kamalin mahdollinen tilanne mitä kohdalleni on ikinä tullut :(

Tilanne tämä:



Minulla on 3,5 vuotias lapsi edellisestä liitosta. Kaksi vuotta elimme lapsen kanssa kahdestaan. Tapasin miehen ja seurustelimme puoli vuotta. Emme kuitenkaan asuneet yhdessä.



Mies jätti meidät. Kaikki tuli minulle täytenä yllätyksenä. Olen vasta toipumassa siitä shokista, kunnes vastaani tuli seuraava pommi. Olen raskaana.



Käytimme ehkäisynä kumia, mutta olin jo hommannut pillerit, mitkä oli tarkoitus aloittaa seuraavien menkkojen alkaessa. Niitä ei sitten koskaan tullutkaan.



Olen kamalassa paniikissa. En halua lasta. En nyt. Mutta olen hyvin aborttivastainen. Adoptiota en edes harkitse. En kestäisi sitä tuomitsemista, kuinka voin antaa lapsen tuosta noin vain pois.



Paniikki, shokki, epätoivo, kaikki maailman negatiiviset tunteet valtaa mieleni. Pelkään hermoromahdusta.



En voi elää itseni kanssa, jos tapan lapseni. Mutta en kertakaikkiaan halua häntä myöskään synnyttää.