Miten se vaikuttaa jos ei ole koskaan menettänyt ketään läheistä?

Onko tämä joku lähihoitajakoulutuksen koulutehtävä? Siinä tapauksessa sinun pitäisi miettiä asiaa itse.

Tuossa jostakin käsittämättömästä syystä poistetussa äidin kuolemaa & ystävien moukkamaista käytöstä käsittelevässä ketjussa näitä tuli esiin. Eli ei osaa suhtautua ja samaistua tilanteeseen, jossa läheinen kuolee, jos sitä ei itse ole kokenut. Eihän tämä toki kaikkia koske - tunnen hyvin empaattisia ihmisiä, jotka osaavat lohduttaa ja tuntevat käytöstavat, vaikka eivät itse läheisiään olisi joutuneetkaan hautaamaan.

Sehän lienee vain hyvä asia.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa jostakin käsittämättömästä syystä poistetussa äidin kuolemaa & ystävien moukkamaista käytöstä käsittelevässä ketjussa näitä tuli esiin. Eli ei osaa suhtautua ja samaistua tilanteeseen, jossa läheinen kuolee, jos sitä ei itse ole kokenut. Eihän tämä toki kaikkia koske - tunnen hyvin empaattisia ihmisiä, jotka osaavat lohduttaa ja tuntevat käytöstavat, vaikka eivät itse läheisiään olisi joutuneetkaan hautaamaan.

Ei empaattisuus tai muut taidot ole siitä kiinni onko menettänyt läheisiään vai ei. Kyllä ne riippuu enemmän henkilön luonteesta ja ihan muista asioista.

Monetkin ihmiset osaavaat suhtautua ja samastua tilanteisiin, vaikka eivät ole itse niitä kokeneet. SIinä on kyse empatiakyvystä. 

Vierailija kirjoitti:

Tuossa jostakin käsittämättömästä syystä poistetussa äidin kuolemaa & ystävien moukkamaista käytöstä käsittelevässä ketjussa näitä tuli esiin. Eli ei osaa suhtautua ja samaistua tilanteeseen, jossa läheinen kuolee, jos sitä ei itse ole kokenut. Eihän tämä toki kaikkia koske - tunnen hyvin empaattisia ihmisiä, jotka osaavat lohduttaa ja tuntevat käytöstavat, vaikka eivät itse läheisiään olisi joutuneetkaan hautaamaan.

Eipä se suhtautuminen tai samaistuminen omista kokemuksista riipu. Tunnen ihmisiä jotka ovat menettäneet läheisensä ja heidän mielestään kenenkään muun mikään kokemus ei ole mitään heidän kokemukseensa verrattavaa. Eli siis haluavat aina vertailla omia kokemuksiaan muiden kokemuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa jostakin käsittämättömästä syystä poistetussa äidin kuolemaa & ystävien moukkamaista käytöstä käsittelevässä ketjussa näitä tuli esiin. Eli ei osaa suhtautua ja samaistua tilanteeseen, jossa läheinen kuolee, jos sitä ei itse ole kokenut. Eihän tämä toki kaikkia koske - tunnen hyvin empaattisia ihmisiä, jotka osaavat lohduttaa ja tuntevat käytöstavat, vaikka eivät itse läheisiään olisi joutuneetkaan hautaamaan.

No joopa joo. Tuossa keskustelussa moni tuuttaili viestejä tyyliin "huomaa ettet ole koskaan menettänyt ketään läheistä". Mm minulle, kun kirjoitin, että eikös ne ystävien lähettämät osanottoviestit ole juuri se osanotto.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa jostakin käsittämättömästä syystä poistetussa äidin kuolemaa & ystävien moukkamaista käytöstä käsittelevässä ketjussa näitä tuli esiin. Eli ei osaa suhtautua ja samaistua tilanteeseen, jossa läheinen kuolee, jos sitä ei itse ole kokenut. Eihän tämä toki kaikkia koske - tunnen hyvin empaattisia ihmisiä, jotka osaavat lohduttaa ja tuntevat käytöstavat, vaikka eivät itse läheisiään olisi joutuneetkaan hautaamaan.

Ei kuolema itsessään merktise mitään. Isäni kuoli kun olin lapsi. Tai niin sanottu isäni. En oikeastaan voi sanoa häntä isäksi, koska meillä ei ollut vanhemman ja lapsen välistä suhdetta. En koe että olisin kokenut samaa kuin kaverini jonka isä kuoli tämän ollessa teini.

Empatiakyvyn puutetta nyt ainakin.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa jostakin käsittämättömästä syystä poistetussa äidin kuolemaa & ystävien moukkamaista käytöstä käsittelevässä ketjussa näitä tuli esiin. Eli ei osaa suhtautua ja samaistua tilanteeseen, jossa läheinen kuolee, jos sitä ei itse ole kokenut. Eihän tämä toki kaikkia koske - tunnen hyvin empaattisia ihmisiä, jotka osaavat lohduttaa ja tuntevat käytöstavat, vaikka eivät itse läheisiään olisi joutuneetkaan hautaamaan.

Mitä moukkamaista siinä on että lähettää osanotot henkilölle sen jälkeen kun tämä on itse lähettänyt viestin missä on kertonut läheisensä kuolemasta.

Tuskin mitenkään 

Lähinnä se kysyy omaa stressin sietoa kun menettää läheisen, varsinkin jos se tulee yllätyksenä tai tilanteessa jossa se tuntuu hyvin väärältä esim lapsi kuolee.

Empaattinen ihminen kyllä ymmärtää että asia on toiselle vaikea vaikka ei olisi samaa kokenut. En minäkään tiedä miltä tuntuu olla vuodepotilas halvauksen takia, mutta luulen että se rajoittaa paljon elämää, aiheuttaa henkistä ja fyysistä kipua, kyllä mä töissä näiltä ihmisiltä aina kysyn onko jotain mitä tarvitsee, onko hyvä asento, jotku kun tekee sitä työtä sillä asenteella että se on saanut tänään ruuan ja vaipat niin mitään hätää ole siinä maatessa. Minusta ihmiset pitää huomioida kokonaisvaltaisesti, kun sattuu aikaa olemaan niin hyvin voi käydä katsomassa huoneen ohi kulkiessa että mikä tilanne jollain asiakkaalla on.

Monesti sitten saakin jäädä jotain tekemään laittaa vaikka korvatippoja kutisevaan korvaan ja ihmetellä miksi niitä ei ole voinut antaa yhdessä aamulääkkeiden kanssa. No kun se toinen hoitaja ei usko että niitä tarvitaan jos korva ei ole tulehtunut, mutta lääkäri ne kuitenkin on määrännyt siihen että korvakäytävän iho ärsyyntyy jostain syystä.