Asetin takarajaksi itselleni toisen lapsen saamiselle 45v
Täytän kesällä 45v, että se siitä. No en tiedä voisinko edes tulla raskaaksi enää.
Olen saanut ainoan lapseni 23-vuotiaana ja erosin lapsen isästä muutaman vuoden päästä. Kun olimme vielä yhdessä niin ajatus oli kyllä saada toinen lapsi, mutta sitten sairastuin vakavasti ja piti haudata ajatus lapsesta.
Olin sinkkuna aika pitkään, välillä lyhyitä seurusteluita. Yksi vähän pidempi oli ja siinä suhteessa tulin raskaaksi, mutta sain keskenmenon. Yli 30-vuotiaana tapasin miehen jonka kanssa jätimme ehkäisyn pois parin vuoden jälkeen. Lasta ei kuitenkaan tullut ja nyt olen eronnut tästäkin miehestä. Ero oli vaikea paikka koska mä olisin halunnut jatkaa suhdetta, mutta mies ei.
Olen monet itkut itkenyt kun en ole saanut toista lasta. Tiesin jo teininä, että haluan monta lasta. Yhden sain ja olen hänestä onnellinen. Ei ole ollut oma valinta ettei lisää tullut. Oli tuo vakava sairastuminen jonka aikana ei voinut raskaaksi tulla. Sitten ero. Keskenmeno toisessa suhteessa. 10 vuoden suhde jossa lasta ei tullut. Ero siitäkin suhteesta.
Nyt olen melkein 45v sinkku joten ei mitään toivoakaan enää saada toista lasta. Vielä tulee itkettyä monet itkut tämän vuoksi.
Surullinen
Kommentit (48)
Mikä vaivaa ihmistä joka alapeukuttaa tällaista aloitusta??
Vierailija kirjoitti:
Mikä vaivaa ihmistä joka alapeukuttaa tällaista aloitusta??
Autogynefilia.
Mullakin jäi yhteen lapseen. Ei voi mitään.
54v.
Ei ap elämä aina mene kuin suunnittelee. Mä halusin aina ammatin, työ, miehen ja lapsen. Enpä saanut heikkolahjaisena ammattia ja työtä ja ne oli mun kaikista tärkeimmät toiveet.
Unohda ne lapsen saamiset. Sulla oli mahdollisuutesi.
Meillä kaikilla on kipukohteemme elämässä. Harvoilla elämä menee juuri kuten suunnittelee.
Vierailija kirjoitti:
Mikä vaivaa ihmistä joka alapeukuttaa tällaista aloitusta??
Se ettei ole saanut yhtäkään lasta niin ärsyttää tuollainen ruikutus ihmiseltä joka kuitenkin on äiti.
Itsellänikin pelko siitä, että en saa enempää lapsia kuin tämän yhden rakkaan lapseni. Olen 35-vuotias, puolisoni joitakin vuosia vanhempi, enkä tiedä milloin lopetamme yrittämisen kokonaan. En yksinkertaisesti tiedä, kuinka kauan jaksan enää pettymyksiä kuukaudesta toiseen ja johonkin se raja on vedettävä.
Vielä voit mennä Viroon itsellisenä hedelmöityshoitoihin. Suomessa voit jo selvittää oletko hedelmällinen edes paperilla. Jotain vikaa hedelmällisyydessä on varmaan ollut jo aiemmin sen toisen miehen kanssa 30-vuotiaana.
Vinkkinä muille, että lapset kannattaa tehdä kun sopiva mies löytyy ja useampi heti peräkkäin, ettei ero tule jo välissä.
Vierailija kirjoitti:
Vielä voit mennä Viroon itsellisenä hedelmöityshoitoihin. Suomessa voit jo selvittää oletko hedelmällinen edes paperilla. Jotain vikaa hedelmällisyydessä on varmaan ollut jo aiemmin sen toisen miehen kanssa 30-vuotiaana.
Vinkkinä muille, että lapset kannattaa tehdä kun sopiva mies löytyy ja useampi heti peräkkäin, ettei ero tule jo välissä.
Vaikka olisi kuinka hyvä vinkki, niin toimii oikeassa elämässä pelkkänä jälkiviisasteluna.
Vierailija kirjoitti:
Itsellänikin pelko siitä, että en saa enempää lapsia kuin tämän yhden rakkaan lapseni. Olen 35-vuotias, puolisoni joitakin vuosia vanhempi, enkä tiedä milloin lopetamme yrittämisen kokonaan. En yksinkertaisesti tiedä, kuinka kauan jaksan enää pettymyksiä kuukaudesta toiseen ja johonkin se raja on vedettävä.
Mikähän estää menemästä hoitoihin? Sillä ajalla, mitä käytät odotteluun, olisit jo ehtinyt saada lapsen lääketieteen avulla.
Itsellinen äitiys ei ole välttämättä ollenkaan helppo tie vaikka rahaakin olisi.
Vierailija kirjoitti:
Mikä vaivaa ihmistä joka alapeukuttaa tällaista aloitusta??
46vuotiaalla vuoden vanha...just!
Kaverilla oli 70v isä kun oltiin 18v, pelkkä ajatuskin kauhistuttaa kun muistan sen. Siellä se vaan istui tuolilla eikä puhunut mitään!
Mulla oli42v faija. Oltiin siis 18v.
Vierailija kirjoitti:
Itsellinen äitiys ei ole välttämättä ollenkaan helppo tie vaikka rahaakin olisi.
Onko joku väittänyt niin. Joskus ei ole vaihtoehtoja, jos lapsen haluaa. Mieluummin yksin kuin huonon miehen kanssa.
Itse en enää 46-vuotiaana ole tullut raskaaksi. Hyvä, et tuli tehtyä lapset vähän reilu kolmikymppisenä, muuten oisin jäänyt ilman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellinen äitiys ei ole välttämättä ollenkaan helppo tie vaikka rahaakin olisi.
Onko joku väittänyt niin. Joskus ei ole vaihtoehtoja, jos lapsen haluaa. Mieluummin yksin kuin huonon miehen kanssa.
Onko tukiverkot kunnossa? Kyllähän ne monet varakkaat julkkikset saavat lapsia vielä suht iäkkäänä. Heillä on kuitenkin pinkka kunnossa. On omat lääkärit ja lastenhoitajat. Itse en mitenkään olisi enää yli nelikymppisenä vauvarumbaa valvomisineen jaksanut. Hyvien yöunien merkitys on vain kasvanut, kun ikää on tullut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellänikin pelko siitä, että en saa enempää lapsia kuin tämän yhden rakkaan lapseni. Olen 35-vuotias, puolisoni joitakin vuosia vanhempi, enkä tiedä milloin lopetamme yrittämisen kokonaan. En yksinkertaisesti tiedä, kuinka kauan jaksan enää pettymyksiä kuukaudesta toiseen ja johonkin se raja on vedettävä.
Mikähän estää menemästä hoitoihin? Sillä ajalla, mitä käytät odotteluun, olisit jo ehtinyt saada lapsen lääketieteen avulla.
Ihan se, että emme halua.
Minä sain eka lapsen 18v ja tokan 39v, sit otin steriloinnin.
Tuskinpa toteutuu, mutta toivoa saa aina.
No ei sitä tiedä jos vaikka vielä löytäisit mukavan miehen joka on valmis yrittämään lasta. Tai sitten pitää käsitellä asia loppuun, että pystyt elämään sen seikan kanssa ettet saanut enempää lapsia.