Olen onnellisempi rahattomana. Tarvitsen vain vähän ruokaa ja katon pään päälle.

Olin ennen aivan rahan vallassa. Tein paljon töitä, unelmoin kaikesta, johon meni paljon rahaa. Rälläsin, tuhlasin, join, juhlin ylipäätään ja söin mitä halusin, milloin halusin. Halut olivat valloillaan. 

En silti voinut hyvin. Aina ahdisti ja pelkäsi, että jos ei enää saakaan lisää. Pakko tehdä töitä, saadakseen hetken täyttymyksen. Pakko saada jotain. 

Sitten kaikki romahti. Työt meni, terveys meni, etenkin mielenterveys. Tuhlasin saadakseni pahalle ololle helpotusta, join, pelasin, mitä vain. 

Kunnes rahat eivät riittäneet mihinkään. Ulosottossa velat, yksiössä asun. Käyn ruoka-avussa, vaatteita täytyy itse korjailla. Luovuuttaan täytyy käyttää. Syön sitä mitä on, hyvää ruokaa mutta ei sitä, mitä haluaa. Nautin enemmän pienistä asioista, esimerkiksi siitä, että saan lihaa ruokaani tai koottua paremman aterian kun edellisellä viikolla. 

On ihanaa olla lämpimässä. Levätä, lukea, katsoa, tuntea, olla hetkessä. Ei tarvitse kiirehtiä mihinkään. 

Kun mitään ei enää ole, on paljon enemmän. Nautin jos pääsen joskus saunaan, vaikka läheisen luokse koska itsellä ei ole varaa maksaa siitä. Nautin jos koen elämyksen, pääsen vaikka elokuviin. Ne on isoja juttuja. 

Elämä on paljon nautinnollisempaa tässä hetkessä kuin juosta sen perässä mitä ei ikinä saavuta tai josta ei voi olla varma.