoitoa.
t. köyhä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon, että tuo on totta. Tosin sen voi saavuttaa vaikka olisikin rahaa. Jotkut taloudellisesti riippumattomat sanovat, että parasta on yksinkertainen elämä. Sen voi tosin toteuttaa ylellisellä tavalla. Mutta siis se, ettei tarvitse stressata, on rikkautta.
Onni olla alasti pakkasella. Tämä selvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin. Kaikille tuo ei vain riitä, on tarpeita ja erityistarpeita. Vaikka moni rauhaa etsiikin ja ettei olisi liian kiire.
Noin voi sanoa vain hyväosainen ihminen, jolla on puskuria. Aidosti köyhä joutuu miettimään joka päivä, mitä käy jos pesukone posahtaa tai jääkaappi hajoaa tai ainoista talvikengistä lähtee pohja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onni olla alasti pakkasella. Tämä selvä.
Onni on riittävästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoin.. Rahaa se verran että saan ruokani ja asuntoni asettua joku kymppi säästössä... Tämä oravanpyörä on nähty.. Mihinkään ei ole kiirettä , saa nukkua niin paljon kun haluan. Ihmistäkin olen saanut tarpeekseni....hyvä kun niihin ei tarvitse paneutua.. menee vaan mielenrauha ja energiaa hukkaan...
No ihan sama homma vaikka hyvät tulot ovat.
Sama minullakin ja tulot hyvät. Minulla ei ole ollut koskaan halua tuhlata rahaa, ei vaan huvita. Perusasiat ovat viimeisen päälle kunnossa mutta ei mitään turhaa luksusta tarvita. Asun ok-talossa joka on velaton ja kaikenlaisia häpäkkeitä en tarvitse. Elämä on oikein mukavaa ilman huolia mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noin voi sanoa vain hyväosainen ihminen, jolla on puskuria. Aidosti köyhä joutuu miettimään joka päivä, mitä käy jos pesukone posahtaa tai jääkaappi hajoaa tai ainoista talvikengistä lähtee pohja.
Ymmärrän täysin näkemyksesi. Mutta kyse onkin siitä, että olisi riittävästi rahaa, jos jokin kodinkone hajoaa. Se ei tarkoita vielä hyväosaista ihmistä - taloudellisesti. Jatkuva rahan puute uuvuttaa ja masentaa, olen kokenut sen.
Miten saat ruokaa ja katon pään päälle rahattomana? Varastamalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin voi sanoa vain hyväosainen ihminen, jolla on puskuria. Aidosti köyhä joutuu miettimään joka päivä, mitä käy jos pesukone posahtaa tai jääkaappi hajoaa tai ainoista talvikengistä lähtee pohja.
Ymmärrän täysin näkemyksesi. Mutta kyse onkin siitä, että olisi riittävästi rahaa, jos jokin kodinkone hajoaa. Se ei tarkoita vielä hyväosaista ihmistä - taloudellisesti. Jatkuva rahan puute uuvuttaa ja masentaa, olen kokenut sen.
Ap puhuu rahattomuudesta. Silloin ei ole riittävästi rahaa. Itse asiassa silloin ei ole ollenkaan rahaa, jos on rahaton. Mielestäni on aidosti köyhille vttuilua kirjoitella tällaisia "ihanaa kun en tarvitse rahaa" paskapuheita. Aidosti köyhän mielestä ihminen on hyväosainen, jos hänellä on varaa elää huolettomasti ilman rahahuolia.
Tämmöiset rahakkaan ja puutteen kaudet minäkin olen läpikäynyt.
Nykyään olen sitä mieltä, että on mukavampaa, jos ei tarvitse joka euroa laskeskella kaupassa ja murehtia, saako laskut maksettua. Kun on sen verran, ettei tilin saldo aiheuta murhetta, niin se aikaansaa taloudellista ja psyykkistä vapautta.
Itse koin, että raha piti minua vankina enempi, kun sitä oli nippa nappa sen verran, että selvisin. Silloin ajatukset olivat jatkuvasti raha-asioissa; paljonko on rahaa ja mistä sitä rahaa saa lisää, että saan kaiken varmasti maksettua. Minusta tuo tilanne kahlitsi niin taloudellisesti kuin psykkisestikin rahan jatkuvaan miettimiseen.
Kun rahaa on ollut sopivasti, elämässä on ollut mehuja muihinkin asioihin. Ja mahdollisuuksia enempään.
Jos taas rahaa on ylenpalttisesti, kuten itsellä eräässä vaiheessa oli, alkaa ajatella taas rahaa: sitä, että sitä kuluu liikaa, tai sen menettää, tai sen varastaa joku yms. Eli silloinkin siitä tuli orjuutta, kuten liian vähästä rahastakin.
Millaista elämää kukakin sitten haluaa elää. On elämäntapatyöttömiä, joille riittää, että sossu maksaa vuokran, eikä tarvitse olla nälissään. Enemmistölle varmaan riittää, että normaali, keskiluokkainen arki pyörii.
Minä olen jo kokenut nuo molemmat. Nyt työnantaja lomautti kuukaudeksi ja päätin lähteä kuukaudeksi etelään. Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että on tämä mukavampaa kuin tyhjien pullojen keräily 90-luvulla.
Itsekin usein mietin miten pääsisi töistä pois kun menee koko ajan vain vaikeammaksi ja sekavammaksi touhu. Luulisi tietojärjestelmien kehittyvän parempaan suuntaan, mutta päinvastoin systeemit menee vain epävakaammaksi, sekavammaksi ja hankalammaksi.
Nyt osuit asian ytimeen. Mutta yhteiskunta yrittää pakottaa ihmiset kuluttamaan aina vain enemmän. Että talouden pyörät pyörisivät aina vain nopeammin. Tuottamalla lisää ja lisää tavaroita ja tuotteita, joita emme tarvitse. Tee enemmän työtä, kuluta ja tuhlaa. Ja usko siihen, että omistaminen tuo onnen ja olet muita parempi ihminen.