Lue keskustelun säännöt.
Olen 44-vuotias. Mitä teen päiväkirjoille joita olen kirjoittanut ikävuosina 8-21?
07.02.2024 |
Päiväkirjat ovat olleet lähinnä tuskan purkamista varten. Olin ahdistunut lahkouskonnostamme, pelkäsin demoneita ja jumalan kostoa. Koin henkistä ja fyysistä väkivaltaa jota itken sivuilla ihan pienestä tytöstä lähtien. Päiväkirjat johdattaa elämää läpi uskonnosta irtaantumisen, lastensuojelulaitosten, oman itsenäisen elämän, lapsen syntymän ja opiskelun läpi. Sitten into kirjoittaa loppui.
En halua että noita kukaan lukee, mutta toisaalta mietin että kannattaako niitä hävittää jos kuitenkin haluan tarkistaa sieltä asioita. Sivut ovat kyllä niin ahdistavaa luettavaa etten vuosiin ole kajonnut niihin. En myöskään haluaisi että niitä lukee kukaan minun jälkeenikään.
Kommentit (19)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paras laittaa ne pois, jos herättävät huonoja fiiliksiä.
Kokoa ne yhteen ja kirjoita kirja.
Minä poltin mökillä joku vuosi sitten. 11- vuotiaana kirjoittamani jätin, siinä vain lapsen koulusta ja elämästä perustietoa.
Tosin teen jo kuolinsiivousta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen polttanut kaikki vanhat päiväkirjani.
N47
Minä luin omani, ahdistuin ja hävitin. Hyvä niin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säästä. Toipumisesi on vasta alussa. Haluat palata niihin.
t kokemus
Olen itse kirjoittanut päiväkirjaa myös pitkän ajan, aloitin pikkuisen alle 8-vuotiaana ja lopetin 26-vuotiaana kun ei enää aika riittänyt pienten lasten kanssa.
50-vuotiaana luin kaikki läpi, kirjoitin uuteen muistikirjaan tärkeimmät asiat ja vanhat päiväkirjat poltin takassa.
En halunnut, että kukaan lukee niitä. Uusissa muistikirjoissa lukee kivat asiat, jotka haluan muistaa (paljon lapsistani), mutta ei mitään nuoruuden tuskaa. Jos ne joku lukee niin ei haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä yritin lukea omiani, ahdistuin ja laitoin ne takaisin kaappiin. Ensi kesänä ne menee polttoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säästäisin, mutta yllättävän kuoleman varalta laita ne laatikkoon jonka päälle kirjoitat, että toiveesi on, ettei niitä muut lue vaan että ne tuhotaan.
Ei ole kovin montaa vaihtoehtoa. Säilytä tai hävitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokoa ne yhteen ja kirjoita kirja.
En usko että kiinnostaa ketään. Maailmassa on paljon pahempaakin, vaikka teininä luulin että mulla on vaikeinta.
Ap
Minun nuoruuden päiväkirjat oli ihan hirveää luettavaa. Olin itsekäs, omahyväinen ja ilkeä. Oikeasti ihan kauhistuin. Onneksi olen kasvanut ihan eri ihmiseksi. Hävitin kaiken.
Ajattelin ensin myös säästää omani. Sitten katsoin että sitä teini-iän angstia ja millon mikäkin poika ollut mielessä. Hävitin kaikki koska ne olivat pääsääntöisesti negatiivisista asioista purkautumista, ja niiden lukemisesta voi saada kuvan että en ole muuta tehnyt kuin valittanut. Samoin teinarit hävitin.
Minä käytän vanhoja päiväkirjamerkintöjä/runoiluitani hyödyksi peliprojektissani. Niiden pohjalta olen siis tekemässä tekstipohjaista peliä. Parikymppisenä nakkasin kaikki vanhat kulttilaisuudesta vähänkään vihjaavat tekstit, symbolit ja kirjeet ulos ja poltin. Nyt kaduttaa kun niistä olisi saanut hyvää matskua.
No polta ne