Miten ateisti ja kiihkouskovainen voi olla ystäviä?
Kommentit (27)
No hyvin, molemmat ovat fanaatikkoja
Olen ateisti. Hyvä ystäväni on intomielinen jehovantodistaja. Ei puhuta paljoa uskonnosta, koska molempien kanta asiaan on selvä. Joskus kyllä. Olen käynyt heidän tapahtumassaankin ja oli hyvin mielenkiintoinen kokemus. Mutta en puhu uskonnosta muidenkaan ihmisten kanssa kovin usein.
Helposti. Ite oon vl ja mulla on paljon ateistikavereita. Joskus saatetaa puhua uskonnosta, mut ei kauheen vakavasti koska tietävät minun mielipiteen. Kunnioitetaan toistemme näkemyksiä eikä riidellä. Muslimikaveritaki löytyy, ja heidänki kans joskus hyväntahtosesti väitellään mut ei mene riitelyksi koskaan koska kunnioitetaan toistemme mielipiteitä. Ja huomaan että kun ovat kylässä mun luona, niin jos vahingossa esim kiroilevat, niin pyytävät heti anteeksi, vaikka en silleensä oo kommentoinu edes heidän kiroilua. Kaippa ne on huomannu että ite en noidu. :D
Samalla tavalla kun duunarikin voi olla insinöörin kaveri, ei kaikki insinöörit ole tyhmiä normaaliasioissa.
Seurustelin nuorena naispappi opiskelijan kanssa, oli loistavaa seksiä.
M44
Tiedän myös muuramis ateisteja jotka ovat ystävystyneet Jehovan todistajien kanssa . Äkikseltään luulisi olevan ääripäät. Ystävystymiseen vaikuttaa henkilökohtainen kemia, toisen kunnioitus ja kohtelu.
Kaikesta muusta paitsi Jehovasta ja kummituksista.
Mikä ettei, kunnioitetaan toisen mielipidettä.
Tai kiihko ateisti rivi uskovaisen kanssa?
Vaikeeta on. Itsellä ei uskovaisia vastaan ole mitään, mutta en halua asiasta keskustella tai jakaa uskonnollisia kokemuksia. Mutta samalla tavalla en halua myöskään kuulla kenenkään seksiseikkailuista.
Ateisti, kiihkokristitty ja kiihkomuslimi voivat keskustella siitä, kuinka he eivät usko hindulaisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Tai kiihko ateisti rivi uskovaisen kanssa?
Mikä on kiihkoateisti?
Hyvä kysymys. Minusta minkä tahansa ismin/ aatteen/ uskonnon tms kanssa suuntaan tai toiseen kiihkoilevat ovat yleisesti raskasta seuraa. ja ova amaa sarjaa kuin he, jotka alleviivaavat ja korostavat omaa kiltteyttään.
Uskovainen mies
Minä olen lestadiolainen ja kaveri on agnostikko. Ei yleensä jutella uskonnosta ja jos jutellaan, suhtaudutaan toiseen asiallisesti, eikä yritetä käännyttää. Hyvin menee.
Puhuvatko ihmiset yleensä uskonnosta kaveriensa kanssa?
Helposti. Minä olen ateisti ja hyvin fakta/tiedepohjaisesti suuntautunut, mieheni on uskovainen (ei tosin kiihko) ja hyvä ystäväni on koulutettu astrologi ja vannoutunut luontaislääkinnän kannattaja. Sukulaisissani on körttiläisiä. Kunnioitetaan toisiamme eikä lähdetä kärjistämään toisten uskomuksia tai käännyttämään ketään. Yleensä ei kyllä puhuta uskomusasioista, meillä riittää muutakin puhuttavaa.
Kyllä voi olla ystäviä. Kumpikin hyväksyy toisen vakaumuksen, vaikka onkin itse eri mieltä. Sitten voidaan puhua vaikka autokannan vanhenemisesta tai presidentinvaaleista tai mistä vaan.
No kuka nyt päivät pitkät juttelee uskonasioista? Varmaan löytyy elämästä muitakin asioita. Ateistilla nyt ei ainakaan pyöri ne asiat mielessä, koska ne eivät yksinkertaisesti kuulu elämään muuten kuni silloin, kun sitä tulee joku tyrkyttämään.
Noh, ehkä se kiihkouskovainen voisi olla sellainen joka koko ajan jauhaa siitä. Sen kautta voisi tulla vähän hankalaksi kanssakäyminen. Paitsi jos ateisti jaksaa loputtomiin keskustella aiheesta.
Mulla (konservatiivikristitty) on ystävinä tapauskovaisia, ateisteja, satanisteja, muslimeja ja taolaisia. Kaikesta jutellaan, myös Jumalasta. Ystävilläkin kun voi olla erilaisia näkemyksiä..