Lue keskustelun säännöt.
Ihme porukkaa...tässä jotain mitä en voi ymmärtää.
15.12.2010 |
En käsitä, miten joillakin voi olla niin mustavalkoinen ajatusmaailma, että ajatellaan asioista seuraavalla tavalla:
- Köyhyydestä voi syyttää vain itseään.
- Köyhillä ei ole oikeutta tehdä lapsia
- Ongelmat parisuhteessa tulee ratkaista eroamalla.
- Vanhemmalla ei saa olla raskasta tai jos on, pitää ainakin esittää jotain aivan muuta.
- On kertakaikkiaan pöyristyttävää, jos vanhempi haluaa omaa aikaa itselleen tai puolisolleen ilman lapsia.
- Jos vanhemmuuden rankkuus yllättää, ei olisi pitänyt tehdä lapsia lainkaan.
Tässä jotain, mitä tuli ensimmäisenä mieleeni. Kuinka pullossa kasvaneita ihmisiä täällä vieraileekaan, kun yleinen mielipide asioista tuntuu olevan yllämainittujen esimerkkien kaltainen?
Onneksi, siis todellakin onneksi yksikään oikeassa elämässä tuntemani ihminen kenen kanssa olen ko. asioista keskustellut, ei ajattele noin!
Laajentakaa ihmiset maailmankatsomustanne ja opetelkaa hieman myötätuntoa ja ymmärtämistä toisianne kohtaan. Se tekee elämästä hiukan helpompaa. Kaikki ei todellakaan ole aina joko-tai.
Kommentit (8)
Mutta myönnän pari kertaa kommentoineeni, että pitääkö tehdä lisää lapsia, jos ei ole varaa elättää niitä nykyisiäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sitten tekevät kaikkensa, että eivät joutuisi lastensa kanssa olemaan.
Jos vanhemmuus on raskasta, miksi ei syyttäisi siitä ensisijaisesti itseään. Miksi se on aina lapsen vika, joka ei ole tehnyt mitään tullakseen maailmaan.
Ketä saa syyttää köyhyydestään? Kenen tai minkä vika on se, että joku on köyhä? Tai miksi se ei ikinä ole sen köyhän oma vika?
Miksi köyhien pitää tehdä lapsia, jos ei ole varaa edes itseään elättää? Miksi köyhä saa olettaa, että yhteiskunta elättää?
Miten parisuhteen ongelmat olisi paras ratkoa? Jos toinen juo ja hakkaa?
Miksi vanhemmuuden tulisi näkyvästi olla raskasta? Eihän siihen edes nykyisin sisälly edes kasvatusvelvollisuutta, sehän on ulkoistettu yhteiskunnalle. Vanhempainvapaan jälkeen lapsen saa päivähoitoon, oli itse töissä tai ei.
Miksi perheessä tärkeimmäksi asiaksi katsotaan vanhempien yhteinen aika tai ylipäätään aika ilman lapsia? Eivätkö ne vanhemmat halunneetkaan juuri niitä lapsia, jotka saivat?
Jos kokee vanhemmuuden rankkana, niin miksi tehdä enemmän kuin 1 lapsi?
En jaksa ymmärtää ihmisiä, jotka tehtailevat lapsia sossun tuella eläen ja vieden sitten lapset päivähoitoon, jotta saisivat omaa aikaa. Miksi niitä lapsia pitää hankkia, jos niitä ei jaksa?
ja lisaa:
- Jos lapsen vie hoitoon alle 3 vuotiaana, kaikki (siis aivan kaikki) on pilalla ja olet huono aiti.
- Jos aiti han on toissa lapsen ollessa 0-3v on uraaiti (teki sitten minkalaista tyota ja mista syysta tahansa) ja jos lapsi on yli 3v niin voi olla vain tavallinen tyossakayva nainen.
-Jos lapsi nakee vanhempansa juovan alkoholia han vahingoittuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
osa lienee vaan provoilua provoilun vuoksi
ehkä tosin sitäkin on vaikea ymmärtää
jos parisuhde on siinä kunnossa, että pitää lähteä "salille ja tyttöjen kanssa käymään parilla", että pääsee panemaan vierasta, niin kyllä mä siinä vaiheessa jo harkitsisin, että onko oikean ihmisen kanssa.
Muista kohdista olen kanssasi samaa mieltä. Se vaan on tän palstan henki.
En mä tarkottanutkaan, etteikö ero olis jossain tilanteessa oikea ratkaisu, mutta kun tuntuu, että täällä ehdotetaan jokaiseen pikku riitaankin heti, että "jätä se".