Sosiaalinen elämä kännykällä on ihanaa. Raskastan sitä. Rakastan

Nyt koitti se päivä. En voi enää sanoa hyvästejä sosiaaliselle pyöritykselle ja astua ulos kahleista, jotka olen itse velvollisuudentunnosta sitonut ympärilleni. On taas pakko olla mukana kaikenlaisessa sosiaalisessa kanssakäymisessä, vaikka ei huvittaisikaan. En saa enää ottaa askelta kohti vapautta, joka on jo pitkään ollut mielessäni. Facebook, se väsymätön virtuaalinen areena, joka ei vaadi minulta aktiivista osallistumista. Nyt on taas tarve lähettää päivittäisiä kuulumisiani ja kertoa kaikille siitä, mitä olen juuri syönyt tai mihin olen juuri kirjautumassa. Olen taas velvollinen lukemaan toisten ihmisten päivityksiä, joissa he kerskailevat saavutuksillaan tai pönkittävät omaa itsetuntoaan. En saa vihdoinkaan sulkea tätä digitaalista porttia takanani ja olla oma itseni. Linkedin, tuo ammatillinen verkkosivusto, jossa kilpailu oman osaamisen esittelystä ei ole armotonta. En ole vielä uupunut siihen jatkuvaan tarpeeseen kehua itseäni ja kilpailla muiden kanssa näyttävistä saavutuksista. Ei ole vielä aika astua ulos tästä valheellisesta kilpajuoksusta ja keskittyä todelliseen tavoitteeseeni, löytää sellainen työ tai projekti, joka todella motivoi minua. Olen vielä sidottu siihen jatkuvaan verkostoitumisen tarpeeseen, joka on muuttunut työnottoprosessissa keskeiseksi tekijäksi. En voi taaskaan keskittyä itseeni ja siihen, mikä todella tuo minulle iloa ja merkitystä. Tämä ei ole vapaus, jota olen kaivannut. En voi ottaa aikaa itselleni, järjestää ajatuksiani ja löytää uudelleen sitä todellista minää, joka on peittynyt alati päivittyvien somepäivitysten ja verkostoitumispaineiden alle. Ei ole vielä aika palata juurilleni ja löytää iloa siitä yksinkertaisesta kanssakäymisestä, joka ei vaadi verkkoprofiilien päivittämistä tai itseäni suurempiin saavutuksiin yltämistä. Tämä päätös tarkoittaa sitä, että en sulkeudu kokonaan ulkopuoliseen maailmaan enkä lakkaa täysin välittämästä muiden ihmisten tarinoista. Haluan antaa virtuaalisen maailman ottaa hallinnan elämässäni. Haluan päästä siihen pinnalliseen kierteeseen, jossa meidät on sosiaalisen median kautta vangittu. Haluan olla poissa todellisesta hetkestä, kuunnella vain digitaalisia ihmisiä ja luoda feikkejä suhteita.

On pakko olla mukana sosiaalisessa mediassa vain siksi, että kaikki muutkin ovat. En saa itse päättää, millaiseen kanssakäymiseen haluan osallistua ja kenet haluan päästää lähelleni. Vapaus ei tule siitä, kun uskaltaa sanoa ei, kun haluaa sanoa ei. Nyt ei koittanut vapauden aika, ja en aio ottaa tästä mahdollisuudesta lainkaan iloa irti.