Onko muilla kokemusta siitä kun (kognitiivinen) psykoterapia ei toimi?

Mitä siellä tehdään?

Kognitiivinen psykoterapia vaatii asiakkaalta älykkyyttä ja oivalluspotentiaalia. Jos niitä ei ole tai ne ovat lamaantuneessa tilassa vakavan psykkisen häiriön takia, terapiasuuntaus ei toimi. Ei sovi esimerkiksi psykoosipotilaille.

Kognitiivinen terapia vaatii asiakkaalta aktiivista omatoimista työskentelyä myös terapiaistuntojen välillä. Ainakin minä sain aina tehtäviä välipäiviksi.

Vierailija kirjoitti:

Mitä siellä tehdään?

Tärkein harjoitus terapiassa on ollut ns. ketjuanalyysi (https://www.mielenterveystalo.fi/fi/omahoito/rahaongelmien-omahoito-ohj…). Terapeutti antaa minulle myös aika paljon neuvoja, mutta ne ovat olleet sellaisia "Ole oma itsesi" tyyppisiä latteuksia ja itsestäänselvyyksiä joista en ole saanut uusia näkökulmia.

Jep. Mulla on Asperger, ja täysin hukkaanheitettyjä vuosia asiaan perehtymättömällä terapeutilla. Sen jälkeen kolme vuotta neuropsykologilla, jolla myös paykoterapeuttipätevyys. Tulokset aivan toisia. Koirakoulu ei nyt vaan pure muhun - mä puren sitä(kin).

Vierailija kirjoitti:

Kognitiivinen psykoterapia vaatii asiakkaalta älykkyyttä ja oivalluspotentiaalia. Jos niitä ei ole tai ne ovat lamaantuneessa tilassa vakavan psykkisen häiriön takia, terapiasuuntaus ei toimi. Ei sovi esimerkiksi psykoosipotilaille.

Kognitiivinen terapia vaatii asiakkaalta aktiivista omatoimista työskentelyä myös terapiaistuntojen välillä. Ainakin minä sain aina tehtäviä välipäiviksi.

Minusta ennemminkin tuntuu että kognitiivinen psykoterapia on suunnattu heille jotka eivät luonnostaan ole jatkuvasti itsetietoisia ja analysoi käytöstään ja ajatuksiaan. Käymissämme monisteissa esimerkit ovat luokkaa "Ajattelen että olen ruma --> En mene ystävän luo --> Masennun lisää". Ei mielestäni vaadi kovin suurta älykkyyttä nähdä tuollaisia yhteyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kognitiivinen psykoterapia vaatii asiakkaalta älykkyyttä ja oivalluspotentiaalia. Jos niitä ei ole tai ne ovat lamaantuneessa tilassa vakavan psykkisen häiriön takia, terapiasuuntaus ei toimi. Ei sovi esimerkiksi psykoosipotilaille.

Kognitiivinen terapia vaatii asiakkaalta aktiivista omatoimista työskentelyä myös terapiaistuntojen välillä. Ainakin minä sain aina tehtäviä välipäiviksi.

Minusta ennemminkin tuntuu että kognitiivinen psykoterapia on suunnattu heille jotka eivät luonnostaan ole jatkuvasti itsetietoisia ja analysoi käytöstään ja ajatuksiaan. Käymissämme monisteissa esimerkit ovat luokkaa "Ajattelen että olen ruma --> En mene ystävän luo --> Masennun lisää". Ei mielestäni vaadi kovin suurta älykkyyttä nähdä tuollaisia yhteyksiä.

Älykkäätkin voivat unohtaa tulkita tunteista johtuvaa käytöstään ulkopuolisen näkökulmasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kognitiivinen psykoterapia vaatii asiakkaalta älykkyyttä ja oivalluspotentiaalia. Jos niitä ei ole tai ne ovat lamaantuneessa tilassa vakavan psykkisen häiriön takia, terapiasuuntaus ei toimi. Ei sovi esimerkiksi psykoosipotilaille.

Kognitiivinen terapia vaatii asiakkaalta aktiivista omatoimista työskentelyä myös terapiaistuntojen välillä. Ainakin minä sain aina tehtäviä välipäiviksi.

Minusta ennemminkin tuntuu että kognitiivinen psykoterapia on suunnattu heille jotka eivät luonnostaan ole jatkuvasti itsetietoisia ja analysoi käytöstään ja ajatuksiaan. Käymissämme monisteissa esimerkit ovat luokkaa "Ajattelen että olen ruma --> En mene ystävän luo --> Masennun lisää". Ei mielestäni vaadi kovin suurta älykkyyttä nähdä tuollaisia yhteyksiä.

Älykkäätkin voivat unohtaa tulkita tunteista johtuvaa käytöstään ulkopuolisen näkökulmasta.

Stressaantuneena otsalohkon toiminta heikkenee. Mielestäni ei kuitenkaan vaadi erityistä lahjakkuutta analysoida jälkikäteen rennossa mielentilassa omaa toimintaansa esimerkin kaltaisella tavalla kuten tuo eräs postaaja ehdotti.

Kuulin, että erääseen oli sovellettu tuollaista. Hän ei vain tiennyt olevansa edes "potilas" koska ei oikeasti ollutkaan. Tirskahdus. Tukehdun nauruun.

Paitsi ne fyysiset sabotoinnit oli kyllä todella törkeitä tai siis rikokset oikeasti. Ei ne naurata. Sen verran kunnon kansalainen olen,että rikokset ei naurata. 

Et ole valmis siihen. Varsinkin kognitiivinen psykoterapia nojaa paljon siihen, että olet itse valmis kyseenalaistamaan omia ajatusmallejasi terapeutin mukaan. Jos sulla on angsti koko ajan hänen sanomisia vastaan, niin silloin se ei tietenkään auta mitään. Sun pitäisi olla sille avoin ja haluta muutosta. Se tarkoittaa myös ajatusmallien muuttamista ja erilaisten käyttäymistapojen erilaista kokeilua.

Autismin kirjon kuuluvalle en ylipäätään suosittelisi tätä terapiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kognitiivinen psykoterapia vaatii asiakkaalta älykkyyttä ja oivalluspotentiaalia. Jos niitä ei ole tai ne ovat lamaantuneessa tilassa vakavan psykkisen häiriön takia, terapiasuuntaus ei toimi. Ei sovi esimerkiksi psykoosipotilaille.

Kognitiivinen terapia vaatii asiakkaalta aktiivista omatoimista työskentelyä myös terapiaistuntojen välillä. Ainakin minä sain aina tehtäviä välipäiviksi.

Minusta ennemminkin tuntuu että kognitiivinen psykoterapia on suunnattu heille jotka eivät luonnostaan ole jatkuvasti itsetietoisia ja analysoi käytöstään ja ajatuksiaan. Käymissämme monisteissa esimerkit ovat luokkaa "Ajattelen että olen ruma --> En mene ystävän luo --> Masennun lisää". Ei mielestäni vaadi kovin suurta älykkyyttä nähdä tuollaisia yhteyksiä.

Älykkäätkin voivat unohtaa tulkita tunteista

Älykkäät kykenee helpommin luomaan fantasioita ja tekosyitä, näennäistotuuksia välttääkseen todellisuuden.

Vierailija kirjoitti:

Et ole valmis siihen. Varsinkin kognitiivinen psykoterapia nojaa paljon siihen, että olet itse valmis kyseenalaistamaan omia ajatusmallejasi terapeutin mukaan. Jos sulla on angsti koko ajan hänen sanomisia vastaan, niin silloin se ei tietenkään auta mitään. Sun pitäisi olla sille avoin ja haluta muutosta. Se tarkoittaa myös ajatusmallien muuttamista ja erilaisten käyttäymistapojen erilaista kokeilua.

Autismin kirjon kuuluvalle en ylipäätään suosittelisi tätä terapiaa. 

Tuntuu että kaipaisin enemmän henkistä tukea kuin jatkuvaa neuvomista ja "kritiikkiä" terapeutilta. Liian analyyttinen ote ja terapeutin tuntuminen etäiseltä saa minut stressaantumaan ja sitten en kykenekään avautumaan ja olemaan vastaanottavainen.

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole valmis siihen. Varsinkin kognitiivinen psykoterapia nojaa paljon siihen, että olet itse valmis kyseenalaistamaan omia ajatusmallejasi terapeutin mukaan. Jos sulla on angsti koko ajan hänen sanomisia vastaan, niin silloin se ei tietenkään auta mitään. Sun pitäisi olla sille avoin ja haluta muutosta. Se tarkoittaa myös ajatusmallien muuttamista ja erilaisten käyttäymistapojen erilaista kokeilua.

Autismin kirjon kuuluvalle en ylipäätään suosittelisi tätä terapiaa. 

Tuntuu että kaipaisin enemmän henkistä tukea kuin jatkuvaa neuvomista ja "kritiikkiä" terapeutilta. Liian analyyttinen ote ja terapeutin tuntuminen etäiseltä saa minut stressaantumaan ja sitten en kykenekään avautumaan ja olemaan vastaanottavainen.

No siinähän se vastaus on. Kognitiivinen terapia ei ole sun juttusi. Kannattaa siis kokeilla toista aluetta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole valmis siihen. Varsinkin kognitiivinen psykoterapia nojaa paljon siihen, että olet itse valmis kyseenalaistamaan omia ajatusmallejasi terapeutin mukaan. Jos sulla on angsti koko ajan hänen sanomisia vastaan, niin silloin se ei tietenkään auta mitään. Sun pitäisi olla sille avoin ja haluta muutosta. Se tarkoittaa myös ajatusmallien muuttamista ja erilaisten käyttäymistapojen erilaista kokeilua.

Autismin kirjon kuuluvalle en ylipäätään suosittelisi tätä terapiaa. 

Tuntuu että kaipaisin enemmän henkistä tukea kuin jatkuvaa neuvomista ja "kritiikkiä" terapeutilta. Liian analyyttinen ote ja terapeutin tuntuminen etäiseltä saa minut stressaantumaan ja sitten en kykenekään avautumaan ja olemaan vastaanottavainen.

Kognitiivinen psykoterapia on nimenomaan neuvomista ja kritiikkiä. Siihen se perustuu. Muita vaihtoehtoja on paljon, ei kaikille sovi saman tapainen terapia. 

Suosittelen lämpimästi (kaikille terapiaan menijöille), että perehdytte itse psykoterapiasuuntauksiin ja valitsette suuntauksen itse sen mukaan, mikä kuulostaa itsestänne järkevältä ja siltä, että voisi toimia itselle. Sopivin suuntaus riippuu enemmän ihmisyksilöstä kuin siitä, mikä häiriö on kyseessä, ainakin jos puhutaan yleisimmistä häiriöistä (masennus, ahdistuneisuushäiriöt). Ei kukaan psykiatri voi tietää, mikä sopii kenellekin.