Lue keskustelun säännöt.
Eron jälkeen muutto yksin asumaan, miten selvisitte?
01.02.2024 |
Vaikka ero on oikea ratkaisu, tuntuu ihan hirveältä muuttaa yksin asumaan. Jättää tämä yhdessä 20 vuotta sitten rakentamamme talo ja sen jälkeen koko elämä. En minä siis pärjäämistäni epäile, mutta ajatus muutoksesta tuntuu niin kipeältä ja ahdistavalta. Olisi helpompaa jäädä tähän kitumaan kuin tehdä muutos. Miten te ihan konkreettisesti selvisitte, vai onko tämä ollut jollekin helppoa? Tuntuu täysin merkityksettömältä katsoa itselleen asuntoa ja miettiä mitään uusiin kuvioihin liittyvää. Olen niin uupunut ja surullinen.
Kommentit (18)
Kun aikoinaan erosimme avovaimoni kanssa, hän halusi isomman muutoksen elämäänsä uuden asunnon myötä. Minä taas halusin, ettei eron myötä tarvitse asuntoakin myydä.
Niinpä maksoin exän ulos ja molemmat lopulta jatkoimme elämäämme tyytyväisinä. Kukin tavallaan ja kaikesta selviää. Ei mennyt vuottakaan, kun oli uusia suunnitelmia pää täynnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin selvisin. Eroa olin miettinyt pari vuotta. Tosin Itselläni alkoi uusi suhde heti eron hetkellä, joten kai silläkin oli joku merkitys. Exästä oli eroon päästävä kuitenkin enkä halunnut enkä edelleenkään halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Erosta on jo vuosia. Lapsetkin jo täysikäiset.
Vierailija kirjoitti:
Tule nussittavaksi mun ränchille. Nussin sua isolla suonekkaalla paljon.
- Jorma 67v
Ooh voinko tulla? - ap
Meille meinasi tulla ero vuosia sitten. Tiedän hyvin tunteen, tuntui kauhealta muuttaa ihan vieraaseen asuntoon ja tehdä siitä muka koti. Lisäksi se uusi koti oli kerrostalossa, vanha okt jäi. Se vaan oli kauheaa, ystävätkin totesi että ethän sä nyt voi muuttaa kerrostaloon.. mutta mulla ei ollut mahiksia ostaa miestä siitä ulos.
Mutta nyt asumme minun omistamassa talossa. Jos ero tulisi, minä jäisin tähän asumaan. Enää ei pelota mikään.
Loistavasti! Voin sisustaa oman asunnon mieleiseksi, ei enää kompromisseja. Saan syödä mitä haluan milloin haluan, katsoa telkkarista mitä haluan, mennä nukkumaan milloin haluan. Ihanaa, ettei tarvitse missään asiassa ottaa huomioon toista ihmistä.
Vähemmän sotkua, vähemmän siivottavaa, ei enää kusiroiskeita vessassa, ei partakarvoja lavuaarissa, vähemmän pyykkiä, vähemmän stressiä, vähemmän vänkäämistä asiasta kuin asiasta.
Ota asia uuden elämän alkuna, tee siitä itsesi näköinen ja nauti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Loistavasti! Voin sisustaa oman asunnon mieleiseksi, ei enää kompromisseja. Saan syödä mitä haluan milloin haluan, katsoa telkkarista mitä haluan, mennä nukkumaan milloin haluan. Ihanaa, ettei tarvitse missään asiassa ottaa huomioon toista ihmistä.
Vähemmän sotkua, vähemmän siivottavaa, ei enää kusiroiskeita vessassa, ei partakarvoja lavuaarissa, vähemmän pyykkiä, vähemmän stressiä, vähemmän vänkäämistä asiasta kuin asiasta.
Ota asia uuden elämän alkuna, tee siitä itsesi näköinen ja nauti!
Tuon paremmin asiaa ei voi enää ilmaista! Yksin asuminen on aivan ihanaa ja rentoa. Arki on nautittavaa ja huoletonta itselle elämistä. Toki talous on tiukemmalla yksin asuessa, mutta en vaihtaisi tilannettani. On tässä vaan niin hyvä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Loistavasti! Voin sisustaa oman asunnon mieleiseksi, ei enää kompromisseja. Saan syödä mitä haluan milloin haluan, katsoa telkkarista mitä haluan, mennä nukkumaan milloin haluan. Ihanaa, ettei tarvitse missään asiassa ottaa huomioon toista ihmistä.
Vähemmän sotkua, vähemmän siivottavaa, ei enää kusiroiskeita vessassa, ei partakarvoja lavuaarissa, vähemmän pyykkiä, vähemmän stressiä, vähemmän vänkäämistä asiasta kuin asiasta.
Ota asia uuden elämän alkuna, tee siitä itsesi näköinen ja nauti!
Juuri tätä toivoisin, että voisi iloita niistä hyvistä puolista. Mitkä järjellä tiedostan. Mutta olo on vaan niin tyhjä. Lähditkö sinä vanhasta elämästä todella noin hyvillä mielin? Vai menikö aikaa että pystyit noista asioista nauttimaan? Ap
Kyllähän se aluksi tuntui ihan hirveältä, meilläkin oli exän kanssa ihana okt ja nätti piha jne. Ero oli kuitenkin oikea ratkaisu, löysin itselleni kivan kerrostaloasunnon ja aika nopeasti siihen sitten tottui. Jossakin vaiheessa vaan tajuaa, että entiseen ei voi jäädä tai kuolee sisältä ja silloin on pakko riuhtaista itsensä irti. Selviät siitä kyllä.
Eron jälkeen tuli itselle kaikenlaista muutakin murhetta, esim. Jouduin työttömäksi. Nyt 1,5 vuotta myöhemmin kaiken tuon kokeneena voin kuitenkin sanoa, että ehdottomasti kannatti, olen nyt onnellisempi kuin koskaan. Asun edelleen samassa asunnossa, mutta uusi työpaikka löytyi ja nyt on tullut uusi orastava ihmissuhdekin, joten asiat järjestyi lopulta hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loistavasti! Voin sisustaa oman asunnon mieleiseksi, ei enää kompromisseja. Saan syödä mitä haluan milloin haluan, katsoa telkkarista mitä haluan, mennä nukkumaan milloin haluan. Ihanaa, ettei tarvitse missään asiassa ottaa huomioon toista ihmistä.
Vähemmän sotkua, vähemmän siivottavaa, ei enää kusiroiskeita vessassa, ei partakarvoja lavuaarissa, vähemmän pyykkiä, vähemmän stressiä, vähemmän vänkäämistä asiasta kuin asiasta.
Ota asia uuden elämän alkuna, tee siitä itsesi näköinen ja nauti!
Juuri tätä toivoisin, että voisi iloita niistä hyvistä puolista. Mitkä järjellä tiedostan. Mutta olo on vaan niin tyhjä. Lähditkö sinä vanhasta elämästä todella noin hyvillä mielin? Vai menikö aikaa että pystyit noista asioista nauttimaan? Ap
Anteeksi pitkä viive.
Lähdin, johtuu varmaan siitä, että eroa olin hautonut jo muutaman vuoden.
Oli todella vapauttavaa avata oman asunnon ovi eka kertaa ja ryhtyä suunnittelemaan.
Minulla toki talous oli kunnossa, erorahat ja perintökin turvana, pystyin asunnon ostamaan eikä joka euroa ole tarvinnut miettiä.
Lisäksi pystyin hankkimaan selllaisen lemmikin, mihin exä ei olisi koskaan suostunut.
Tuskin maltoin odottaa että pääsen omaan asuntoon. Saan tehdä siitä pelkästään oman näköiseni, laittaa oveen lukon jota ei kukaan muu voi avata kuin minä. Saan elää täsmälleen omassa tahdissani ja omassa rauhassani, minun ei tarvitse siivota kenenkään jälkiä eikä ottaa huomioon kenenkään muun aikatauluja eikä kuunnella mitään narinoita ja valituksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sopeuduin hyvin. Parasta on ollut se että ei tarvitse tehdä jatkuvia kompromisseja, saan syödä ja olla kuten haluan, siivota kun haluan. Kukaan ei ole tuhisemassa eikä pyörittelemässä silmiä, ei painostamassa. Sisustus on oman näköinen ja mieli on rauhallinen kun joka paikka ei pursua miehen romua ja sotkua. Saan nukkua sängyssä tai sohvalla rauhassa eikä kukaan valita jos nukahdin sohvalle, kukaan ei pyöri eikä tuhise sängyssäni. Ei valita puhelimen käytöstä. Yksin asuminen eron jälkeen on ollut ihanaa aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Meille meinasi tulla ero vuosia sitten. Tiedän hyvin tunteen, tuntui kauhealta muuttaa ihan vieraaseen asuntoon ja tehdä siitä muka koti. Lisäksi se uusi koti oli kerrostalossa, vanha okt jäi. Se vaan oli kauheaa, ystävätkin totesi että ethän sä nyt voi muuttaa kerrostaloon.. mutta mulla ei ollut mahiksia ostaa miestä siitä ulos.
Mutta nyt asumme minun omistamassa talossa. Jos ero tulisi, minä jäisin tähän asumaan. Enää ei pelota mikään.
toivottavasti on avioehto kunnossa, jotta voit oikeastikin jäädä sinne taloon. Ap:lle: eihän se kiva ole, mutta kannattaa ottaa kivana projektina sen suhteen että saat puhtaalta pöydältä "rakentaa" itsellesi uuden kodin ja satsata laatuun tms. Surullekin kannattaa antaa aikansa eikä yrittää olla kaikesta yli hetkessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille meinasi tulla ero vuosia sitten. Tiedän hyvin tunteen, tuntui kauhealta muuttaa ihan vieraaseen asuntoon ja tehdä siitä muka koti. Lisäksi se uusi koti oli kerrostalossa, vanha okt jäi. Se vaan oli kauheaa, ystävätkin totesi että ethän sä nyt voi muuttaa kerrostaloon.. mutta mulla ei ollut mahiksia ostaa miestä siitä ulos.
Mutta nyt asumme minun omistamassa talossa. Jos ero tulisi, minä jäisin tähän asumaan. Enää ei pelota mikään.
toivottavasti on avioehto kunnossa, jotta voit oikeastikin jäädä sinne taloon. Ap:lle: eihän se kiva ole, mutta kannattaa ottaa kivana projektina sen suhteen että saat puhtaalta pöydältä "rakentaa" itsellesi uuden kodin ja satsata laatuun tms. Surullekin kannattaa antaa aikansa eikä yrittää olla kaikesta yli hetkessä.
Kyllä mä oikeasti talooni jäisin. Miehellä on oma omaisuutensa.
Minulla kävi hyvä tuuri, pystyin appivanhempieni tuella jäämään lasten kanssa taloomme. Miehestä ei silloin ollut oikein muuhun kuin kaljanjuontiin ja vaihtuviin tyttösiin. Kasvatin lapset ja myin sitten talon ja ostin ihann kodin itselleni, tästä minut viedään hoitolaitokseen tai mieluummin arkkuun. Lapset asuu lähellä ja meillä oli eron jälkeen keskenämme ihanaa, mutta toki ero heihin vaikutti, sille ei vaan voinut mitään. Mies on kuollut aikapäiviä sitten, jatkuva kaljan kittaaminen ja tupankanpoltto ei tehnyt hyvää, toki olin surullinen lasten takia ja joskus myös nyt kun minulla on lapsenlapsia, ajattelen miten paljon hän menetti kun ei heitä nähnyt. Kerron joskus illalla ääneen hänelle lastenlasten tekemisiä, eli sitä rakkautta on minulla sydämessä vielä jäljellä joka nuorena häntä kohtaan heräsi. .
Vierailija kirjoitti:
Sopeuduin hyvin. Parasta on ollut se että ei tarvitse tehdä jatkuvia kompromisseja, saan syödä ja olla kuten haluan, siivota kun haluan. Kukaan ei ole tuhisemassa eikä pyörittelemässä silmiä, ei painostamassa. Sisustus on oman näköinen ja mieli on rauhallinen kun joka paikka ei pursua miehen romua ja sotkua. Saan nukkua sängyssä tai sohvalla rauhassa eikä kukaan valita jos nukahdin sohvalle, kukaan ei pyöri eikä tuhise sängyssäni. Ei valita puhelimen käytöstä. Yksin asuminen eron jälkeen on ollut ihanaa aikaa.
Jep, jos nukahdan telkkarin ääreen sohvalle, saan nukkua rauhassa vaatteet päällä vaikka aamuun asti. Kukaan ei kuorsaa!
Niin hyvin selvisin. Ja olen pärjännyt, että olen asunut 13v ilman miestä.
Minä en jaksa kyseistä ratkaisua tehdäkään, yhdessä taivallettu 30v.
N47