Miksi vanhat kutsuu nuoren aikuisen kumppania joskus nuoren kaveriksi?

Uskon että koska suomalaiset on kasvatettu häpeämään. Täällä rakkaus ja halaaminen ja se että sanoo että rakastan on joku tabu. 

Vierailija kirjoitti:

Antakaa vanhusten olla mitä ovat. 

Moni heistä on elänyt niin erilaisessa maailmassa kuin nykypäivä on. Vaikea ymmärtää muutoksia. Jos ei asioista ole saanut puhua niin ei ihme, jos eivät nykyäänkään sitä osaa luontevasti. 

 

Ei kaveri-sanan käytöllä ole mitään sellaista arvolatausta ollut. Sitä on käytetty ihan kuten sanoja poikakaveri tai tyttökaveri. 



Näin kun ajattelee, niin sitähän on päinvastoin oltu hyvinkin moderneja, ei ole sukupuolella ollut mitään väliä. Kaveri kuin kaveri. 

Ei kaveri ole kiertoilmaisu,vaan tarkoittaa heille nimenomaan sitä puolisoa/kumppania.

Mä kerran puhuin sedälleni, miten kävin kaverini (tarkoittaen siis ystävääni) kanssa jossain ja hän ihmeissään totesi, ettei tiennytkään minulla olevan puoliso.Piti sitten selittää, että ei olekkaan.

Minua nuorempana hävetti, kun äitini puhui isästäni kaverinaan. Olivat siis avopari. Tuo kaveriksi nimittäminen kuulosti niin typerältä ja alaluokkaiselta. Kaveri nimityksestä tuli lähinnä mieleen joku baarista löydetty lyhytaikainen seura. Miksi ei voinut puhua avomiehestään tai avopuolisostaan. Toki muutenkin välillä häpesin heidän duunarimaisuuttaan, mm. sosiaaliset taidot, pukeutuminen ym.

Vierailija kirjoitti:

Mulle puhui entinen naapuri, sellainen vähän yksinkertainen, eläkkeellä ikänsä ollut, aina kaveristaan ja ihmettelin itsekseni kun ei siellä koskaan ketään "kavereita" näy. No, hoksasin viimein että miestään tarkoitti ja olivat ihan naimisissa ja lapsiakin jo. Silti aina vaan kaveri sitä ja kaveri tota.

Sinä tässä nyt taisit se yksinkertainen olla.

Vierailija kirjoitti:

Minua nuorempana hävetti, kun äitini puhui isästäni kaverinaan. Olivat siis avopari. Tuo kaveriksi nimittäminen kuulosti niin typerältä ja alaluokkaiselta. Kaveri nimityksestä tuli lähinnä mieleen joku baarista löydetty lyhytaikainen seura. Miksi ei voinut puhua avomiehestään tai avopuolisostaan. Toki muutenkin välillä häpesin heidän duunarimaisuuttaan, mm. sosiaaliset taidot, pukeutuminen ym.

Mullekin tuli mieleen suunnilleen puliukkojen parisuhdeasiat, kun vanhempi väki puhui joskus  "kaverista". Itse olen syntynyt 60-luvun alussa ja nämä kaverittajat ennen vuotta 1940. Olisiko tuossa välissä sitten sukupolvikuilu asian suhteen. 

Voisihan tuota yrittää ymmärtää vanhakantaisena häveliäisyytenä. Sanaa "rakkaus" ei liene perinteisesti käytetty suomen puhekielessä, romaanikirjallisuudessa vain. Rakastaa on vaan niin painava ja velvoittava sana, aivan toista kuin esim. englannin "love".