kamalin mahdollinen tilanne mitä kohdalleni on ikinä tullut :(
Tilanne tämä:
Minulla on 3,5 vuotias lapsi edellisestä liitosta. Kaksi vuotta elimme lapsen kanssa kahdestaan. Tapasin miehen ja seurustelimme puoli vuotta. Emme kuitenkaan asuneet yhdessä.
Mies jätti meidät. Kaikki tuli minulle täytenä yllätyksenä. Olen vasta toipumassa siitä shokista, kunnes vastaani tuli seuraava pommi. Olen raskaana.
Käytimme ehkäisynä kumia, mutta olin jo hommannut pillerit, mitkä oli tarkoitus aloittaa seuraavien menkkojen alkaessa. Niitä ei sitten koskaan tullutkaan.
Olen kamalassa paniikissa. En halua lasta. En nyt. Mutta olen hyvin aborttivastainen. Adoptiota en edes harkitse. En kestäisi sitä tuomitsemista, kuinka voin antaa lapsen tuosta noin vain pois.
Paniikki, shokki, epätoivo, kaikki maailman negatiiviset tunteet valtaa mieleni. Pelkään hermoromahdusta.
En voi elää itseni kanssa, jos tapan lapseni. Mutta en kertakaikkiaan halua häntä myöskään synnyttää.
Kommentit (21)
ja tein abortin. Lapsi kylläkin sai alkunsa, vaikka käytimme kortsua ja otin vielä jälkiehkäisynkin ajallaan. En ole katunut ratkaisua päivääkään. Ajattelin, että jos pidän lapsen ja jos vielä löydänkin uuden miehen, jonka kanssa yritän lapsia, normali arki tulee hankalaksi, sillä lapsillani tulisi olemaan kolme eri isää ja kaikki tapaamisten järjestelyt hankaloituisivat... Nyt olen onnellisesti uudelleen naimisissa ja minulla yksi lapsi uudesta avioliitosta ja toinen tulossa.
Miksi et halua sitä lasta nyt?
Jos oikeesti pelkäät vain taloudellista pärjäämistä, omaa jaksamistasi yms, niin abortti olisi aivan hölmö.
Jos taas ajattelet vihaavasi lasta (koska tämän isä jäti teidät) aina kun katsot häntä, niin sitten tavallaan ymmärrän aborttipohdintasi. Mutta en kyllä menisi tappamaan vauvaa siltikään, vaan uskoisin, että rakastaisin lasta kuitenkin.
Muista, että jos teet abortin, et enää koskaan saa juuri tätä lasta. Hän on kuollut.
On paljon aikaa tottua ajatukseen ja ehkä se vielä koituu onneksesi ja iloksesi
nimim. kipeästi toista lasta kaipaava yh jonka lapsi haluaa myös sisaruksen
(mikä ymmärrettävää onkin, mieti nyt tilannettasi, juuri suhde loppunut ja tieto yllättävästä raskaudesta tullut)
niin olen ihan varma, että 9 kk aikana sopeudut ajatukseen ja alat iloitakin asiasta.
Jos teet abortin, kun kerran olet aborttivastainen, et välttämättä pääse asiasta koskaan yli.
Onko sinulla tukiverkkoa tai mahdollisuus sellaiseen?
Olet pärjännyt hyvin kahdestaan lapsesi kanssa pari vuotta. Varmasti pärjäät kahdenkin kanssa, kunhan ehdit tottua ajatukseen.
kertonut sille miehelle tilanteesta?
Kunhan ensimmäinen shokki menee ohi, ajatuskin kulkee vähän paremmin =)
Ei sinulla oikeastaan ole kuin kaksi vaihtoehtoa jos et halua aborttia. Ja molemmissa tapauksissa joudut synnyttämään. Mutta muista, ettei sinun tarvitse tietää vielä synnärilläkään, haluatko pitää lapsen vai et, sinulla on kahden kuukauden harkinta-aika.
Adoptiokaan ei tietenkään ole mikään tuosta vain juttu, tiedän sen. Eikä sitä koskaan tee kevein perustein tai ainakaan minä en tehnyt. Jos nyt päädyt adoptioon, älä välitä muiden puheista. Loppujen lopuksi harvat tuskin tuomitsevat päätöstä. Vaatii aika paljon ihmiseltä, jotta kykenee luopumaan omasta lapsestaan.
voisin kuvitella aika monta paljon kamalampaa tilannetta ihmisen elämässä.
mutta jos et voi tehdä aborttia, etkä todellakaan halua lasta, niin eikö olisi lasta kohtaan oikeampi ratkaisu, että lapsi ei koskaan syntyisi, kuin se, että kasvaisi äidin kanssa, joka inhoaisi häntä.
Ole aikuinen ja mieti lapsen kannalta asiaa, älä vain ajattele itsekkäästi omia eettisiä valintojasi. Nyt ei ole enää kyse sinusta, vaan lapsesta, joka ansaitsee syntyä toivottuna, tai sitten ei ollenkaan.
voisin kuvitella aika monta paljon kamalampaa tilannetta ihmisen elämässä.
mä luulin että laps vähintää on kuollu..
olen ollut samanlaisessa tilanteessa kuin sinä vuonna 1999. Päädyin aborttiin, jota olen alkanut katua kovasti nyt. Joten mieti tarkoin. Hyvää jatkoa joka tapauksessa!
mutta jos et voi tehdä aborttia, etkä todellakaan halua lasta, niin eikö olisi lasta kohtaan oikeampi ratkaisu, että lapsi ei koskaan syntyisi, kuin se, että kasvaisi äidin kanssa, joka inhoaisi häntä.
Ole aikuinen ja mieti lapsen kannalta asiaa, älä vain ajattele itsekkäästi omia eettisiä valintojasi. Nyt ei ole enää kyse sinusta, vaan lapsesta, joka ansaitsee syntyä toivottuna, tai sitten ei ollenkaan.
Mä en usko hetkeäkään, että ap miettii sitä, että inhoaisi lasta. Korjaa, ap, jos olen väärässä. Mä kuvittelisin, että pikemminkin ajatukset ovat arjen raskaudessa kahden lappsen yh:na ollessa ja siinä, että välit tulevan lapsen isään ovat huonot.
Mä sanon ap:lle, kuten moni muukin, että mieti hetki ja selvittele asioita. Ja jos olet aborttivastainen, et tietenkään voi tehdä aborttia. Tai sinun täytyy kyllä sitten syvästi ajatella se asia läpi, ettet ole masennuksissa loppuikääsi asian kanssa.
Jälkikäteen olen kyllä miettinyt, että olisi pitänyt. Syitä on monia, mutta on lapsi kyllä rakas.
Ehkä ylipäänsä koko lasten teko kaduttaa. Liian varhain, väärien miesten kanssa.
Helpommalla selviät, jos et tee lasta. Saatat vielä löytää uuden miehen, jonka kanssa perustat oikean perheen. On helpompaa löytää sellainen mies, jos sulla ei ole ennestään kahdelle eri miehelle jo lapsia ja toinen vielä isätön.
Tietysti tulee vielä mieleen, että ootko kertonut tälle miehelle, jonka lasta odotat nyt? Eikö sillä olis oikeus tietää. Päädyit sitten mihin tahansa ratkaisuun.
kertonut sille miehelle tilanteesta?
mutta pakkohan se on. Onhan se myös hänen lapsi. Kynnys vain on korkea, koska emme ole olleet missään yhteyksissä eron jälkeen.
Toivon todellakin, että ajatukset tästä selkeytyisi. Ehkä puhuminen ja miehen mielipide selkeyttäisi päätöksen tekoa.
ap
kuinka hankalaksi haluat elämäsi. Yhden lapsen kanssa on paljon helpompaa kuin kahden kanssa..varsinkin kun olet yksin. Tämä on ihan tosi.
Ensimmäisesi joutuu luopumaan paljosta, jos lapsen yksin teet..haluatko sitä lapsellesi? väsyneen ja kiukkuisen äidin? Kaikesta toipuu ja pääsee yli. Varmasti selviät yhdestä abortista.
sulla on ystäviä ja tukiverkkoa niin pärjäät kyllä lasten kanssa. Älä tee aborttia jos olet sitä vastaan. Saat elinikäiset tunnon tuskat asiasta.
Minä olen tehnyt abortin 7 vuotta sitten aviomiehen painostuksesta, enkä koskaan, koskaan ole katunut mitään asiaa niin paljon! En ikinä anna itsellenia nteeksi, abortti on hirveä teko! Minulla se laukaisi vaikean masennuksen jonka kanssa kamppailen edelleen, joinakin päivinä henki on hiuskarvan varassa. Minulla on 2 tervettä ihanaa lasta sen abortin jälkeen ja erosi miehestä, mutta mikään maailmassa ei muuta sitä tosiasiaa, että murhautin oman lapseni. En suosittele, kaikki vaiva ja yksinäisyys mitä raskaanaolo tuossa tilanteessa voi tuoda on kuitenkin sen palkan arvoista, että sinä saat toisen lapsen ja lapsesi saa sisaruksen. Etkä koskaan voi tietää vaikka löytäisin ihanan miehen ennen synnytystä joka ottaisi koko pienen perheesi omakseen. Päivä kerrallaan.
Tottakai sää synnytät! Muuta vaihtoehtoa ei ole.
Kuolema tai elämä. Se on vastuunottoa.