Miksi aina sanotaan että jätä se, löydät paremman? Mitä jos en löydäkään?

Mies ei lyö eikä hakkaa, ennemminkin se sellaista henkistä piikittelyä. Nalkuttamista! se on se oikee sana, nalkuttaa joka asiasta mitä minä teen mukamas väärin. Sen ei tarvitse olla mitään kuin että kenkäni jäivät eteiseen liian eteen, ettei pääse kävelemään. Tai jätin pyyhkeeni kuivaamaan väärään paikkaan, keittiössä astiat pöydillä, vaikka se olen aina minä joka ne hoitaa.. ym. siis turhasta valittamista.

Kahden vuoden päästä sekin uusi mies olisi ihan tyhmä ja sitten eroaisitte ja joutuisit taas etsimään uuden ja olisitkin kohta neljäkymmentä.

pitäisi löytää joku? Yksin asuminen voi olla ihan yhtä hyvää kuin parisuhteessa asuminen.



Jos joskus tulisi ero, niin asuisin ilomielin yksin.

ymmärtänyt että vaihtamalla ei parane... itsessäänkin kun on vikoja, se riippuu miten itse suhtautuu ihmisen vikoihin eli rakastatko häntä?

Juuri niin. Minä tein abortin ja jätin miehen. Parempaa miestä en elämääni koskaan löytänyt. Jäin lapsettomaksi.



Tule blogiin abortista: Kadun aborttiani, lukemaan juttua todellisesta elämästä.

Onko se sellaist omannäköistäsi? Ovatko miehesi virheet sellaisia, että voit katsoa häntä ja ajatella ja sanoa, että rakastan sinua virheinesi kaikkinesi, kukaan meistä ei ole täydellinen. Hyväksyykö miehesi sinut virheinesi, omana itsenäsi?



Täydellistä satuprinssiä ei valitettavasti ole.



Eikä täydellistä prinsessaakaan...



Ajattele omaa elämääsi, omaa itseäsi, omia toiveitasi; kukaan ulkopuolinen ei tee sinua onnelliseksi, onni lähtee sinusta itsestäsi. Toki jos nykyinen miehesi tekee sinut onnettomaksi vaikka pahoinpitelemällä sinua, niin silloin sinun on tehtävä omat ratkaisusi onnesi eteen.



Et sinä ole kenestäkään riippuvainen, ei tarvitse tyytyä kehenkään vain yksin olemisen pelosta - toisaalta ei kannata torjua ketään sen takia, että ajattelisi jossain olevan jonkun vielä ihmeellisemmän ja täydellisemmän.

väittää että "vaihtamalla ei parane", koska sehän tarkoittaisi että kaikki miehet ovat huonoja ja keskenään aivan samanlaisia.



Mustakin tuntui yhdessä vaiheessa että hyviä miehiä olisi tosi vähän liikenteessä, mutta sehän on rotaatiota. Puolet ihmisistä eroaa ja palaa uudestaan markkinoille.

että ei ole järkevää luottaa siihen että joku parempi olisi jossain odottamassa. Suhteesta kannattaa lähteä jos uskoo/tietää, että yksinään pärjäisi ja voisi paljon paremmin. Eli suhteen jatkaminen on liian raskasta itselle. Mieluummin ehkä niin (no toki suhteen pituudesta riippuen), että katsoo voivansa vielä muutamankin vuoden päästä paremmin yksin kuin jatkaessaan tässä suhteessa. Ja jos on lapsia, täytyy heidätkin ottaa huomioon.



Sitten jos uusi suhde joskus löytyy niin löytyy, mutta en laskisi sen varaan että lähtisin ihan ok:sta suhteesta siksi että voisin ehkä jostain löytää paremman. Vaihtoehdot ei ole siinä, vaan se "perustilanne" minun mielestä on että on yksin. Parisuhde on sitten "extraa", parisuhteessakaan ei voi olla jos ei osaa olla myös yksin.

niin on syytä erota.



Itse olen eronnut (liian myöhään) miehistä joista toinen oli narsisti ja haukkui ja haukkui ja mitätöin ja mitätöi kaiken mitä olen kymmenen vuoden ajan. Lopulta pakenin, sillä olisin muuten tappanut itseni. Ero oli helpotus, enkä ole koskaan kaivannut takaisin.



Toisen eroni lähdin paniikissa, henkeni edestä peläten. Mukava mies muuttui joissakin vuosissa alkoholistiksi, sai psyykenlääkkeitä, joi ja söi sekaisin ja hakkasi raivokkaasti minua. Pakenin kirjaimellisesti yön pakkaseen etten olisi kuollut. Tuota eroa suren, lähinnä siksi etten ymmärrä sitä väkivaltaa. Pakko oli silti lähteä.



Joten mielipiteeni on: Jos miehesi puutteet ovat "normaaleja" tyyliin hän on vähän tylsä, ei kauheasti puhu tunteistaan, sillä seisoo kuitenkin joskus ja on seksiäkin, et saa turpaasi etkä pelkää henkesi edestä jne. niin vielä voit odottaa ja katsoa miten menee.



Jos on väkivaltaa, henkistä (murskaavaa) tai fyysistä, niin pakene ja lähde. Ehkä et löydä parempaa, mutta et enää elä päivittäisessä helvetissäkään.