Monille tuntuu olevan jotenkin käsittämätön asia etten halua edetä työelämässä

Mielelläni olisin töissä palannut vuosia taaksepäin pienempään palkkaan jos olisi saanut takaisin sen ajan kun työkavereita oli enemmän eikä itsellä ollut yhtä paljoa hommia ja vastuuta kuin loppuaikoina. Sitten ne hermot paloikin.

Tämä! Sitten työnantaja yrittää pakkoylentää. Laajentaa toimenkuvaa ja sanoo, että nostetaan hieman palkkaakin. Se on yleensä sellainen toteamus, ei sellainen, että kysyttäisiin haluatko?

Samaa ihmettelen minäkin. Olin ennen vaatemyyjä tulosvastuulla josta siirryin marketin kassamyyjäksi koska halusin päästä helpommalla, ja tutut sekä työkaverit molemmissa kaupoissa ihmettelivät miksi "alensin" itseni vaikka vaatekaupassa olisin voinut yletä jopa myymäläpäälliköksi. Joka siis olisi moninkertaistanut työn ja stressin määrän. 

Jep. Teen töitä alalla jota voi tehdä ilman koulutusta mutta työkkäri kitisee että pitäisi mennä alan kouluun. Ei kiinnosta sentään niin paljon kyseinen homma

Täällä toinen samanlainen!

Työn on oltava mielestäni riittävän ajatusta vaativaa, muttei liian kuluttavaa, jotta aika kuluu muttei työ väsytä liikaa. Olen kuullut useammalta patistelua palata tekemään AMK-tutkinto loppuun, koska "menee potentiaali hukkaan". Sitten suututaan kun sanon että ei kiinnosta insinöörin hommat enää kun olen nähnyt riittävän läheltä mitä se on jatkuvine tulipalojen sammuttelujen ja raportin väännön kanssa.

Mielummin tienaan riittävästi omiin haaveisiin ja elintasotoiveisiin nähden ja säästän itselleni parhaat palat omasta älystä sekä jaksamisesta. Ihanaa kun jaksaa työpäivän jälkeen syventyä asioihin jotka kiinnostaa, nähdä ihmisiä ja opiskellakkin jos siltä tuntuu.

Olen kuntouttavassa työtoiminnassa ja patistetaan palkkatöihin, olen juuri tyytyväinen tähän. Palkkatöissä olen aina joutunut kiusatuksi ja saan burnoutin stressistä, oli työ mikä tahansa. Antakaa minun olla😢

Isäni oli johtavassa asemassa. Ikinä en ole halunnut samaa kun on nähnyt sen stressin ja vastuun määrän. Ei kiitos, oikeastaan mikään rahasumma ei saisi sellaiseen ryhtymään. 

Olen yli 20vuotta tehnyt duunarin työtä ja en todellakaan halua "edetä", minun esimies saa pienempää palkkaa kuin alaiset, koska vuorotyö ja hyvät lisät. Tässä on just hyvä, ei vastuuta liikaa ja todella hyvä palkka ja työasiat vain työajalla. 

Haluan, että en stressaannu töissä, eli ei saa olla liikaa vastuuta tai vaikeutta tehtävissä. Olen tyytyväinen helppoon työhöni, palkkani riittää hyvin elämiseen ja siitä saa säästöön rahaa ja työni ei stressaa minua. 

Näkökulma tuokin. Yksi tuttu oli ison firman keskijohtoa. Hän sanoi joskus, että oli opiskellut korkeakoulussa ja pyrkinyt uralla eteenpäin päästäkseen eroon tyhmistä pomoista. Mutta kun kuunteli puheen jatkoa, niin aina siinä firmassa tuntui olevan joku tyhmä pomo häntä ylempänä.

Moni kuitenkin tavoittelee parempaa palkkaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen kuntouttavassa työtoiminnassa ja patistetaan palkkatöihin, olen juuri tyytyväinen tähän. Palkkatöissä olen aina joutunut kiusatuksi ja saan burnoutin stressistä, oli työ mikä tahansa. Antakaa minun olla😢

Yhteiskunnan ei ole tarkoitus elättää, ihan syystä patistavat

Mä otin ilolla alennuksen vastaan. Paljon simppelimpää hommaa, ei stressiä.

Vierailija kirjoitti:

Jep. Teen töitä alalla jota voi tehdä ilman koulutusta mutta työkkäri kitisee että pitäisi mennä alan kouluun. Ei kiinnosta sentään niin paljon kyseinen homma

Eli työsi ei työllistä sinua täysin sellaisenaan, koska työkkärin kanssa asioit. Ei se unelma-alakaan enää vuosien päästä tunnu muulta kuin työltä, mutta kyllä sillä elää. 

Vierailija kirjoitti:

Näkökulma tuokin. Yksi tuttu oli ison firman keskijohtoa. Hän sanoi joskus, että oli opiskellut korkeakoulussa ja pyrkinyt uralla eteenpäin päästäkseen eroon tyhmistä pomoista. Mutta kun kuunteli puheen jatkoa, niin aina siinä firmassa tuntui olevan joku tyhmä pomo häntä ylempänä.

Moni kuitenkin tavoittelee parempaa palkkaa.

 

 

Itse en tavoittele parempaa palkkaa jos pitää myydä sen takia sielunsa. Itseasiassa siksi teen osa-aikatyötä koska raha ei merkitse niin paljon kuin vapaa-aika.

Silloinhan se on pakko saada enempi rahaa jos on lainat ja lapset, mutta nuo ovat valintoja. Ei siihen välttämättä liity mitenkään uralla eteneminen vaan tilanne sitä vaatii.

Kävin töissä palkan vuoksi. Mitään muuta motivaatiota minulla ei ollut työajan seurantaa. Työtehtävät ja työaika kohtuullisen vapaata.

M

Vierailija kirjoitti:

Olen kuntouttavassa työtoiminnassa ja patistetaan palkkatöihin, olen juuri tyytyväinen tähän. Palkkatöissä olen aina joutunut kiusatuksi ja saan burnoutin stressistä, oli työ mikä tahansa. Antakaa minun olla😢

Voi kuinka ikävää. Mutta yritä ajatella, että asiat ovat muutettavissa. 

 

Oletko miettinyt pystyisitkö esimerkiksi käymään jotakin psykologiseen kehittymiseen liittyviä nettikursseja? Kuulostaa, että ryhmässä toimiminen on sinulle vaikeaa ja itsetunnossa olisi parannettavaa. Se ei ole mikään häpeän aihe, niin vain käy joillekin elämässä. Minullekin, mutta olen kehittynyt ja pärjään työelämässä. 

 

Uskon, että sellainen on mahdollista sinullekin, mutta tarvitset toki neuvoja ja tukea. Mutta sitä voi yrittää itsekin etsiä. Tsemppiä! 

Mulla melkein sama homma. Osaan työni todella hyvin ja olen nopeakin siinä. Tykkään työstäni tosi paljon, enkä haluaisi muutoksia siihen. Pomo yritti minut laittaa vaativampiin tehtäviin, jossa olisi ollut tosi hyvä palkka, mutta kieltäydyin siitä kohteliaasti. Ei oikein tykännyt siitä kun kieltäydyin. 

Sama. En tiedä mitään tylsempää kuin ainaiset kokoukset ja paperinpyörittelyt, sekä pskan niskaan ottaminen joka suunnalta. Viihdyn alemmalla tasolla, vaikka olenkin hyvä työssäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kuntouttavassa työtoiminnassa ja patistetaan palkkatöihin, olen juuri tyytyväinen tähän. Palkkatöissä olen aina joutunut kiusatuksi ja saan burnoutin stressistä, oli työ mikä tahansa. Antakaa minun olla😢

Voi kuinka ikävää. Mutta yritä ajatella, että asiat ovat muutettavissa. 

 

Oletko miettinyt pystyisitkö esimerkiksi käymään jotakin psykologiseen kehittymiseen liittyviä nettikursseja? Kuulostaa, että ryhmässä toimiminen on sinulle vaikeaa ja itsetunnossa olisi parannettavaa. Se ei ole mikään häpeän aihe, niin vain käy joillekin elämässä. Minullekin, mutta olen kehittynyt ja pärjään työelämässä. 

 

Uskon, että sellainen on mahdollista sinullekin, mutta tarvitset toki neuvoja ja tukea. Mutta sitä voi yrittää itsekin etsiä. Tsemppiä! 

Eikö kuntouttavan tarkoitus juuri olla sitä että harjoitellaan työelämää ja vuorovaikutustaitoja? Mutta ei ne itsestään parane, pitää siinä ihmisen itse tehdä töitä. Mutta jos kerta on sanottu että haettava palkkatöitä niin silloin katsovat että ei ole enää kuntouttavan tarpeessa. Kyllä muitakin ihmisiä jännittää aina uudet asiat ja varsinkin jos saanut huonoa kokemusta (viitaten kiusaaminen) mutta ei ne asiat parane sillä että ei mennä eteenpäin vaan jäädään piiloon. Ei todellakaan joka työpaikassa kiusata ja mitä stressiin ja burnoutiin tulee niin sitä varten voi avautua asiasta työterveyteen ja käydä työn rinnalla terapiassa mistä saa apua stressin hallintaan.

Ratkaisu ei ole jäädä kuntouttavaan, se on välivaihe ja kun on kuntoutunut niin sitten töihin

Itse olen niitä jotka haluavat edetä työssään, ja olen saanut tähän mennessä kaksi ylennystä. Olen 33-vuotias nainen. Vastuita on tullut lisää, mutta nautin siitä. 

Avomieheni on edelleen samassa asemassa missä työnsä aloitti. Hänellä ei sellaista kunnianhimoa ja etenemisen halua ole, ja se on minulle täysin ok.  Hän ei myöskään kadehdi parempaa asemaani ja isompaa tilipussiani.

Yhdessä olemme ostaneet asunnon, ja kuluista sovitaan.  Kummallakin omat pankkitilit.

Ihmisiä on erilaisia. Siinä se.