1 v 10 kk:n ikäinen ei sano ainuttakaan tunnistettavaa sanaa

Miten liikkuminen? Onko erityisen liikkuva tapaus vai onko ollut siinäkin hidas? 

Onko kuulo tutkittu kunnolla?

Vierailija kirjoitti:

Miten liikkuminen? Onko erityisen liikkuva tapaus vai onko ollut siinäkin hidas? 

On liikkuvaista sorttia. Kävelemään oppi ilman tukea 1 v 2 kk:n iässä muistaakseni. Vauhtia piisaa.

Vierailija kirjoitti:

Onko kuulo tutkittu kunnolla?

Neuvolatutkimuksissa on ainakin hyvin menneet ne perus kuulotestit. Muutoin ei ole tutkittu.

Ei ole huolestuttavaa vielä. Ota kuitenkin 2v. neuvolassa asia puheeksi. Tuossa iässä hajonta on niin suurta, että tuo menee vielä siihen normaaliin ikähajontaan.

Meillä aikaisin 9kk iässä kävelemään oppinut poika alkoi puhumaan joitakin sanoja 2v iässä. Muistaakseni ehkä vähän päällekkin 2v ennenkuin sanoi mitään oikeaa sanaa. Muuten oli juuri tuollaista omaa kieltä, jota kyllä me vanhemmat ymmärrettiin kun sitä paljon kuunneltiin. Päiväkodissa tuolloin 2,5v:nä alkoi selvästi puhe kehittymään vauhdilla. 

Mun veli käveli jo 8kk iässä, mutta ei suostunut puhumaan useaan vuoteen :D ja ihan normaali korkeakoulutettu on nykyään. Joitakin ei välttämättä puhuminen kiinnosta...

Minut kehotettiin viemään poika tutkimuksiin kun ei kaksi vuotiaana puhunut kuin sanoja, ei lauseita. No menin sitten neuvolaan jossa sanoi ettei ole huolta, puhuu sitten kun puhuu. Parin kuukauden päästä puhui jo pitkiä lauseita, pisin oli "tyttö istuu telkkarissa syöttötuolissa ja juo mehua tuttipullosta", päiväkoti huolissaan vain pari kuukautta aikaisemmin.

Omalla pojallani oli samanlaista. Tai taisi tuossa vaiheessa olla jo sanoja mutta ne oli käytännössä sellaisia joita vain me vanhemmat ymmärrettiin. Esim. traktori oli kakatii. 

Puhe selkiytyi vasta lähempänä 4 vuoden ikää. Ehdittiin käydä jo puheterapiassakin vaikka siitä ei sanottavaa hyötyä ollut. Puhe selkiytyi aika lailla yhtäkkiä ja aika lailla itsestään. 

Koulussa sitten suuria ongelmia lukemisen ymmärtämisen kanssa ja sen myötä kaikenlaisia vaikeuksia koulun ja oppimisen kanssa. Myöhemmin hänellä todettiin kromosomivirhe joka selittää myös kielelliset vaikeudet. 

Summa summarum. Voi olla että ei ole mitään, mutta joidenkin kohdalla voi ollakin jotain. Aika näyttää. Laita ylös pojan kehitysaskeleita niin voit tarvittaessa vuosienkin päästä niistä kertoa. 

Ymmärrän, että asia huolettaa sinua vanhempana. Hän ymmärtää sinua ja sinä häntä. Jatka samaan malliin kirjoja lukien ja vuorovaikutusta rakentaen sekä tukien. Kielijänne voi vaikuttaa puheentuottamiseen mutta kuten muitakin lihaksia myös kieltä voi treenata :) 

Tästä jo aikaa. Meillä poika oppi puhumaan vasta 2v. Hieman kylmäksi kun esikoinen ( tyttö) oli samanikäisenä puhunut jo kunnon lauseita. Onneksi siihen aikaan ei oltu niin hirveän tarkkoja, neuvolassa kokenut henkilö totesi, että pojat on joskus perässä.

Nyt poika opiskelee Aallossa. Oppi lopulta puhumaan ihan omin avuin. 

Hesarissa taisi olla tällä viikolla juttua kun lasten pitää olla nykyään niin tarkasti käyrillä ja viivoilla. Tarkoitus hyvä, mutta kun me ollaan yksilöitä, niin ihan turhaan stressiä vanhemmille tuosta tulee.

Meillä 1v 9kk ja vähän sama tilanne. Matkii kyllä eläimiä ja satunnaisesti toistaa perässä jonkusen sanan. Mutta ei muuten mitään. On erittäin taitava liikkumaan ja leikkimään, ymmärtää puhetta ja kehoituksia ja osaa vastata nyökyttämällä/päätä puistamalla ja tuo tahtoaan ja itseään esiin muilla tavoilla.

Päiväkodissa ei olla huolissaan, eikä neuvolassa. 2v neuvolassa sitten pohditaan pitääkö tutkia enemmän. Neuvolassa sanottiin että se on hyvä merkki kun ymmärtää puhetta, ottaa kontaktia ja leikkii mielikuvitusleikkejä. 

No se voi olla merkki jostain ongelmasta tai vaan normaaliin vaihteluun kuuluvaa ja lapsi alkaa kohta puhua vaikka kuinka. Ota puheeksi neuvolassa, se kun on kohta tulossa. 

Oletko auttanut lasta oppimaan. Näytätkö asioita ja sana. Toisteletko rauhassa. Toistaako poika perässä? Vai pitääkö lapsen aina pelkästään arvata mikä on kyseessä.

Vierailija kirjoitti:

Oletko auttanut lasta oppimaan. Näytätkö asioita ja sana. Toisteletko rauhassa. Toistaako poika perässä? Vai pitääkö lapsen aina pelkästään arvata mikä on kyseessä.

Kyllä mielestäni olen parhaani mukaan yrittänyt häntä opettaa. Laulan lastenlauluja, luen kirjoja, juttelen tekemisistämme (nyt käydään potalla, vaihdetaan vaippa, lähdetään ulkoilemaan...). Otan mukaan ruoanlaittoon ja kysyn haluatko sekoittaa vispilällä, alkaa ihan sanomani mukaan sekoittamaan sillä jne. Hänellä on myös oma leikkikeittiö, jossa tykkää häärätä ja tekee omia ruokia, laittaa pataa leikkiuuniin jne. Mielikuvitusta hänellä kyllä piisaa. 

 

Enempään en pysty, parhaani yritän.

Kiitos teille vastanneille, hyvää vertaistukea.

ap

Vierailija kirjoitti:

Omalla pojallani oli samanlaista. Tai taisi tuossa vaiheessa olla jo sanoja mutta ne oli käytännössä sellaisia joita vain me vanhemmat ymmärrettiin. Esim. traktori oli kakatii. 

Puhe selkiytyi vasta lähempänä 4 vuoden ikää. Ehdittiin käydä jo puheterapiassakin vaikka siitä ei sanottavaa hyötyä ollut. Puhe selkiytyi aika lailla yhtäkkiä ja aika lailla itsestään. 

Koulussa sitten suuria ongelmia lukemisen ymmärtämisen kanssa ja sen myötä kaikenlaisia vaikeuksia koulun ja oppimisen kanssa. Myöhemmin hänellä todettiin kromosomivirhe joka selittää myös kielelliset vaikeudet. 

Summa summarum. Voi olla että ei ole mitään, mutta joidenkin kohdalla voi ollakin jotain. Aika näyttää. Laita ylös pojan kehitysaskeleita niin voit tarvittaessa vuosienkin päästä niistä kertoa. 

Millainen kromosomivirhe tarkalleen, jos saa kysyä? Miten hänellä nykyään menee?

Upp

Minulla on kaksi poikaa, joista toinen puhui alle 2v ikäisenä pitkiä ja selkeitä lauseita, kun taas nuorempi ei sanonut ennen 2v ikää mitään muuta kuin "Ou jee." Ihan yhtä lailla puhuin ja luin kirjoja molemmille, mutta nuorempi ei vaan puhua pukahtanut ennen kuin meni päiväkotiin siinä 2v ikäisenä ja oli "pakko" alkaa puhua, että hoitotädit ymmärtävät. Nyt nuorempi on 3,5v ja puhuu kyllä paljon, mutta edelleen on hieman hiljaisempi ja arempi kuin isoveljensä. Lapset ovat kaikki erilaisia :)

Pojat.. tuttuni alkoi puhua varsinaisesti 5v. Muistaa ettei ollut mitään sanottavaa kun perheessä muut hoiti puhumisen ja palvelu pelasi. Antakaa pikkuisten olla pieniä. Leikki, sinun juttelu ja tapakasvatus riittää.