Miksi englantia ei äännetä niinkuin sitä kirjoitetaan?

Niin ja ei edes mainita Ranskaa jossa puolet kirjaimista häviää puhuessa. Onhan noihin ne säännöt olemassa 

You = Juu

Me = Mii

Good morning = kutmoonin

Fuck you = vakjuu

Kirjoitetaanhan, niin kuin englanninkielinen ääntää kirjaimet.

Googlettele great vowel shift

Mitä aikaisemmin kieltä on alettu kirjoittaa latinalaisin aakkosin, sitä enemmän puhuttu kieli eroaa kirjoitetusta.

Esim Agrigolan Aapinen: "Se ioca lapsen paras tawara". Nimi kertoo siitä miten ruotsalaiset kuvittelivat suomalaisten puhuvan

Merkittävin syy lienee se, että aikain saatossa ääntämys on muuttunut  mutta kirjoitusasu on pysynyt suunnilleen samana!

Briteissä taidettiin joskus männävuosina ehdottaa foneettisempaan ortografiaan siirtymistä, mallina varsinkin suomi, jolla on yksi foneettisimmista eli tarkimmin ääntämystä vastaavista ortografioista. (Huomattavin poikkeus taitaa olla ns. äng-äänne, jolle ei latinalaisissa aakkosissa ole omaa kirjainmerkkiä.)Tuo ehdotus kai tyrmättiin gallupeissa melko suurella enemmistöosuudella (tai sitten ei...)

Vierailija kirjoitti:

Mitä aikaisemmin kieltä on alettu kirjoittaa latinalaisin aakkosin, sitä enemmän puhuttu kieli eroaa kirjoitetusta.

Esim Agrigolan Aapinen: "Se ioca lapsen paras tawara". Nimi kertoo siitä miten ruotsalaiset kuvittelivat suomalaisten puhuvan

Ei kai nyt sentään: latinassa suomen j-äänteelle ei ollut omaa merkkiä vaan se osoitettiin i-grafeemilla. Noh, c taas ääntyy latinassa suomen

k-na ainakin takavokaalien edellä, joidenkin lingvistien mukaan kaikissa fonotaktisissa asemissa, siis ioca = joka. Tupla-v lienee tullut

Agricolalle saksan kielestä, jossa w = suomen v, v taas = suomen f. 

Miten niin äännetä niinkuin kirjoitetaan? Minä ainakin äännän niinkuin kirjoitetaan. Kaikkea sitä, huoh.

Ainakin saksassa, ranskassa ja italiassa on selkeät ääntämissäännöt eli kun on opiskellut ne säännöt, osaa ääntää oikein ihan ventovieraita sanoja.

Näin ei ole englannissa. Englannissa tuntuu, että juuri mitään sääntöjä ei ole, vaan jokainen sana on opeltava erikseen, että mites tämä nyt sitten äännetään.

Ruotsinkaan sanoja ei äännetä niinkuin ne kirjoitetaan. Kirjain o äännetään kuten kirjain u. U-krjain äännetään useim kuim kirjain Y.

God kväll = Kukvell

Boros = buuruus

Gävle = Jäävle

Hassu juttu, joka muistui mieleen: ruotsinkielinen lähtötervehdys: Adjö.

Kaarle III.n aikana Ruotsissa leikittiin niin ranskailaisia, että hienosto tervehti erotessaan ranskaksi: "Adieu!" Jumalan haltuun

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitetaanhan, niin kuin englanninkielinen ääntää kirjaimet.

C= sii. A= ei. R= aar. Auto on englanniksi siieiaar. Eikös juu. Ja kissa on englanniksi siieitii.

Englannissa ihmetellään vastaavaa suomen kielestä 🤔🤔🤣🤣

Ruotsin vaikeus on taas se, että kirjain o äännetään välillä o:na ja välillä u:na, eikä siihen ole yhtään mitään sääntöä.

Eli jos näet vieraan sanan o-kirjaimella, et voi tietää miten se lausutaan. Ja vielä kirsikkana kakun päälle, et voi tietää, onko se pitkä oo vai pitkä uu, vai äännetäänkö se lyhyenä eli o tai u.

Jokaisessa kielessä lausutaan sanat niinkuin ne kirjoitetaan, koska aakkosten lausumisen tapa riippuu kielestä. Suomen kielen tapa ei ole ainoa oikea.

Vierailija kirjoitti:

Niin ja ei edes mainita Ranskaa jossa puolet kirjaimista häviää puhuessa. Onhan noihin ne säännöt olemassa 

Ranskassa on hyvin selvät säännöt ääntämiseen, joista tosin on joitain poikkeuksia. Siellä tehtiin 1600-luvulla ihan ajatuksella iso oikeinkirjoitusremontti. Yksi asia, koka pitää vain tietää, on se, koska sanan loppuun tuleva S ääntyy - yleensä ei. 

Englantia kirjoitetaan pikkuisen niin kuin sitä äännettiin myöhäiskeskiajalla.

Eniten ihmettelen brittien surkeaa kykyä kirjoittaa suomalaiset nimet, vaikka nimi on tietokoneen näytöllä. Jos ebaysta ostaa tavaraa, paketti tulee käsinkirjoitetuilla vastaanottajan tiedoilla tyyliin Jakro Ketpaimen (Jarkko Kemppainen).

Pienenä lähdin kirjoittamaan piirtämääni kuvaan James Bondia tyyliin Tseims Pond mutta äiti sanoi ettei sitä niin kirjoiteta, enkä ymmärtänyt että miksei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä aikaisemmin kieltä on alettu kirjoittaa latinalaisin aakkosin, sitä enemmän puhuttu kieli eroaa kirjoitetusta.

Esim Agrigolan Aapinen: "Se ioca lapsen paras tawara". Nimi kertoo siitä miten ruotsalaiset kuvittelivat suomalaisten puhuvan

Ei kai nyt sentään: latinassa suomen j-äänteelle ei ollut omaa merkkiä vaan se osoitettiin i-grafeemilla. Noh, c taas ääntyy latinassa suomen

k-na ainakin takavokaalien edellä, joidenkin lingvistien mukaan kaikissa fonotaktisissa asemissa, siis ioca = joka. Tupla-v lienee tullut

Agricolalle saksan kielestä, jossa w = suomen v, v taas = suomen f. 

 

Latina on sikäli huono esimerkki, että kukaan ei taida varmuudella tietää, miten sitä äännettiin. Rooman senaatin istuntoja ei nauhoitettu.

Koska niillä on aivovamma.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitetaanhan, niin kuin englanninkielinen ääntää kirjaimet.

Ns. silent letters jätetään ääntämättä kuten ritari sanassa "knight" [naɪt] ei äänetä alun K-kirjainta ja samoin veitsi sanassa "knife" [naɪf] ei sanota alun K-kirjainta. Samoin sanan lopussa ole E-kirjain jää usein ääntämättä.