Miksi meidän pitäisi jakaa kehitysapurahoja...
...joihinkin vieraisiin, kaukaisiin maihin kantaa kassikaupalla tuohta vaikkapa koulunkäyntiin ja samalla suomalaisten lasten kouluissa lapset voi huonosti.
Maailman globalisoituminen on katastrooffi.
Meidän arvot yritetään talloa ja jotkut päättäjistä eivät suorastaan tajua mikä meno on.
Paha yrittää kiristää, osa tämän ymmärtää ja näkee.
Kommentit (3)
Jotain vastinetta pitäisi mielestäni vaatia kohdemailta.
Viimesessä vaalitentissä Urpilainen ja Andersson ääni väristen moitti hallituksen leikkauksia Suomessa, seuraavaksi moittivat kun kehitysavusta leikataan miljardi. Eivät tajunneet että jos siitä ei olisi leikattu, kotimaassa olisi pitänyt leikata sen miljardin lisää.
Ja huvitti sitten kun julistivat että "vauraan Suomen on tuettava köyhän Mosambikin koulutusta". Tiedoksi, Suomella on velkaa 131 miljardia dollaria, 24 000 /pää. Mosambikilla on velkaa 8 miljardia dollaria, 330 dollaria per henkilö. Eli mistä lähtien iso velkataso on ollut varallisuutta. En minä ole ainakaan ikinä kuullut että joku olisi todennut naapurinsa olevan rikas kun sillä on niin paljon velkaa.
Määräaikainen, esimerkiksi 1 - 2 vuotta, apu voi olla vielä hyväksyttävissä, mutta sen jälkeen pitäisi jo olla mahdollista edistyä myös itsekseen. Opetetaan tulemaan toimeen itse.
Eihän kehitysapu tarkoita elatusta vaan väliaikaista apua. Ilmeisesti intressit ja näkemykset ovat vähän sekaisin.
Ns. "tulosvastuutakin" pitää voida edellyttää, muutenhan raha voi mennä ihan mihin tahansa. Eihän Suomi ole mikään koko maailman sosiaalitoimisto. Enemmänkin nämä ovat kokonaisuudessaan YK:n ja eri maailmanlaajuisten organisaatioiden yhdessä ratkaistavia ja hoidettavia asioita, ei yksittäisten valtioiden.