Miksi vanhat kutsuu nuoren aikuisen kumppania joskus nuoren kaveriksi?
Esim kysyvät: tuletko käymään joskus sen kaverisi kanssa.
Onko aihe niin tabu, että pitää käyttää kiertoilmaisuja? Onneksi nykypäivänä ollaan jo suht vapaamielisiä, mutta olen tavannut niin vanhoillisia ja ahdasmielisiä 70-vuotiaita, ettei mitään rajaa.
Kommentit (46)
Olin 30v asti sinkku niin mun äiti vieläkin kutsuu miestäni (kihlattuani) kaveriksi. Mielestäni v ähän outoa? Ikäänkuin minun parisuhdestatus ei olisi aito. Olen sanonut monesti, että minun mies se on, eikä kaveri. Sukulaisillenikin hän sanoo samaa... Todella outoa!?
Uskovainen tätini tosiaan aina puhui kaveristani, Sen eteen tuli merkitsevä tauko. Tuleekos sun __kaveris mukaan? Ajattelin, että ollaan liian vanhoja tytöiksi ja pojiksi, niin se on sitten semmoinen aikuinen kaveri, astetta vakavampi jo.
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat alkaa jo vähän sekoilla. Ihmettelevät kun ei sukulaisnaisella, 30v ole vieläkään miestä.
Siskoni (mua 10v vanhempi) näki somessa kun tämä nainen onnitteli naispuoleista ystäväänsä syntymäpäivänä tyyliin "paljon onnea rakas Jonna!!" ja meni sitten kertomaan vanhemmilleni että tämä onkin on lesbo, siksi sillä ei ole miestä.
Ja kun tämä sukulaisnainen on lapsesta saakka ollut läheinen serkkunsa kanssa ja meni taas viettämään joulua serkkunsa luokse, vanhempani kertoivat minulle tohkeissaan että sillä on se "serkku" kenen kanssa se nyt sitten on!! Naisen kanssa!! Ja "isänsä puhuu vaan serkusta, ei kehtaa sanoa että seurustelevat!!"
Ja mulla on tunne etten kuulu tähän perheeseen... Ja tiedän että tuo serkku on oikeasti hänen serkkunsa. Mun vanhemmat ei vaan muista sitä.
Kyllä naiset puhuvat ystävistään/KAVEREISTAAN yleisesti notta "onnea rakas muru". Vanhan kansan korvaan voi särähtää, mutta minun 38-vuotiaan korvaan ei vähääkään.
Vierailija kirjoitti:
jos ovat samaa sukupuolta niin onhan se kaveri.
No tätä käytetään myös heteropareille.
Ja esim luulisi että vanhempani muistavat avopuolisoni nimen kun yhdessä on oltu 7v
Sama kai se on, onko kumppani vai kaveri vai toveri. Samaa termistöä. Ja intopinkeän kuulijan korvassa taas nyanssit ainoastaan. Muille yhdentekevää.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen mies, joka on parisuhteessa miehen kanssa, mutta monien varsinkin vanhempien ihmisten mielestä se ajatus tuntuu olevan vaikea hyväksyä tai ymmärtää. Sanotaan, että me olemme vain kavereita tai ystäviä, vaikka me olemme toisemme elämänkumppanit.
Tiedän miltä sinusta tuntuu. minun tyttöystävä on mun äitini. toistaiseksi ihmiset on todella ahdasmielisiä mutta jonakin päivänä meillä on oikeus saada lapsia ja elää normaalia elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos ovat samaa sukupuolta niin onhan se kaveri.
No tätä käytetään myös heteropareille.
Ja esim luulisi että vanhempani muistavat avopuolisoni nimen kun yhdessä on oltu 7v
No jos ei ole täysin varma on penan kumppani mies vai nainen niin onhan se varma tapa kysyä kuka on kaverisi kuin kuka on toi jätkä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on oikea termi henkilöstä, jonka kanssa minulla on suhde, mutta emme asu yhdessä emmekä aio vihille?
Panokaveri.
Antakaa vanhusten olla mitä ovat.
Moni heistä on elänyt niin erilaisessa maailmassa kuin nykypäivä on. Vaikea ymmärtää muutoksia. Jos ei asioista ole saanut puhua niin ei ihme, jos eivät nykyäänkään sitä osaa luontevasti.
Alimmissa sosiaaliryhmissä tosiaan on aiemmin puhuttu mies- ja naisystävistä kavereina. Voin kuvitella omilleen muuttaneen nuoren vanhempien luona sunnuntaina käydessä isän nousevan keittiön puusohvalta krapulaisena istumaan ja sytyttävän nortin, ja taad kerran piestyn näköisen äitin alkavan keittää saludokahvia. Muutama minuutti hiljaisuutta. Isä kysyy "mihis se kaveri jäi?". Äiti ei uskaltanut kysyä, vaikka häntähän asia olisi enemmän kiinnostanut. Viikon tai pari äiti taas varoo tekemästä tai sanomasta mitään mikä saattaisi ärsyttää isää.
Vierailija kirjoitti:
Minä olin anopille poikansa kaveri vielä silloinkin, kun me oltiin oltu vuosia yhdessä ja lapsetkin alkoi olla kymmenvuotiaita. Kyllä se kuulosti oudolta, kun anoppi nimitti kavereiksi myös miehen kavereita.
Munkin mielestä tuo kaveri nimitys on outo. Ja jotenkin ehkä junttimainenkin. Mun 50- ja 60-luvuilla syntyneet vanhempani käyttävät tuota. Esimerkiksi puhuvat "naapurin kaverista". Kyse siis avoparista, joka on ollut yhdessä varmaan 30 vuotta. Miksi ei voi käyttää nimitystä avopari tai avovaimo! Paljon korrektimpaa ja ei niin junttimaisen kuuloista.
Juttelin tällaisen kaverityypin kanssa ja ärsytti kun ei tiennyt puhuuko kaverista vai kaverista kun puhui kaverista.
Eihän se mikään tabu ole, mutta usein nuorilla tuppaavat vain vaihtumaan niin usein, ettei voi oikein sanoa kumppaniksi tai puolisoksi, vaan mieluimmin kaveriksi.
Yleensä kumppanuus tai puoliso ajatellaan pitkäaikaista suhdetta ja sitoutumista, joka on kestänyt jo pitkään, usein jopa vuosikymmeniä.
Tuota kaveri termiä käytetään varmaan enemmän iäkkäämpien työläistaustaisten keskuudessa. Omat sodan jälkeen syntyneet duunarivanhempani käyttävät tuota. Ja olen törmännyt muidenkin 60+ ikäisten duunareiden kaveri selityksiin.
Mun sukulaiset tuota käyttää ja olen ajatellut sen olevan murresana. Ei ole tullut mieleen loukkaantua.
Vierailija kirjoitti:
Mun sukulaiset tuota käyttää ja olen ajatellut sen olevan murresana. Ei ole tullut mieleen loukkaantua.
Nimenomaan näin. Esimerkiksi vaarini sanoi leskeksi jääneestä sukulaisesta, että ei se sitten enää ketään kaveria ottanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat alkaa jo vähän sekoilla. Ihmettelevät kun ei sukulaisnaisella, 30v ole vieläkään miestä.
Siskoni (mua 10v vanhempi) näki somessa kun tämä nainen onnitteli naispuoleista ystäväänsä syntymäpäivänä tyyliin "paljon onnea rakas Jonna!!" ja meni sitten kertomaan vanhemmilleni että tämä onkin on lesbo, siksi sillä ei ole miestä.
Ja kun tämä sukulaisnainen on lapsesta saakka ollut läheinen serkkunsa kanssa ja meni taas viettämään joulua serkkunsa luokse, vanhempani kertoivat minulle tohkeissaan että sillä on se "serkku" kenen kanssa se nyt sitten on!! Naisen kanssa!! Ja "isänsä puhuu vaan serkusta, ei kehtaa sanoa että seurustelevat!!"
Ja mulla on tunne etten kuulu tähän perheeseen... Ja tiedän että tuo serkku on oikeasti hänen serkkunsa. Mun vanhemmat ei vaan muista sitä.
Kyllä naiset puhuvat ystävistään/KAVEREISTAAN yleisesti
Hei mä tiedän kyllä, ja itsekin voin sanoa ystäviäni rakkaiksi ja ihaniksi, laittaa sydämiä ym. Minulle normaalia, mitta siskolleni täysin varmuudella lesboutta, jos nainen laittaa naiselle noin 🙄
Siksi juuri tuntuukin etten kuulu perheeseeni, kun en tajua heidän ajatteluaan yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Mummojen kielessä ...kaveri on lyhenne panokaverista.
Eipäs omita kieltä.
-Papparainen.
Mikä on oikea termi henkilöstä, jonka kanssa minulla on suhde, mutta emme asu yhdessä emmekä aio vihille?