Lue keskustelun säännöt.
En halua koskea miestäni
14.02.2024 |
Vuosia jouduin suorastaan kerjäämään kosketusta häneltä. Läheisyyttä oli silloin kun sitä itse annoin.
Läheisyys ei etene seksiin, ellen itse vie tilannetta siihen suuntaan.
Päätin, etten enää koske itse. Katson vaan onko läheisyyttä yhtään.
Näin pari vuotta myöhemmin huomaan, ettei meillä ole yhtään läheisyyttä.
Ei ole kiinni siitä, ettei mies halua. Vanhempansa ovat hoitaneet kasvatuksen suorastaan välttävästi. Siitä minä nyt kerään hedelmiä.
Nyt on mies vähän aktivoitunut, kun on herännyt siihen todellisuuteen, että kaikki on ollut minun harteilla.
Kappas, kun yrittää halata, ottaa kädestä tai laittaa käsiä ympärilleni, tuntuu kosketus suorastaan vastenmieliseltä.
Joskus hetken mielijohteesta halaan ja suutelen, koskettelen. Kun pysähdyn, mies ei ota ohjia vaan tilanne kuivuu siihen. Välillä himoissani hyppään päälle ja käytännössä hoidan meidät molemmat. Jälkikäteen kaduttaa, kun välillämme ei oikeasti ollut vastavuoroisuutta, eikä se hänen saaminen herätä hänessä mitään kipinää osoittaa aktiivisuutta.
Onko tässä mitään tehtävissä? Oletko itse selviytynyt vastaavasta?
Mä en tiedä mitä tässä pitäis tapahtua, jotta tilanne voisi parantua.
Kommentit (9)
En osaa auttaa, mutta kuulostaa todella surulliselta.
Rakastatko miestä vielä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valivalivali. Miksi se pitää olla tuollaisessa Liitossa?
En halua antaa lapsia miehelle, mutten myöskään viedä heitä häneltä.
Itse tein samoin, että päätin että enää en koske, koska mies huitaisi kerran käteni pois hänen lanteeltaan. Ajattelin, että katsonpa miten mies toimii. Siinähän kävi niin, että meni lähes 2 vuotta ja halaukset työkavereiltanikin olivat tunteellisempi kuin mieheltäni. Silloin tajusin, että ajatuskin että pitäisi koskea mieheen alasti, tai että hän koskisi minuun niin inhotti. Jätin hänet, enkä ole katunut päivääkään.
Tee niin tai näin, nainen ei ole ikinä täysin tyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
En osaa auttaa, mutta kuulostaa todella surulliselta.
Rakastatko miestä vielä?
Rakastan lasten isänä ja on tärkeä tuki olemalla läsnä arjessa.
Tunnetasolla mies tarvitsisi kasvatusta. Miehen kasvatusta en halua hoitaa, sillä opettaja-oppilas suhteessa en halua olla.
Rakkauden kokeminen romanttisella tasolla on vaikeaa. Lapsetkin osaavat ilmaista tunteitaan miestä paremmin.
Katsoin todella kauan asiaa läpi sormien. Nyt äitinä itse olen ollut anopille valtavan vihainen tajutessani miehen täysin puutteellisen tunnekasvatuksen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tee niin tai näin, nainen ei ole ikinä täysin tyytyväinen.
Onko sun mielestä apn mies antanut syytä olla tyytyväinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse tein samoin, että päätin että enää en koske, koska mies huitaisi kerran käteni pois hänen lanteeltaan. Ajattelin, että katsonpa miten mies toimii. Siinähän kävi niin, että meni lähes 2 vuotta ja halaukset työkavereiltanikin olivat tunteellisempi kuin mieheltäni. Silloin tajusin, että ajatuskin että pitäisi koskea mieheen alasti, tai että hän koskisi minuun niin inhotti. Jätin hänet, enkä ole katunut päivääkään.
Tuttua, hyvin tuttua.
Oikeastaan se että meidän välillä ei ollut mitään läheisyyttä ei haitannut enää mitään. Se olisi vain inhottanut.
Aika pian siihen tilanteeseen päästiin. Ei tarvinnut miehen montaa kertaa osoittaa olevansa kylmä kala kun jo aloin olla tilanteen kanssa täysin ok.
Kaksi vuotta minullakin meni kunnes aloin ajatella että miksi ylipäätään tuota nurkissani katselen. Asunto oli ja on minun, tulen toimeen ansioillani. En tarvitse elättäjää. Jonkinlaista sääliä tunsin kyllä, joten annoin hänen rauhassa etsiä itselleen sopivan asunnon.
Mies oli valtavan katkera. Ei ymmärtänyt miksi halusin erota, "kaikki oli hyvin" hänen mielestään. Mutta kun ei halua pitää elämässään eikä kodissaan henkilöä joa kohtaan ei tunne mitään muuta paitsi inhoa jos ajattelee mitään intiimimpää.
Kyllä meillä puhevälit säilyi. Tiedän kuitenkin hänen haukkuneen minua turuilla ja toreilla, mm. siskolleni. Saman tekevää. Jos joku haukkujan kelkkaan lähti niin lähtipä myös minun elämästäni.
Nyt asun ja elän yksin, ei ole ollut kiinnostusta kehenkään. Yksin kun elää siihen mukavuuteen tottuu niin ettei siitä halua luopua. Ja miksi luopisi kun ei tarvitse. Sitä oppii vaatimaan aika hyvää ennenkuin vapaudestaan luopuisi.
Valivalivali. Miksi se pitää olla tuollaisessa Liitossa?