Ihmiset joita ärsyttää toisen olemassaolo
Huomannut koko pienen ikäni, että paljon on ihmisiä joita ärsyttää pelkästään se että olen olemassa. Siis aivan sama sanonko yhtään mitään. Peruskouluaikana monia ärsytti se että olin ujo, ammattikoulussa osaa ärsytti kun sanoin mielipiteen ja nyt aikuisena ärsyynnytään siitä että ensin kysytään neuvoa ja kun annan neuvoa ja tukea yms niin jossain vaiheessa kiukuttelu alkaa. Kohtalotovereita?
Kommentit (11)
Kyllä, olen huomannut. Lapsena ja nuorena uskoin itsekin, että minussa on joku vika. Yritin keksiä, mikä se on ja muokata itseäni. Aikuisena sitten tajusin, että vika onkin niissä muissa. Kaikkia ei voi miellyttää, teki niin tai näin. Onneksi olen löytänyt ystäviä, jotka eivät häiriinny olemassaolostani.
Ja varmaan joku tulee nyt sanomaan, että meissä on joku valuvika ja olemme inhottavia ihmisiä.
Tuntuu että ulkonäkö ärsyttää ulkopuolisia. Varsinkin jos ei mene ns. massan mukana. Luulin että se loppuisi koulun loputtua mutta vielä näin vanhemmallakin iällä huomaa että ulkonäkö jakaa mielipiteitä.
Jos esimerkiksi musiikkimaut ei kohtaa niin siitä saanut kuulla. Toiset tykkää rockista, toiset iskelmästä ja kolmannet oopperasta jne.
Lapsia pitäis jo kotona opettaa,että on ihan normaalia,että on erilaisia ihmisiä ,erilaisia mielipiteitä ja haluja. Ja koulussa enemmän vaan. Muistan,että omassa koulussa,ylä-asteellakaan ei ollut ongelmaa,vaan kaikki hyväksyivät toisensa tai tulivat edes toimeen. Itsekään en kuulu niihin suosituimpiin ihmisiin mutta onneksi on kuitenkin ystäviä,jotka hyväksyy sellaisena kuin olet. Enkä alkaisi itseäni muuttamaan. Jos ei käy,niin ei voi mitään😊Mielestäni jokaisella on oikeus olla oma itsensä.
Itsellä asiakkaat paheksuneet tatuointeja.
Vierailija kirjoitti:
Lapsia pitäis jo kotona opettaa,että on ihan normaalia,että on erilaisia ihmisiä ,erilaisia mielipiteitä ja haluja. Ja koulussa enemmän vaan. Muistan,että omassa koulussa,ylä-asteellakaan ei ollut ongelmaa,vaan kaikki hyväksyivät toisensa tai tulivat edes toimeen. Itsekään en kuulu niihin suosituimpiin ihmisiin mutta onneksi on kuitenkin ystäviä,jotka hyväksyy sellaisena kuin olet. Enkä alkaisi itseäni muuttamaan. Jos ei käy,niin ei voi mitään😊Mielestäni jokaisella on oikeus olla oma itsensä.
Ilkeimmän kouluaikaisen kiusaajan äiti oli sellainen että kävivät baarin terassilla yhdessä kaverin oikeasta isästä ei ollut tietoa yms, ja yhdessä naureskelivat minulle, eli eivät nämä tällaiset pysty opettamaan suvaitsevaisuutta ja mukavuutta lapsilleen kun eivät itsekään ole.
Jotkut on sellaisia ettei ne tarkoita pahaa mutta ärsyttää silti. Niillä on tapana hengittää raskaasti, tuijottaa, seisoa vähän liian lähellä, haista erikoiselle, sanoa jotenkin aina turhia asioita tyhmiin väleihin, liikuskella kummallisesti, narista turhasta jne. Jokin niiden ihmisten energiassa on tosi tahmeaa.
Tykkään skarpeista ihmisistä jotka ei vie pelkällä olemuksellaan muilta energiaa. Ei tarvi olla edes mikään normi tavis vaan voi olla erottuva mutta sitten sellainen jolla on hyvä ja dynaaminen, mutkaton ja helppo aura.
Suomessa on ihmeellisen paljon ihmisiä jotka eivät siedä ketään ja silti nämä muuttavat kerrostaloon.
Jos vihaat ihmisiä, valitse tarkoin ammattisi ja asuinmuotosi.
Vielä aiheeseen, olen kokenut myös tuota inhoa muiden taholta. Jopa pahoinpitelyihin johtanutta.
Nämä päällekäynnit on tapahtuneet aikuisiässä
Olen mulkkumagneetti näemmä. Näin keski-ikäisenä toki vähentynyt ikävät kohtaamiset.
Nätti ulkonäkö oli punainen vaate tietyille ihmisille. Sen huomasin erittäin selvästi.
Itselle suututtiin siitä, kun kasvatin hiuksia! Olin ollut 4 vuotta siilihiuksilla ja kun aloin kasvattamaan olkapäille niin suututtiin.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut on sellaisia ettei ne tarkoita pahaa mutta ärsyttää silti. Niillä on tapana hengittää raskaasti, tuijottaa, seisoa vähän liian lähellä, haista erikoiselle, sanoa jotenkin aina turhia asioita tyhmiin väleihin, liikuskella kummallisesti, narista turhasta jne. Jokin niiden ihmisten energiassa on tosi tahmeaa.
Tykkään skarpeista ihmisistä jotka ei vie pelkällä olemuksellaan muilta energiaa. Ei tarvi olla edes mikään normi tavis vaan voi olla erottuva mutta sitten sellainen jolla on hyvä ja dynaaminen, mutkaton ja helppo aura.
Mä olen kuvailemasi kaltainen ihminen ja ärsytän joitakin olemassaolollani juuri siksi. Toisaalta toiset oikein hurmaantuu. Sekin voi olla aika raskasta.
Ihan sama homma. Tuntuu, että olen aina liikaa tai liian vähän. Ja aina se ulkopuolinen.