Miten yksinäisyydestä pääsee pois?

Kiitos etukäteen asiallisista vastauksista! Nyt en hae sitä, että sanot että mene töihin, käy paikoissa, tee vapaaehtoistyötä. 

Käyn vaikka missä ja olen yrittänyt ja harrastanut ikäni erilaisia asioita, kymmeniä vuosia. Useimmissa harrastuksissa muut käy ystäviensä kanssa ja on kiire jo seuraavaan paikkaan, vaikka joskus on mukava jutella muidenkin kanssa.

Tutustun työjavereihiniin joskus,  mutta ne tulee ja menee. Monet on sanoneet, että olen heille paras ystävä, mutta muuttavat sitten muualle, omistautuvat parisuhteelle tai tulee jotain, oikeasti tuleekin. 

Oli mitä oli, mulla on ystäviä ja tapaan joskus miehiäkin. Kuitenkin olen kovin yksinäinen ja enimmäkseen yksin. Viihdyn niinkin, mutta liika on liikaa. 

Haaveilen siitä, että olisi joku jonka kanssa istua iltaa, jakaa asioita, lähteä vaikka kävelylle. Jos joku pitäisi kädestä ja pysyisi, olisi uunelma. Niin kuin sanottu, pärjään ilmankin ja on mulla omakin elämä, mutta joka tapauksessa olen kärsinyt yksinäisyydestä suurimman osan ikääni. 

Kenen tahansa seuraan ei sovi ja kaikkien kanssa ei viihdy, mutta kiva seura olis haave, entä jos vaikka parisuhde. Se on elämänmittainen haave. 

Nyt en ole kenellekään ykkönen enkä lähelläkään, kaikilla on kiireensä niin kuin mullakin välillä ja näen sentään ihmisiä joskus ja työni on välillä sosiaalinen.  Vähän liikaakin ajoittain. 

Joka tapauksessa olisi ihanaa, että olisi samanhenkisiä ihmisiä,  sydänystäviä, harrastusseuraa ja se tärkein aikuinen, näitä kaikkia kaipaan todella paljon. Ymmärrän,  että monien elämä on liiankin täyttä, mutta onhan tämä sentään perustarve: kuulua joukkoon, jakaa asioita, saada olla ihmisten kanssa ja lähellä. Elämä on karu ilman.