Uhmaiän elkeitä jo vuoden ikäisellä?
Meillä 1v3kk ikäinen lapsi raivostuu pienistä asioista, kuten siitä että päärynä loppui tai että äiti ei anna keraamista veistosta kaapin päältä. Siitä seuraakin jopa puolen tunnin järjetön raivoaminen, jolloin ei suostu syliin tai kykene vastaanottamaan minkäänlaisia lohdutteluja. Jopa raivon aiheuttaja menettää joskus merkityksensä, vaikkakin aika usein lopettaa siihen kun toinen heltyy (mummi, kummi tai joku muu; harvoin itse luovutamme) ja antaa halutun jutun lapselle. Ja se, että tyttö ryntää karkuun jonnekin pieneen ahtaaseen koloon itkemään ja raivoamaan on todella väsyttävää, ja häntä on todella vaikeaa saada sieltä pois. Onko enää normaalia, että jo tämän ikäinen lapsi on näin järkyttävän temperamenttinen ja voimakastahtoinen?
vastaavaa tapausta. Esikoinen oli juurikin noita ikiä kun veti parin tunnin raivarin kun laitoin väärän paidan päälle. Just tuolloin 1-2-vuotiaana oli päivät aamusta iltaan yhtä raivoamista kunnes oikea uhma alkoi.
Kuopus 1 v 9 kk on vähän alle vuoden ikäisestä vetänyt itkupotkuraivareita. Tosin kestoltaan ne jää korkeintaan tuntiin, useimmiten puoli tuntia riittää. Häneen sentään harhautus tepsii toisin kuin aikoinaan esikoiseen. Ylipäätään nuo pikkutaaperon naama punaisena raivoamiset jaksaa enää pelkästään naurattaa kun on nähnyt oikean uhmaiän, jolla ei näytä olevan loppua.