Miksi vanhat kutsuu nuoren aikuisen kumppania joskus nuoren kaveriksi?
Esim kysyvät: tuletko käymään joskus sen kaverisi kanssa.
Onko aihe niin tabu, että pitää käyttää kiertoilmaisuja? Onneksi nykypäivänä ollaan jo suht vapaamielisiä, mutta olen tavannut niin vanhoillisia ja ahdasmielisiä 70-vuotiaita, ettei mitään rajaa.
Kommentit (46)
No varmaan siksi, ettei nykyään tiedä, mikä milloinkin on se hyväksytty virallinen termi.
Itse olen millenniaali ja olen huomannut, että käytän yleensä kiertoilmaisua "tyyppi" kun puhun jonkun kaverini uudesta miesystävästä.
Mulle puhui entinen naapuri, sellainen vähän yksinkertainen, eläkkeellä ikänsä ollut, aina kaveristaan ja ihmettelin itsekseni kun ei siellä koskaan ketään "kavereita" näy. No, hoksasin viimein että miestään tarkoitti ja olivat ihan naimisissa ja lapsiakin jo. Silti aina vaan kaveri sitä ja kaveri tota.
Unohtuu nimet kun niin monta nuorta lasenlasina ja joillain kumpanit vaihtuu alvariin.Niin ei mokaa kun kysy vaan kysyy tuleeko kaveri mukaan tai saat ottaa kaverisi mukaan jne..
Tota kaveria on käytetty tosi kauan, ei ole mikään uusi juttu. Kumppani on kaveri niin kauan kunnes mennään naimisiin. Kieli tyypillisesti muuttuu, uusia sanoja omaksutaan, eikä sitä tarvi kauheasti moralisoida.
jos ovat samaa sukupuolta niin onhan se kaveri.
Minä ottaisin miehenä kiusallanikin mukaan sen ryyppykaverini. Katsoisin mummon ilmettä.
Mun isovanhemmat aina puhui kaverista. Avoliitto oli susipari, kihlaus sai kestää max. vuoden ja raskaus piti piilottaa. Se oli sitä aikaa, enkä ajatellut siitä sen kummempaa. Heille seksi ja seksuaalisuus oli aiheena tabu. Omat vanhemmat ovat n. 70 v eivätkä kauhistelleet seurustelua.
Se on kaveri kunnes olette avioliitossa. Vanha kansa pitää avoliittoa tärkeänä yhteiskunnallisena instituutiona ja kyllähän se tosiaan merkitsee laillista sitoutumista.
Ei tässä mitään tabua ole, eikä se liity sukupuoliin tai suuntautumisiin, vaan nimenomaan suhteen vakinaisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
No varmaan siksi, ettei nykyään tiedä, mikä milloinkin on se hyväksytty virallinen termi.
Itse olen millenniaali ja olen huomannut, että käytän yleensä kiertoilmaisua "tyyppi" kun puhun jonkun kaverini uudesta miesystävästä.
Jeph meillä milleniaaleilla on omat termit "tyyppi" ja "akka"
Minun äitini 80 v oli roskia viemässä, niin naapuri lyöttäytyi mukaan ja kysyi, onko sinulla kaveria kotona?
jokin vanha sana siis.
Minulle nainen on aina ensin ystävätär, sitten kihlattu ja sitten morsian ja sitten vaimoa.
Ihmettelin kans tota josksu lapsena, mut sit tajusin et se on vaan ollut senaikainen tapa puhua tyttö-/poikaystävästä. Ja toisaalta, mikäpä parempaa et jos seurustelukumppani on myös paras kaveri/ystävä 😊
Oma mummoni kysyi myös aina että ootkos ketään kaveria löytänyt. Se tarkoitti nimenomaan poikakaveria. Ystävät oli sitten ystäviä.
Minä olin anopille poikansa kaveri vielä silloinkin, kun me oltiin oltu vuosia yhdessä ja lapsetkin alkoi olla kymmenvuotiaita. Kyllä se kuulosti oudolta, kun anoppi nimitti kavereiksi myös miehen kavereita.
Parempi että puhuu kaverista kuin että vaikka kysyisi, tuleeko se sinun hoito mukaan.
Jotkut 80 v. rouvat puhuvat puolisostaan sukunimellä. Pientä kyllästymistä havaittavissa :D
1926 syntynyt mummoni käytti tuota kaveri-sanontaa, kuten myös äitini nykyään. Ei kyllä heidän kohdallaan johtunut mistään aviottomuudesta tms. Mummo oli hyvinkin hyväksyvä eikä mikään harras uskovainen raamatullisin arvoineen, joten sanonta ei sillä selity. Kai se kaveri vaan on vanhan kansan normaali sanonta, vaikka omaan korvaan se särähtääkin.
Vierailija kirjoitti:
Parempi että puhuu kaverista kuin että vaikka kysyisi, tuleeko se sinun hoito mukaan.
Jotkut 80 v. rouvat puhuvat puolisostaan sukunimellä. Pientä kyllästymistä havaittavissa :D
Eräs eläkettä odotteleva työkaverikin puhuu joskus. Hetki meni tajuta, että puhuu miehestään. Saattoi olla vähän sarkasmia mukana :D
Mun vanhemmat alkaa jo vähän sekoilla. Ihmettelevät kun ei sukulaisnaisella, 30v ole vieläkään miestä.
Siskoni (mua 10v vanhempi) näki somessa kun tämä nainen onnitteli naispuoleista ystäväänsä syntymäpäivänä tyyliin "paljon onnea rakas Jonna!!" ja meni sitten kertomaan vanhemmilleni että tämä onkin on lesbo, siksi sillä ei ole miestä.
Ja kun tämä sukulaisnainen on lapsesta saakka ollut läheinen serkkunsa kanssa ja meni taas viettämään joulua serkkunsa luokse, vanhempani kertoivat minulle tohkeissaan että sillä on se "serkku" kenen kanssa se nyt sitten on!! Naisen kanssa!! Ja "isänsä puhuu vaan serkusta, ei kehtaa sanoa että seurustelevat!!"
Ja mulla on tunne etten kuulu tähän perheeseen... Ja tiedän että tuo serkku on oikeasti hänen serkkunsa. Mun vanhemmat ei vaan muista sitä.
Minä olen mies, joka on parisuhteessa miehen kanssa, mutta monien varsinkin vanhempien ihmisten mielestä se ajatus tuntuu olevan vaikea hyväksyä tai ymmärtää. Sanotaan, että me olemme vain kavereita tai ystäviä, vaikka me olemme toisemme elämänkumppanit.
Sehän on vain lyhenne poika- tai tyttökaverista.