Lue keskustelun säännöt.
Olihan ne vanhat maatalousyhteisöt jotenkin inhimillisempiä kun vanhukset ja naimattomat sai olla osa yhteisöä
22.01.2024 |
Esim. äitini kotona asui 50-luvulla niin isoäiti kuin naimaton tätikin. Vanhapoikaeno asui samassa pihapiirissä myös. Kaikki pitivät huolta toisistaan. Iäkäs isoäitikin vahti lapsia, laittoi ruokaa ym. niin pitkään kun jaksoi. Kaikki tekivät jotain yhteisön hyväksi kykynsä mukaan.
Viime syksynä kuuntelin kun naapurin vanhus itki kotinsa pihalla eikä olisi halunnut lähteä hoivakotiin. Mutta ei hän yksinään enää pärjännyt.
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hyvinvointivaltion tapa.
Siis se että dumbataan perheettömät ja vanhukset yksinäisyyteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai sinulla on kodissasi anoppisi ja mummosi? Ai ei ole? Miksi ei, ihailethan sellaista yhteisöllisyyttä?
Hyvä aloitus!
Kun Suomi on pullollaan muuttotappiokunnissa tyhillään olevia maataloja, taajamien rintamamiestaloja, vanhoja juna-asemia, lakkautettuja kyläkouluja yms, niin miksi halukkaat ei voisi hankkia sellaisia ja muuttaa niihin asumaan?
Todella edullisia hankkia. Ylläpitokin olisi edullista, kun asukkaina olisi yhteisöllisyydestä nauttivia ihmisiä, jotka hoitaisi lumitöitä, lämmitystä jne. ihan oman porukan voimin. Ruokaakin voisi tehdä isommalla porukalla, joten nekin ihmiset, jotka ei ole hyviä kokkailemaan, voisivat nautia hyvistä ruoista, ja kantaisivat kortensa kekoon sitten pihatöissä, yhteisten tilojen siivoamisessa jne.
Sen sijaan että maksettaisiin poskettomia summia jollekin hoivakotiketjulle, voisi halukkaat asua pienemmällä budjetilla tähän tapaan. Toki tällaisessa ympäristössä ei ole hoitopalveluita saman katon alla, mutta säästyneillä rahoilla voisi sitten tarvittaessa käydä paikallisessa terveyskeskuksessa tai vaikka yksityisellä.
Asukkaiden ei tarvitsisi kärsiä yksinäisyydestä, kun yhteisössä olisi muitakin ja yhteisen tekemisen kautta oltaisiin ihan erilaisissa väleissä toisten kanssa kuin jossain kerrostalossa, jossa naapureita ei välttämättä edes näe.
Tarvetta tällaiselle varmaan olisi, jos joku porukka alkaisi järjestää.
Olen samaa mieltä aloittajan kanssa. Jokainen yksinäisenä omassa pienessä rotankolossaan ei ole elämää. Vanhukset heitteillä, lapset heitteillä, yh:t heitteillä, opiskelijat ja yksin asuvat heitteillä. Ei mitään järkeä.
Mutta totuus on etteivät ihmiset siedä enää toisiaan. Itse asuin opiskeluaikana aina kimppakämpissä. Se oli mukavaa ja sosiaalista ja oli aina juttukaveria ja joku kävi sulle kaupassa/apteekissa jos olit vaikka kipeänä. Nykyopiskelijoille tuo on kauhistus. Vanhukset ottais mieluusti jonkun nuoren asumaan kanssaan ja auttelemaan, mutta sellaisia enää ole eikä sukulaisia vois vähempää kiinnostaa. Uskon, että kun ihmisellä on joku paikka ja tarkoitus, myös se mielenterveys pysyy parempana kuin yksin tarpoa eteenpäin tietäen ettei susta ole kukaan kiinnostunut vaikka siihen hankeen nyt tuupertuisit. Kukaan ei kaipaa eikä sure. Se on surullinen ajatus.
Jaa oli. Naimattomalla naisella ei ollut mitään ihmisarvoa. Naineellakin vasta lasten ja hevosen jälkeen.
Silloinkaan vanhukset ei kuuluneet vainhainkotiin. Lumihankeen ne heitettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailma ja työelämä on muuttunut niin paljon. Ei kukaan kaipaisi enää appivanhempiaan neuvomaan miten työt on aina tehty. Helppo kuvitella että se wanha aika on ollut niin ihanan idyllistä. Raakaa työtä se oli ja silti kaikesta puutetta, varmasti kiristi ihmisten välejä.
Niin, naiset eivät käyneet töissä, vaan pitivät kotona suurta hoitotupaa.
Eno peri koko sukutilan, rakensivat uuden omakotitalon ja ison navetan. Mummo, pappa, isotätini ja sukutilan eläköitynyt piika muuttivat enolle. Mummo valitti sitten äidilleni puhelimessa, kun ei ole miniällä riittävän hyvä hoiva. Minut lähetettiin enon luo viikoiksi kesällä samanikäisten serkkujen luo.
Luulen, että kovin moni nainen ei kaipaa tuota. Pinnalla alla väreili ristiriidat, jotka lopulta johtivat välirikkoon. En ole nähnyt serkkujani enää vuosikymmeniin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hyvinvointivaltion tapa.
Siis se että dumbataan perheettömät ja vanhukset yksinäisyyteen?
Jokainen on vastuussa itsestään ja omasta käytöksestään.
Vierailija kirjoitti:
Niin, naiset eivät käyneet töissä, vaan pitivät kotona suurta hoitotupaa.
Eno peri koko sukutilan, rakensivat uuden omakotitalon ja ison navetan. Mummo, pappa, isotätini ja sukutilan eläköitynyt piika muuttivat enolle. Mummo valitti sitten äidilleni puhelimessa, kun ei ole miniällä riittävän hyvä hoiva. Minut lähetettiin enon luo viikoiksi kesällä samanikäisten serkkujen luo.
Luulen, että kovin moni nainen ei kaipaa tuota. Pinnalla alla väreili ristiriidat, jotka lopulta johtivat välirikkoon. En ole nähnyt serkkujani enää vuosikymmeniin.
Ja "hoitotuvan" asukkaat harvemmin olivat omaa sukua vaan miehen sukua, eli melkein tuntematonta porukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, ja ennen oli ihmisillä enemmän vapaapäiviä vuodessa, ja silloin tosiaan järjestettiin monissa maissa ja kulttuureissa kaikenlaista yhteisöllistä tapahtumaa ja toimintaa. Elämä on muuttunut todella ankeaksi mitä enemmän ollaan annettu valtaa rahalle (eli matematiikalle), psykopaateille ja narsisteille. Sitä en tosin tiedä, että miksi ihmiset ei vastusta tätä orjuuttamista enemmän, vaikka kaikilla on paha olla... Kaikilla joku tarve todistaa olevansa upea työntekijä eli orjista paras :D
"Naimattomat" haluaa asua jossain perhehelvetissä toisten kakaroita jaloissaan? Ihan varmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kai sinulla on kodissasi anoppisi ja mummosi? Ai ei ole? Miksi ei, ihailethan sellaista yhteisöllisyyttä?
Minä puhuinkin maatalousyhteisöstä, silloin oli tilaa ja väljyyttä toisella tapaa, siis jos oli tällaisia pitkäaikaisia sukutiloja. Ei tuo pieniin kaupunkiasuntoihin sopisikaan.
Ap
Ei toimi nykyaikana, kun kaikki käyvät työssä. Työelämä muuttunut henkisesti raskaammaksi. Työn jälkeen kaipaa vain omaa rauhaa. Yksinäisyys on kyllä lisääntynyt. Nykyään myös nuoret voivat olla yksinäisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap väittää naimattoman tädin ja vanhapoikaenon asuneen samassa pihapiirissä. Miten tuo voi olla mahdollista? Persuthan jatkuvasti jankuttavat, että ennen kaikilla oli lapsilla, ja jokaisella miehellä oli nainen.
Vierailija kirjoitti:
Jaa oli. Naimattomalla naisella ei ollut mitään ihmisarvoa. Naineellakin vasta lasten ja hevosen jälkeen.
Mistähän ajasta oikein puhut? Kylä talon emännät ovat olleet melkoisia matriarkkoja. Itse olen esim. isoisoisöni muistiinpanoista huomannut että hänen äitinsä vastasi loppujen lopuksi viime kädessä kaikista talon rahoista, tulot/menot/velat oli hänen seurannassaan. Miehet teki raskaat työt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai sinulla on kodissasi anoppisi ja mummosi? Ai ei ole? Miksi ei, ihailethan sellaista yhteisöllisyyttä?
Minä puhuinkin maatalousyhteisöstä, silloin oli tilaa ja väljyyttä toisella tapaa, siis jos oli tällaisia pitkäaikaisia sukutiloja. Ei tuo pieniin kaupunkiasuntoihin sopisikaan.
Ap
Kyllä sinne kaupunkiasuntoosi mahtuu vähintään pari ylimääräistä. Ennenkin on perheet asuneet nykyisten yksiöiden kokoisissa asunnoissa.
Vierailija kirjoitti:
"Naimattomat" haluaa asua jossain perhehelvetissä toisten kakaroita jaloissaan? Ihan varmaan.
Kyllä mun isotäti ainakin ihan itse halusi jäädä siskonsa taloon. Olisi ollut varaa asua muuallakin koska työskenteli opettajana.
Vierailija kirjoitti:
Niin, naiset eivät käyneet töissä, vaan pitivät kotona suurta hoitotupaa.
Täh? Samaan tapaan voisit sitten sanoa ettei miehet käyneet töissä, hoitivat vaan omia peltojaan. Tottakai maatalon emäntä "kävi töissä". Oli eläimet, keittiöpuutarha ja tietenkin kesällä myös peltotyöt sisätöiden lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai sinulla on kodissasi anoppisi ja mummosi? Ai ei ole? Miksi ei, ihailethan sellaista yhteisöllisyyttä?
Minä puhuinkin maatalousyhteisöstä, silloin oli tilaa ja väljyyttä toisella tapaa, siis jos oli tällaisia pitkäaikaisia sukutiloja. Ei tuo pieniin kaupunkiasuntoihin sopisikaan.
Ap
En minä vaan muut.
Mikä estää sinua ostamasta kartanon johon majoitat kaikki sukusi vanhukset ja vanhat pojat.
Tämä on hyvinvointivaltion tapa.