1 v 10 kk:n ikäinen ei sano ainuttakaan tunnistettavaa sanaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omalla pojallani oli samanlaista. Tai taisi tuossa vaiheessa olla jo sanoja mutta ne oli käytännössä sellaisia joita vain me vanhemmat ymmärrettiin. Esim. traktori oli kakatii. 

Puhe selkiytyi vasta lähempänä 4 vuoden ikää. Ehdittiin käydä jo puheterapiassakin vaikka siitä ei sanottavaa hyötyä ollut. Puhe selkiytyi aika lailla yhtäkkiä ja aika lailla itsestään. 

Koulussa sitten suuria ongelmia lukemisen ymmärtämisen kanssa ja sen myötä kaikenlaisia vaikeuksia koulun ja oppimisen kanssa. Myöhemmin hänellä todettiin kromosomivirhe joka selittää myös kielelliset vaikeudet. 

Summa summarum. Voi olla että ei ole mitään, mutta joidenkin kohdalla voi ollakin jotain. Aika näyttää. Laita ylös pojan kehitysaskeleita niin voit tarvittaessa vuosienkin päästä niistä kertoa. 

Millainen kromosomivirhe tarkalleen, jos saa kysy

Xxy. Voisi mennä paremminkin. 

Monenlaista voi olla, esimerkiksi se, että vanhemmat ja lähipiiri ymmärtää täyttää lapsen toiveet ja tarpeet sanomattakin tai jostain pienestä äännähdyksestä, niin ei ole lapsella tarvetta varsinaisesti sanoakaan mitään. Tähän auttaa se, että laittaa lapsen vaikka osittaiseen päivähoitoon. Siellä ei kukaan ymmärrä sanaa tätäträä.

Puheterapiastakin on aivan positiivisia kokemuksia, vaikka meillä se koronan takia olikin etänä. Eli tabletin välityksellä. Mainioita vinkkejä saatiin siitä eikä tarvittu kuin 10 tuntia (10 "käyntikertaa"), niin puhetta alkoi tulla.

Lapsi on nyt 6 vuotta ja opettelee lukemaan. Niin ja jalat oli nopeat pienenä ja vikkelä kulkemaan.

Meillä kaksostytöt sanoi kaksivuotiaina tasan yhden sanan: EI

Neuvolassa ei oltu asiasta huolissaan, kun tytöt ymmärsivät puhetta ja sitä omaa truutträätä sisko tuntui ymmärtävän jotenkin. En ollut itsekään huolissani, lapset kun olivat hitaampia oppimaan kävelemäänkin, mutta sitten kun alkoivat kävelemään se tapahtui ripeästi. Olivat vain valmiita silloin. Samoin kävi puheen kanssa, sanoja alkoi ilmestyä ihan yhtäkkiä kun olivat 2 vuotta 4 kuukautta. Hyvin pian tuli järkeviä lauseita. Olivat kotihoidossa ja juteltiin paljon ja luettiin. Leikittiin sanaleikkejä ym.

kuulostaa siltä että osaat antaa lapselle oikeita työkaluja puheen oppimiseen, toiset vain tuumailevat asiaa pidempään.

Googlaa kehityksellinen kielihäiriö.

Tiedän yhden ihan normaalin ja fiksun pojan, joka puhui ensimmäisen kerran yli 5-vuotiaana. 

Sitä ennen ei yhtään edes yrittänyt. Kunnes sitten eräänä päivänä aloitti sanomalla selkeästi: äiti katso, tuolla on koira!

Ja sen jälkeen on puhunut ihan normaalisti.

Kaffebulla kirjoitti:

Ei ole huolestuttavaa vielä. Ota kuitenkin 2v. neuvolassa asia puheeksi. Tuossa iässä hajonta on niin suurta, että tuo menee vielä siihen normaaliin ikähajontaan.

Tämä

Kummityttöni osasi tasan kaksivuotiaana sanoa vain yhden sanan: ei. Nykyisin hän on lukion ja amk-tutkinnon suorittanut nuori nainen, jolla ei ole puhumisen kanssa ongelmaa.

Tuli kuitenkin mieleen, että kun teillä oli tuo kielijännejuttu, niin kielen motoriikan kanssa voi olla pientä ongelmaa. Voisit kokeilla ihan leikin varjolla tehdä lapsen kanssa pientä kielijumppaa, esim. näyttää kieltä, kurotella kielen kärjellä nenää kohti ja leukaa kohti, heilutella kieltä suupielestä toiseen. Siitä ei ole ainakaan mitään vahinkoa.

Me käytiin hitaasti puhumaan oppineen pojan kanssa muutaman kerran puheterapeutin kontrollista, saatiin neuvolasta lähete. Kehitystä tuli koko ajan, vaikkakin oli ikätasoaan jäljessä, joten varsinaista terapiaa ei tarvinnut aloittaa. Nyt eskari-ikäisenä puhuu todella hyvin ja laajalla sanavarastolla, ei ole edes mitään r- tai s-vikaa jäänyt. Ehkä tekin voisitte käydä puheterapeutin arviossa?

Ainakin meidän alueen neuvolan terkkareiden mukaan 2,5v on puheen suhteen sellainen raja, että sitten aletaan miettimään jatkoja. Mä stressaan oman 1v4kk kanssa, kun hän ei edes yritä kävellä ilman tukea. Varmaan saan sitten hätäillä jatkossa puheen kehittymisen kanssa.

Kylllä neuvolassa katsoo noi asiat.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän yhden ihan normaalin ja fiksun pojan, joka puhui ensimmäisen kerran yli 5-vuotiaana. 

Sitä ennen ei yhtään edes yrittänyt. Kunnes sitten eräänä päivänä aloitti sanomalla selkeästi: äiti katso, tuolla on koira!

Ja sen jälkeen on puhunut ihan normaalisti.

Nää on näitä urbaanilegendoja. Ei voi olla ihan normaali, jos ennen 5v syntymäpäiväänsä ei ole mitään sanottavaa. Lapsi jää monessa asiassa jälkeen jos kommunikointi tökkii. 

Vierailija kirjoitti:

Tästä jo aikaa. Meillä poika oppi puhumaan vasta 2v. Hieman kylmäksi kun esikoinen ( tyttö) oli samanikäisenä puhunut jo kunnon lauseita. Onneksi siihen aikaan ei oltu niin hirveän tarkkoja, neuvolassa kokenut henkilö totesi, että pojat on joskus perässä.

Nyt poika opiskelee Aallossa. Oppi lopulta puhumaan ihan omin avuin. 

Hesarissa taisi olla tällä viikolla juttua kun lasten pitää olla nykyään niin tarkasti käyrillä ja viivoilla. Tarkoitus hyvä, mutta kun me ollaan yksilöitä, niin ihan turhaan stressiä vanhemmille tuosta tulee.

Nykyään varsinkin nuoremman ikäluokan neuvolantädit on liiankin tarkkoja käyrien kanssa. Maalaisjärki on kadonnut täysin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten liikkuminen? Onko erityisen liikkuva tapaus vai onko ollut siinäkin hidas? 

On liikkuvaista sorttia. Kävelemään oppi ilman tukea 1 v 2 kk:n iässä muistaakseni. Vauhtia piisaa.

Puhe jää useasti ns. Jalkojen alle

Eli kehittyy motoriikan jälkeen

Meillä alkoi puheterapia 3v:nä. Loppui ekalla luokalla ja hyvin puhuu nykyään :) olikohan lapsi 2,5v kun alkoi edes puhua? Oli todella epäselvää pitkään ja moni joutui pyytämään toistamaan.

Oppi kävelemään ennen 1v synttäreitä, en muista milloin. ADHDta epäiltiin mutta se ajatus on kuopattu kun on rauhoittunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä jo aikaa. Meillä poika oppi puhumaan vasta 2v. Hieman kylmäksi kun esikoinen ( tyttö) oli samanikäisenä puhunut jo kunnon lauseita. Onneksi siihen aikaan ei oltu niin hirveän tarkkoja, neuvolassa kokenut henkilö totesi, että pojat on joskus perässä.

Nyt poika opiskelee Aallossa. Oppi lopulta puhumaan ihan omin avuin. 

Hesarissa taisi olla tällä viikolla juttua kun lasten pitää olla nykyään niin tarkasti käyrillä ja viivoilla. Tarkoitus hyvä, mutta kun me ollaan yksilöitä, niin ihan turhaan stressiä vanhemmille tuosta tulee.

Nykyään varsinkin nuoremman ikäluokan neuvolantädit on liiankin tarkkoja käyrien kanssa. Maalaisjärki on kadonnut täysin.

Mutta käyräthän nimenomaan kertovat enemmän kuin maalaisjärki. Ne kertovat kuinka lapsi on kasvanut suhteessa omaan aiempaan kasvuunsa.

Mulla oli pullukka äidinmaitoa ahminut esikoinen, laiha vatsavaivainen keskimmäinen ja lyhyt ja laiha kuopus. Kaikkia kummasteltiin maalaisjärjen käyttäjien suunnalta, ja taisipa joku netin lasten painoindeksikone jopa käskeä hakeutumaan lääkärille esikoisen sairaalloisen ylipainon vuoksi. 

 

Neuvolan terkka, välillä vanha ja välillä nuori, näytti aina käyrät ja sanoi että hyvin menee, kasvu tasaista vaikka lapsi kulkeekin ns. omalla käyrällään.

Nyt kaikki jo koululaisia, lihavasta tuli hoikka ja  laihalle kasvoi lihakset, pienin on vielä lyhyt mutta se ei ole sairaus. Eli nimenomaan käyrät kertovat, onko kaikki hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kaksostytöt sanoi kaksivuotiaina tasan yhden sanan: EI

Neuvolassa ei oltu asiasta huolissaan, kun tytöt ymmärsivät puhetta ja sitä omaa truutträätä sisko tuntui ymmärtävän jotenkin. En ollut itsekään huolissani, lapset kun olivat hitaampia oppimaan kävelemäänkin, mutta sitten kun alkoivat kävelemään se tapahtui ripeästi. Olivat vain valmiita silloin. Samoin kävi puheen kanssa, sanoja alkoi ilmestyä ihan yhtäkkiä kun olivat 2 vuotta 4 kuukautta. Hyvin pian tuli järkeviä lauseita. Olivat kotihoidossa ja juteltiin paljon ja luettiin. Leikittiin sanaleikkejä ym.

kuulostaa siltä että osaat antaa lapselle oikeita työkaluja puheen oppimiseen, toiset vain tuumailevat asiaa pidempään.

Tämä oli hauska. Itseni piti kirjoittaa samantapainen teksti siitä, kuinka poikani sanoivat parivuotiaana kaikkeen vain joo. 

Meillä esikoinen puhui tosi aikaisin, 1 v 8 kk iässä hän puhui lauseita. Kuopus sanoi 2 vuotiaana pallo eikä muuta (tai siis puhui omaa kieltä josta ei saanut selvää). Pikkuhiljaa alkoi puhua enemmän ja on sittemmin ottanut kaikki hiljaiset ajat takaisin.

Jotkut lapset oppivat myöhään puhumaan. Tärkeää on tässä vaiheessa, että lapsi on hyvin vuorovaikutuksessa, esim. katsoo silmiin ja haluaa yhdessä tutkia asioita. Kerroit, että ymmärtää pieniä yksinkertaisia kehotuksia, se kuulostaa hyvältä. Houkuttele lasta jäljittelemään eläinten ääntelyjä (muu, mää, hau). Nämä ovat äänteellisesti helppoja tuottaa ja innostavat yleensä lapsia tavujen tuottoon. Tärkeää kuitenkin, että lapsi ei koe puhumisen painetta. Kaksivuotisneuvolassa sitten terkkari arvioi tilanteen ja usein sovitaan kontrolli asian tiimoilta puolen vuoden päähän. Hyvillä mielin voitte vielä seurailla!

T. Puheterapeutti

Meidän kolmas lapsemme sanoi vuoden vanhana yhden ainoan kerran selvästi "maito", sen jälkeen se oli "maa", ja vasta vuosia myöhemmin, ennen esikoulua hänellä todettiin dysfasia.

Noin 7-8 vuotiaana puhe kuitenkin selkiytyi normaaliksi. Sitä ennen hänen puheensa oli pelkkää siansaksaa, jota ymmärrettiin vain me vanhemmat.

Nyt hän on erittäin reipas teini, josta ei ulkopuolinen huomaa, että hällä ois koskaan ollut ongelmia puheen kanssa. 

Laita se puhelin pois käsistäsi ja huomioi lapsi.